‹ Takaisin

Henkilö  |  04.03.2020   |  JOHANNA HYTÖNEN   |  SAMPO KORHONEN

Susanna Rahkamo: ”Olen päättänyt hymyillä enemmän”

Moni meistä stressaantuu kiireisessä työelämässä. Itseään johtamalla voi parantaa hyvinvointiaan, sanoo johdon konsultti ja entinen huipputaitoluistelija Susanna Rahkamo.

Tällä hetkellä tunnen oloni innostuneeksi, hyväksi ja levänneeksi. Hyvä olo on loman ansiota, sillä ennen sitä olin työkiireiden vuoksi aivan tukossa.
On ihanaa, että saan työssäni tehdä asioita, joista pidän. Teen hyvinvoinnin ja itsensä johtamisen konsultointia ja opastan johtajia muun muassa huippuasiantuntijaksi kasvamisessa, itsetuntemuksessa ja palautumisessa.
Olen myös kaksi vuotta vastannut kansainvälisen luisteluliiton globaalista kehitystyöstä. Tiimissäni on huippuasiantuntijoita yhdeksästä maasta. Aamuisin sähköposti on aina täynnä.
Tätä työtä voisi tehdä seitsemän päivää viikossa, joten täytyy oppia laittamaan itselleen rajat.

Olen kiitollinen siitä, että olen hyvässä vedossa ja kunnossa. Saan tehdä terveenä tosi innostavaa työtä innostavien ihmisten kanssa ja luoda uutta.
Minulla on aivan ihana perhe, puolisoni Petri Kokko, 18-vuotias poikani Max ja 16-vuotias tyttäreni Camilla. Lapsilla on kaikki hyvin. Minulla on mahdollisuus tehdä asioita, joita haluan. En voi toivoa enempää.

Hyvinvointirutiinini on aika askeettinen. Pidän todella tarkasti kiinni omasta rytmistäni ja riittävästä unesta. Olen huono nukkuja, ja huono uni ja stressi vaikuttavat minuun nopeasti. Haluan, että unelle on riittävästi aikaa ja nukkumisympäristö on rauhallinen.

Elän kiireistä elämää. Jos nukkuminen häiriintyy, korttitalo romahtaa. Pidän unirytmistä kiinni myös työmatkoilla, joita minulla on paljon. Pitää itse tietää, miten palautuu, ja varata palautumiseen aikaa.

Myös kuntoilu on tärkeää, sillä uni ja liikunta kulkevat käsi kädessä. Pyöräilen mieheni kanssa usein. Se on superlaatuaikaa, sillä juttelemme samalla. Kun kelit ovat näin leudot kuin tänä talvena, voi pyöräillä ympäri vuoden.

Pidämme myös laskettelusta ja katkaisemme työnteon kaksi kertaa vuodessa lähtemällä laskettelumatkalle. Meillä koko perhe matkustaa tahoillaan paljon, joten yhteinen aika on hyvin lataavaa.

Omaa aikaani on kaikki aika. Elän nyt sellaista elämää kuin haluan. Teen konsultointia itsenäisenä yrittäjänä, ja olen itse valinnut tämän tien.

En pärjäisi ilman omaa rauhaa. Kun saan välillä omassa rauhassa mietiskellä, jaksan hyvin.
Tykkään olla aktiivinen ja teen yksin ollessanikin yleensä paria asiaa samaan aikaan. Esimerkiksi keittiötöitä tehdessäni kuuntelen kirjaa, sillä lukeminen innostaa minua.

Ruokavalioni muistuttaa Välimeren ruokavaliota. Syön kaikkea mutta täysjyvä- ja kasvispainotteisesti. Käytän vähän lihaa ja paljon öljyjä.

Pidän italialaisesta keittiöstä, marok­kolaisista ja muista afrikkalaisista ruuista sekä aasialaisista mauista.

Olen kiinnostunut ravitsemuksesta ja ruuanlaitosta. Se periytyy urheiluajoiltani, jolloin trimmasin ruokavaliotani. Olen myös lukenut ravitsemusterapiaa yliopistolla. Nykyään syön hyvinkin rennosti verrattuna kilpa-aikoihin.

Äärirajoillani olin urheilu-urallani. En tiedä mitään niin pelottavaa tilannetta kuin arvokisat juuri ennen suoritusta: olet pistänyt kaikkesi siihen hetkeen ja mietit, pystytkö lunastamaan omat odotuksesi.

Tavallisessa arkielämässä ei missään joudu niin paljaaksi ja samalla tavalla tilille tekemisistään. Sitä en kaipaa urheilu-uralta. Elämä on sen jälkeen ollut paljon leppoisampaa!

Suurin terveyspaheeni on viinilasillinen silloin tällöin. Hyvä ruoka ja hyvä viini ovat elämän
suola.

Viiniä pitää juoda maltilla, sillä se vaikuttaa sykkeeseen ja uneen varsinkin minulla, koska
olen pienikokoinen.

Olemme johtamiskoulutuksissa tehneet asiakkaillemme sykevälimittauksia. Sykkeestä näkee heti, miten yksikin lasillinen viiniä vaikuttaa.

Ilonaiheitani on oma perhe. Jos perheen tuomaa iloa ei olisi, elämä olisi aika paljon kurjempaa.

Tärkeää on myös se, että saa toteuttaa itseään ja olla tarpeellinen. Minunkin elämässäni on ollut vaiheita, jolloin en ole tiennyt, mitä teen seuraavaksi. Se on kamalan turhauttavaa.

Haastavaa on kaiken yhteensovittaminen ja se, että saa ajan riittämään. Minun pitää muistaa omat rajani ja varoa, etten vedä itseäni ihan piippuun. Se on jatkuvaa kamppailua.

Olen päättänyt, että hymyilen enemmän. Jos jaksaa hymyillä, on jokseenkin hyvässä kunnossa, rento ja palautunut. Hymyileminen edistää hyvää tekemistä silloinkin, kun ei hirveästi hymyilytä. Sekin on itsensä johtamista. Jos naama menee mutrulle, voi kysyä itseltään, missä on vika ja mitä pitäisi korjata.

Julkaistu Terveydeksi! 1/2020