‹ Takaisin

Mielessä  |  24.09.2014

Skitsofrenia - mikä neuvoksi, kun mieli sairastuu?

Kun mielen toiminta järkkyy tarpeeksi pahoin, ihminen voi alkaa kuulla ääniä ja luulla olemattomia.

Monella meistä on ajoittain tunne, että maailma tuntuu tai näyttää omituiselta. Kovan stressin puristuksessa voi tuntua, että ”tulee hulluksi”. Ajatus ei tahdo kulkea tai suusta tulee mitä sattuu. Tai sitten havaitsemme tällaisia oireita toisissa.

– Useimmiten kyseessä ei ole skitsofrenia vaan hetkellinen tunne elämänhallinnan pettämisestä. Jos asiasta on kova huoli ja oireilu jatkuu useita viikkoja tai pahenee, mielenterveyden ammattilainen voi auttaa. Keskustelun kautta päästään varmasti eteenpäin asian selvittämisessä, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma Turun yliopistosta rohkaisee.

Skitsofrenia eli jakomielitauti alkaa yleensä nuorella aikuisiällä. Se on yleisin psykoosi eli mielisairaus. Sille ovat ominaisia erilaiset ajattelun tai havaitsemisen vääristymät, kuten harhaluulot ja aistiharhat. Usein myös tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen muuttuu tai latistuu.

Onnelliset harhat harvinaisia

Keskimäärin joka sadas ihminen sairastuu skitsofreniaan. Näin laskien Suomessa on runsaat 50 000 skitsofreenikkoa. Sairaus on niin vakava ja oireet niin selvät, että useimmat saavat diagnoosin. Uusia tapauksia todetaan vuosittain noin 500.

Miehet sairastuvat yleensä 20–28 vuoden iässä, naiset hieman vanhempina. Sairaus voi kuitenkin alkaa jo lapsena tai murrosiässä, harvemmin keski-iässä.

Lauerman mukaan skitsofreenikon maailmaa on vaikea kuvailla esimerkiksi elokuvan keinoin siten, että terve ihminen saa siitä käsityksen.

– Elokuva nimeltä Kaunis mieli oli melko hyvä yritys tähän suuntaan. Se kertoi taloustieteen Nobelin saaneesta matemaatikosta John Nashista. Hänellä oli hyvin voimakkaita ja todellisia harhanäkyjä ja kuvitelmia, jotka vaikeuttivat pahoin hänen elämäänsä.

Sen sijaan kotimainen elokuva Prinsessa, joka kertoi yli 50 vuotta mielisairaalassa eläneestä naisesta, antoi Lauerman mielestä osin liian ruusuisen kuvan skitsofreniasta. Potilaan pitkäaikaiset tuskalliset vaiheet jäivät elokuvassa turhan vähälle huomiolle.

– On hyvin harvinaista, että potilas olisi onnellisesti harhainen. Hänellä voi olla kuvitelmia omasta suureellisuudestaan ja erityiskyvyistään, ehkä jumalallisuudestaan. Kääntöpuolena ovat raskaat lamaannuksen kaudet, kun harhamaailma välillä väistyy tai muuttuu synkäksi.

Uskonto osana maailmankuvaa

Entä uskonnolliset kokemukset? Järjen valossa esimerkiksi kiihkomielinen uskovaisuus voi jonkun mielestä vaikuttaa harhaiselta.

– Asia riippuu täysin siitä, onko tällainen elämys osa ehjää ja toimivaa maailmankuvaa tai kulttuuria. Näkymättömiin maailmoihin ja olentoihin uskova ihminen elää useimmiten normaalia elämää. Asia muuttuu, jos hän alkaa esimerkiksi kokea, että jotkut olennot panevat hänen päähänsä ajatuksia ja ohjailevat ja käskevät häntä.

Lauerman mukaan psykiatrian erikoislääkäri pystyy havaitsemaan melko helposti, onko sairautta syytä epäillä.

– Harhat voivat olla hyvin omituisia: potilas voi tuntea, että satelliiteista lähetetään häneen säteilyä tai hän on laajan kansainvälisen salaliiton johtaja tai uhri. On helppo päätellä, että tällaiset käsitykset eivät pidä paikkaansa.

Joskus henkilön maailma voi vaikuttaa eheältä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen rikkonaiseksi. Skitsofreniaan liittyy tosiasioiden ohittaminen ja toimintakyvyn heikkeneminen.

– Jos ihminen tuntee, että pahat henget komentelevat, käyvät hänen kimppuunsa ja jäytävät hänen ruumistaan, hän ei pysty elämään normaalia elämää, Lauerma tiivistää.

Hoitamaton skitsofrenia vaikeuttaa ratkaisevasti käytännön elämässä selviytymistä. Jos ihminen on täysin mielikuviensa riepoteltavissa, hän ei pysty toimimaan maailmassa ja toteuttamaan tavoitteitaan.

Skitsofrenialääkitys kohdallaan

Nykyaikaisten psyykenlääkkeiden avulla skitsofrenia voi pysyä niin hyvässä hoitotasapainossa, ettei ulkopuolinen huomaa sairautta lainkaan. Potilas voi parhaassa tapauksessa käydä töissä ja elää tavallista elämää.

Potilaat ovat erilaisia kuten ihmiset yleensäkin, mutta joitakin perusasioita läheisten on Lauerman mukaan hyvä ottaa huomioon.

