‹ Takaisin

Henkilö  |  02.12.2020   |  JAANA KALLIOKOSKI   |  ROOPE PERMANTO

Pippa Laukka: ”En halua valittaa turhasta”

Olet mitä syöt -ohjelmasta tutun urheilulääkäri Pippa Laukan vuosi on ollut poikkeuksellisen kiireinen. Kun kalenteri ei ole enää omassa hallinnassa, lepo, perhe ja tutut rutiinit auttavat jaksamaan.

Tällä hetkellä olen väsynyt mutta onnellinen − takana on todella kiireinen kevät, kesä ja alkusyksy. Kun koronapandemia iski maaliskuussa, ilmoitin Twitterissä, että voin kantaa korteni kekoon julkisessa terveydenhuollossa. Siitä viikon päästä ryhdyin päivystämään HUS:n alueella, ja pelkästään heinäkuun aikana tein 150 tuntia sairaalapäivystystä.Lisäksi kuvasimme kesän aikana Maikkarille Olet mitä syöt -televisiosarjaa. Käytännössä olen käynyt kotona nukkumassa. Koronan vuoksi sairastumisen uhka on ollut päällä koko ajan, joten olen onnellinen, että olen pysynyt terveenä. Päivystyksiä jatkan ainakin loppuvuoden.

Liikunta on aina mukana arjessani, mutta olen joutunut jättämään treenaamisen pitkien työvuorojen vuoksi väliin. En usko, että aktiivisesta treenaamisesta olisi väsyneenä edes mitään hyötyä, päinvastoin. Heinäkuussa sentään osallistuin yksiin triathlon-kisoihin, mutta kauden loput kisat peruttiin. Arkiaktiivisuutta tulee kuitenkin mukavasti sairaalatyövuoron aikana: esimerkiksi istumista on normaalia vähemmän ja 10 000 askelta tulee kevyesti täyteen.

Palaudun parhaiten hyvien yöunien avulla. Tarvitsen kahdeksan tuntia unta, jotta tunnen jaksavani. Mietin paljon palautumista niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Jaksamiseen vaikuttaa esimerkiksi se, että pystyn hallitsemaan kalenteriani ja työrupeamien väliin mahtuu riittävästi lepopäiviä sekä lomajaksoja. Korona ja sairaalapäivystykset muuttivat työrutiineitani, enkä ole pystynyt suunnittelemaan itse aikataulujani. Mitä kiireisempää, sitä tärkeämpää hyvä palautuminen ja lepo on.

Ruokavalioni on monipuolinen. Olen kaikkiruokainen sekasyöjä ja noudatan niin sanottua 80-prosenttista ruokafilo-sofiaa. Se tarkoittaa sitä, että jos syö 80-prosenttisesti terveellisesti, ruokavalioon mahtuu myös sallivuutta ja joustavuutta – niitä ”ei niin järkeviä” vaihtoehtoja. Filosofiaan liittyy myös ajatus, että syön niin, että vatsani on noin 80-prosenttisesti täynnä. Se on minulle ihan luontaista, en koskaan syö niin että napa naukuu. Pidän kiinni ateriarytmistä, en pidä siitä, että nälkää pitäisi venyttää.

Suurin terveyspaheeni on pieni herkuttelu. Syön joka päivä jotain hyvää, mutta en pidä sitä paheena. Herkku voi olla pulla, pala makeaa piirakkaa, suklaapatukka, jäätelö tai salmiakki. En vedä karkkiövereitä niin, että minulle tulee sokerihumala. Sopiva määrä on se, mikä maistuu hyvältä ja mistä tulee hyvä olo. Pystyn hyvin elämään kaapissa olevan karkin kanssa. Tosin triathlon-kilpailun jälkeen saatan vetää yhdessä hujauksessa suklaalevyn, mutta se liittyy energiavajeeseen.

Vapaa-aikanani mieluiten liikun tai olen liikkeellä. Liikkeellä oleminen voi olla muutakin kuin treenaamista. Tykkään nähdä maailmaa, tutkia paikkoja ja kokea uusia asioita. Niiden ei tarvitse olla mitään hienoa ja eksoottista, erilainen riittää. Tänä kesänä olen harrastanut kotimaan airbnb-matkailua ja tutustunut esimerkiksi Kouvolaan, jonka uusissa maastoissa ja maisemissa olen lenkkeillyt.

Jaksan paremmin, kun minulla on asiat tasapainossa perheeni kanssa. Tarvitsen riittävästi aikaa perheen kanssa yhdessä olemiseen, mikä voi olla vain television katselua, juttelua tai hyvän ruoan valmistusta yhdessä. Kun tiedän että perheenjäsenillä on kaikki hyvin, myös minulla on kaikki hyvin. En pärjäisi ilman perhettäni, enkä voisi kuvitellakaan elämääni ilman lapsiani.

Ilonaiheitani ovat ihan pienet arkiset asiat, jotka saavat ajattelemaan, että vaikka nyt on kaikenlaista myllerrystä koronan vuoksi, aika moni asia on kuitenkin hyvin. Iloa tuo esimerkiksi se, kun tulee ulkomaanreissulta kotiin ja voi juoda hanasta raikasta vettä.

Olen pyrkinyt vähentämään alkoholin käyttöä. Huomasin 40 täytettyäni, että jo yksi lasillinen viiniä illalla vaikutti unenlaatuun ja seuraavaan päivään. Päätin, että en koskaan ennen työpäivää ota lasillistakaan viiniä. Yhtäkkiä huomasin, että ylipäätään alkoholia tulee nautittua hirveän harvoin.

Olen kiitollinen niin monesta asiasta: elämästä, terveydestä ja kaikista erilaisista työmahdollisuuksista, joita minulle on tarjoutunut. Erityisen kiitollinen olen siitä, että 40 ikävuoden jälkeen vastaani on tullut ihan uusia juttuja, joita harvemmin tarjotaan tässä iässä. Monella viisikymppisellä voi olla sellainen terveys­tilanne, että on vaikea olla parhaimmillaan.

Olen päättänyt olla valittamatta turhasta. Työni lääkärinä on tuonut pers­pektiiviä, sillä olen nähnyt paljon vaikeita tilanteita ja terveyshuolia ihmisten elämässä. Elämä on niin ainutlaatuinen, ettei sitä kannata hukata valittamiseen. Tätä pyrin noudattamaan ja mieluummin nielemään harmin. Jos on huono päivä, luotan siihen, että huomenna se on parempi.

Julkaistu Terveydeksi! 4/2020

Apteekki

APTEEKKIHAKU