Tärkeä tiedote   |  14.03.2024  Rikkivaseliinivoidetta syyhyn hoitoon valmistavat apteekit

‹ Takaisin

  |  02.05.2023   |  JANI KAARO

Mikä tuosta lennähti?

"Kun kerron lapsuudestani, kerron usein samat asiat. Ensin kerron elämästäni alkoholistiperheessä ja sitten kerron koulukiusaamisesta. Sitten kerron, kuinka koulupäivän päätteeksi menin metsään, ja murheeni alkoivat helpottaa".

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Harva se päivä näkee lehdessä jutun, jossa tätä on tutkittu. Hyvät ihmissuhteet; merkityksellisyys; tunne siitä, että on osa sukupolvien ketjua; hyvät yöunet. En yhtään vähättele näitä onnentekijöitä, mutta olen ihmetellyt, miksi koskaan ei mainita sitä yhtä, jonka opin lapsena, ja jonka tiesivät kaikki mökin mummot.

Kun kerron lapsuudestani, kerron usein samat asiat. Ensin kerron elämästäni alkoholistiperheessä ja sitten kerron koulukiusaamisesta. Sitten kerron, kuinka koulupäivän päätteeksi menin metsään, ja murheeni alkoivat helpottaa.

Olen vasta hiljattain tajunnut, että ihmiset ymmärtävät tarinani usein väärin. He ajattelevat, että metsässä saatoin hiljentyä ja tuntea olevani osa luontoa ja että se lohdutti minua. Mutta enhän minä metsässä siksi ollut. En istunut siellä lootusasennossa kuin jokin pieni guru. En meditoinut enkä tuntenut olevani osa jotakin itseäni suurempaa. Sen sijaan minulla oli kiikarit ja minä etsin lintuja. Kas, tuolla latvustossa, siellä liikkuu jotain. Mikä tuosta lennähti? Mikä on tuollainen viserrys?

Jos istuin paikallani, ne ilmestyivät arasti ympärilleni kuin ystävät. Hömötiaiset, töyhtötiaiset, puukiipijät – kaikki harvinaisuuksia nykyään, silloin yleisiä tavallisessa lähiömetsässä. Linnut ne olivat, jotka tekivät minut onnelliseksi.

Niinpä en voinut olla ilahtumatta, kun vihdoin näin lehdessä otsikon: Linnut tekevät ihmisen onnelliseksi. Siinä kerrottiin brittiläisestä tutkimuksesta, jossa ihmisille lähetettiin kolme kertaa viikossa samat kysymykset. Ihmisiltä kysyttiin, mikä oli mieliala kyseisellä hetkellä ja mitä he näkivät juuri nyt. Näkivätkö he järven, puron, metsän, kaupungin, lintuja – ja kuulivatko he lintuja?

Kun tulokset tulivat, ne kertoivat – odotetusti – että ihmisten mieliala oli onnellisempi, jos he olivat luonnossa. Mutta kaikista eniten onnen tunnetta kohottivat linnut. Linnut tekivät ihmisistä onnellisia, vaikka he eivät olisi olleet edes luonnossa.

Eikö tässä olekin järkeä! Miksi ruokimme lintuja talvella? Miksi laitamme niille pihapönttöjä? Miksi undulaatit ja kanarialinnut ovat universaalisti rakastettuja lemmikkejä? Miten kevään ensimmäiset muuttolinnut elähdyttävätkään mieltä ja miten lintujen katoaminen syksyllä tuntuu niin haikealta?

Eikö tässä ole riittävästi syytä suojella lintuja ja niiden elinympäristöjä? Jos hömötiainen tekee meidät onnelliseksi, mitä meille koituukaan sen katoamisesta? Kun linnut katoavat, pahoin pelkään, että kadotamme myös niiden tuoman sielua elähdyttävän ilon. 

Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Julkaisu Terveydeksi! 1/2023