– Skitsofreenikkoa ei mielellään saisi stressata liiallisilla vaatimuksilla, ja kanssakäymisen tulisi olla asiallista, ystävällistä, selkeää ja yksiselitteistä. Ristiriitaiset ja monimutkaiset viestit voivat hämmentää häntä, vaikka sairaus olisi hyvässäkin hoidossa. Ei pidä puhua kuin lapselle, mutta viestiä selkeästi.

Jakomielitautia sairastava on harvoin vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Jos vaikkapa kadulla tulee vastaan harhaisen ja arvaamattoman oloinen ihminen, kyse on todennäköisemmin päihteistä kuin skitsofreniasta.

– Toki sekin on mahdollista, että kyseessä on huonossa hoitotasapainossa oleva potilas. Kun entisajan sairaalahoidosta on siirrytty avohoitoon, monet potilaat ovat käytännössä jääneet heitteille, hän huomauttaa.

Skitsofreniaan ei yhtä ainoaa syytä

Perintötekijät lisäävät sairastumisen todennäköisyyttä: potilaan sukutaustasta löytyy usein muitakin sairastuneita. Mikään yksittäinen asia ei kuitenkaan aiheuta tautia.

– Äidin raskauden keskikolmanneksen tartuntataudit voivat lisätä jonkin verran riskiä, että lapsi sairastuu skitsofreniaan. Siksi odottavan äidin on hyvä ottaa kaiken varalta influenssarokotus. Riski on hyvin pieni, mutta sellainen on tarkoissa tutkimuksissa havaittu.

Rankat lapsuuskokemukset ja ankara stressi voivat lisätä sairastumisalttiutta. Siksi traumaattisten kokemusten läpikäynti esimerkiksi terapiassa voi olla eduksi.

– Pelkällä psykoterapialla ei kuitenkaan voida hoitaa alkanutta skitsofreniaa, vaan se vaatii lähes aina myös lääkehoidon.

Kannabiksen käytön on havaittu lisäävän tai aikaistavan sairastumisia varsinkin viime aikoina, kun markkinoille on tullut erittäin vahvaa hasista ja marihuanaa. Moniin muihin huumeisiin sisältyy sama vaara.

Sairauden ensioireita voivat olla ahdistuneisuus, keskittymiskyvyttömyys, havaintojen vääristymät ja epäileväisyys sekä ihmissuhteista vetäytyminen. Jos nämä pitkittyvät ja voimistuvat, kannattaa kääntyä omalääkärin tai psykiatrin puoleen.

Monet oireista ovat ohimeneviä, ja jos kyseessä on nuori, ne voivat kuulua normaaliin murrosikään. Toisaalta ne saattavat olla myös alkavia masennusoireita.

Useimmilla potilailla näkyy ennakko-oireita kuukausia tai 2–3 vuotta ennen varsinaista sairastumista. Hakeutuminen hoitoon ajoissa voi viivästyttää sairauden puhkeamista, lievittää sitä tai estää sen kokonaan.


Lisää tietoa


Skitsofrenia - osa ihmiskunnan perintöä

Skitsofrenia on suunnilleen yhtä yleistä kaikkialla maailmassa: keskimäärin joka sadas ihminen potee sitä.

– Sairaus on todennäköisesti alkanut kehittyä jo satoja tuhansia vuosia sitten. Skitsofrenian arvellaan liittyvän ihmiskunnan kielelliseen kehitykseen ja eri aivoalueiden erikoistumiseen. Eläimillä ei ole tunnistettu skitsofreniaa vastaavaa tilaa, Hannu Lauerma kertoo.

Hän mainitsee, että sairauden perintötekijöihin näyttää jostain syystä liittyvän myös tavallista vahvempi immuunipuolustus.

– Vaikuttaa siltä, että skitsofreenikot eivät sairastu eräisiin tartuntatauteihin yhtä helposti kuin muut ihmiset. Vaikka ero on pieni, se on voinut suosia pitkien aikojen kuluessa sellaista geeniyhdistelmää, jonka yhtenä osatekijänä tai sivutuotteena on alttius skitsofreniaan.

Esihistoriallisissa yhteiskunnissa ainakin osa skitsofreenikoista saattoi päätyä shamaaneiksi tai muuten ”pyhiksi” ihmisiksi, joita ihailtiin ja jotka saivat arvostetun roolin yhteisössä. Siten heidän geeniperintönsä on jatkunut tähän päivään. Se on myös välillisesti suojellut yhteisön muita jäseniä tartunnoilta.


Skitsofrenian oireet

Skitsofrenian oireita on viittä eri tyyppiä. Diagnoosin tekeminen edellyttää, että ainakin kahta niistä on ilmennyt vähintään kuukauden ajan:

  • Harhaluulot
  • Aistiharhat
  • Hajanainen puhe, esimerkiksi toistuva puheen syrjähtely tai epäyhtenäisyys
  • Pahasti hajanainen tai outo käytös tai selvä liikkeiden jäykkyys tai kiihtyneisyys
  • Niin kutsutut puutosoireet: tunneilmaisujen voimakas latistuminen, puheen köyhtyminen tai tahdottomuus


Sairastumiseen kuuluu lisäksi se, että sosiaalinen toimintakyky on muutamien viime kuukausien aikana mennyt selvästi huonompaan suuntaan. Voi olla esimerkiksi vetäytymistä, ja kanssakäyminen toisten kanssa vaikeutuu ja heikkenee.

Teksti Ilpo Salonen, kuvitus Napa Illustrations/Jussi Kaakinen
Asiantuntijana psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, THL:n tutkimusprofessori Hannu Lauerma, joka toimii myös Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä

Julkaistu Terveydeksi! 2/2012

Apteekki

APTEEKKIHAKU

Lue myös

Lataa lisää