‹ Takaisin

Kipu ja flunssa  |  Henna Kyllönen  |  05.04.2019

Kivun paikallishoito

Iholle kipukohtaan levitettävät lääkevoiteet ja –geelit sopivat lievittämään paikallisia lihas- ja nivelkipuja.

Niitä käytetään myös nivelrikkokivun lyhytaikaiseen hoitoon.

Valtaosa liikuntavammoista on pehmytkudoksen venähdyksiä, revähdyksiä, nyrjähdyksiä ja ruhjeita tai rasitusvammoja. Ensiapuna liikuntavammoihin ovat kylmä, kohoasento, kompressio ja lepo. Vamman vakavuusasteen mukaan pidetään liikuntaharjoittelusta muutaman päivän tai viikon mittainen tauko. Tauon jälkeen harjoittelu aloitetaan varovaisesti.

Tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloihin käytettävät paikallislääkevalmisteet sisältävät vaikuttavana aineena ibuprofeenia, piroksikaamia, diklofenaakkia tai yhdistelmänä lisämunuaisen kuorikerroksen uutetta, mukopolysakkaridia ja salisyylihappoa.

Iholle paikallisesti levitettävien valmisteiden saavutettavan kivunlievityksen osalta on tärkeää, että tuotetta käytetään ohjeistettu riittävä, kipualueen laajuudesta riippuva määrä. Valmisteen levittämisen yhteydessä kipualueen kevyt hierominen tehostaa myös lääkkeen imeytymistä ja siten sen tehoa.

Paikallisvalmisteiden käyttäminen vähentää suun kautta otettaviin kivun hoidon valmisteisiin liittyvää ruoansulatuskanavan limakalvovaurion riskiä. Paikallisvalmisteiden yleisin haitta onkin niiden käyttöön liittyvä ihoärsytys ja ihon kuivuminen. Ihoärsytys voi aiheutua geelimuotoisen valmisteen mahdollisesti sisältämästä alkoholista tai itse lääkeaineelle herkistymisestä.

Paikallisvalmisteita ei tule levittää rikkoutuneelle iholle ja ihoa kosteuttavia tuotteita käytettäessä levitetään lääke aina ensin, ja vasta sen imeytymisen jälkeen muut tuotteet. Emulsiovoiteen päällä voidaan käyttää sidosta tai tukisidosta, mutta tukisidosta ei tule käyttää geelimäistä valmistetta käytettäessä, jos se sisältää alkoholia.

Paikallisvalmisteiden osalta on aina huomioitava myös mahdollinen haitallinen yhteisvaikutus auringon kanssa. Tässä kohtaa erityisesti geelimuotoisten piroksikaami- ja ketoprofeenivalmisteiden osalta.

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos

    • on syytä epäillä murtumaa
    • kipu on niin kovaa, ettei varaaminen ole mahdollista tai ei pysty käyttämään raajaa
    • kipu pitkittyy

Nivelrikko

Nivelrikko on yleinen nivelkivun aiheuttaja. Sen tyypillinen oire on rasituskipu nivelessä. Taudin edetessä kipu rajoittaa liikuntakykyä. Myöhemmin saattaa ilmetä myös lepokipua, nivelen jäykkyyttä ja toimintakyvyn rajoittumista.

Nivelrikon syytä ei tiedetä. Riskiä suurentavat muun muassa perintötekijät, korkea ikä, lihavuus, nivelvammat ja nivelen rasitus työn tai raskaan liikunnan myötä. Nivelrikossa rustopinta rikkoutuu ja nivelrusto häviää nivelpinnoilta. Nivelrikon hoito edellyttää lääkärin diagnoosia. Hoidon tavoitteena ovat kivun hallinta ja lievittäminen sekä toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen.

Nivelrikon hoidon perusta ovat itsehoidon ohjaus, laihduttaminen ylipainoisilla polvi- ja lonkkanivelrikkopotilailla sekä sopiva terapeuttinen harjoittelu ja liikunta. Suositeltavaa on, ettei valituissa liikuntamuodoissa niveliin kohdistu voimakkaita iskuja eikä voimakkaita puristus- tai kiertoliikkeitä.