‹ Takaisin

Hoidossa  |  29.02.2016

Migreeni aisoihin

Marianne Heikkilä on elänyt päänsärkykohtausten kanssa pikkutytöstä saakka. Sopivat hoitokeinot löytyivät kokeilujen kautta.

Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilällä on tunne, että hän on koko ikänsä elänyt pää turtana. Ensimmäisiltä kouluvuosilta muistuvat mieleen pahanolon tunteet ja päänsäryt. Oli tarve päästä metelistä ja valosta pimeään huoneeseen lepäämään.

Vanhemmat seurasivat tilannetta ja toivoivat, että tyttö olisi kärsinyt tavallisesta päänsärystä.

Oireet kuitenkin pahenivat murrosiän myötä ja särky alkoi olla säännöllistä. Oli pakko hyväksyä, että kyse oli migreenistä. Äiti ja mummi tiesivät omista kokemuksistaan, mitä sairaus käytännössä tarkoitti.

Kotiin ei siihen aikaan ollut tapana jäädä, vaikka olisi ollut sairas. Koulun jälkeen iltapäivällä kotona odotti rauha ja hiljaisuus. Ruoka ei maistunut ja paha olo velloi.

– En muista, että olisin koskaan ollut koulusta poissa migreenin takia, Heikkilä sanoo.

Ensimmäinen varsinainen migreenikohtaus pelotti, mutta vanhempien rauhallisuus tyynnytti ja loi turvallisuutta. Kylmät kääreet lievittivät kipua, ja jotenkin Heikkilästä tuntui, että tämä oli nyt yksi hänen poluistaan, joilta ei voisi oikaista.

Lääkäri vahvisti diagnoosin ja harmitteli Heikkilän varhaista ikää. Tuohon aikaan kohtaukset kestivät päivän tai illan.

Naisten kärsimys

Migreeni on kohtauksellista päänsärkyä aiheut­tava sairaus, joka johtuu periytyvästä häiriöstä aivorungossa.

Se on karkeasti jaoteltuna joko aurallista tai auratonta. Aurallisessa migreenissä särkyä edeltää jokin oire, kuten näköhäiriö, puheen salpaantuminen tai jäsenten puutuminen. Kahdessa prosentissa tapauksia ei esiinny lainkaan päänsärkyä. Aurattomassa migreenissä päänsärky alkaa suoraan, yleensä sykkivänä ja toispuoleisena.

Aikarajat helpottavat tunnistamaan, onko kyse migreeniin liittyvistä ensioireista: auraoireiden tulee kestää yli viisi minuuttia ja oireiden pitää hävitä tunnissa. Suurin osa, arviolta 80 prosenttia migreenikohtauksista on kuitenkin aurattomia.

Kansainvälisen arvion mukaan noin kymmenen prosenttia väestöstä sairastaa migreeniä – suomalaisista siis noin puoli miljoonaa. Noin 200 000:lla kohtaukset ovat niin pahoja, että ne rajoittavat elämää.

Ennen murrosikää migreeni on tytöillä ja pojilla yhtä yleistä, mutta sen jälkeen kaksi kolmasosaa sairastuneista on naisia. Neurologian erikoislääkäri, professori Markus Färkkilän mukaan lähes kaikilla sairaus puhkeaa alle 20-vuotiaana.

"Lapsena matkapahoinvointi on voinut olla migreenipohjaista, mutta sitä harvoin osataan yhdistää migreeniin", Färkkilä sanoo.

Migreenitaipumusta ei voi ehkäistä, eikä aikaisemmilla elämäntavoilla ole todettu olevan yhteyttä sairauden puhkeamiseen. Migreenille altistavia geenejä on löydetty useita, samoin siltä suojaavia.

Migreenin jäljillä

Aikuisena Heikkilä lähti selvittämään, minkä tyyppisestä migreenistä hänen kohdallaan oli kysymys. Hän on aikuisiällä kärsinyt migreenistä keskimäärin kerran viikossa kahden päivän ajan. Kerran kuussa sairastamiseen menee pidempi neljän päivän jakso. Vaikka kohtaus ei olisi päällä, verisuonet pumppaavat päässä ja kiristävä ote on läsnä.

– Kuulun yhteen prosenttiin suomalaisista, joilla migreeni on näin paha. Usein kohtaus ajoittuu viikonloppuun, jolloin ainakin toinen vapaapäivistä kuluu sairastaessa, Heikkilä kertoo.

– Näköhäiriöitä minulla on ollut ainoastaan kerran. Neuvotteluhuoneen isoruutuiset seinät laukaisivat sahalaidat.

Migreenipotilailla kohtauksia laukaisevat yleisesti muun muassa valo, äänet, hajut, alkoholi, sauna, jumiutuneet hartiat ja rankka liikunta.

Näistä alkoholi on ainoa tieteellisesti todistettu laukaiseva tekijä. Migreenistä kärsivä oppii, mitkä tekijät aiheuttavat kohtauksen ja välttelee niitä vaistomaisesti.

Heikkilällä migreeni laukeaa esimerkiksi laivassa ja lentokoneessa matkustaessa. Perhe reissaakin mieluiten kotimaassa, ja Heikkilä on useimmiten ratissa, jotta horisontti on avoinna edessä.

– Kun migreenikohtaus on tulossa, potilaan aistit ovat herkkinä valolle, äänille ja hajuille, Färkkilä sanoo.

Hiljainen, viileä ja pimeä tila on paras kohtauk­sen alettua.

Säännöllinen elämä ehkäisee kohtauksia

Färkkilän mukaan elämäntavoilla on suuri merkitys migreenikohtausten ennaltaehkäisyssä: unirytmin ja ruokailun pitää olla säännöllistä ja liikunta on aina hyväksi.

Heikkilä pisti elämäntapansa jo vuosikymmeniä sitten remonttiin. Mitä tasaisempaa elämää hän elää, sitä paremmin migreenikohtaukset ovat hallittavissa.

– Riittävän pitkät yöunet, sopivasti liikuntaa ja stressitöntä elämää, niin migreeni pysyy kohtuullisesti kurissa.

Heikkilä on vuosien varrella tehnyt muutoksia myös ruokavalioonsa. Ensimmäisenä jäivät liha ja alkoholi. Nyt ruokavalio on hyvin askeettinen ja kasvispitoinen, mutta kala, ruisleipä ja maitotuotteet ovat edelleen ruokalistalla.

– Salmiakin ja lakritsin jätin kymmenisen vuotta sitten. Ne olivat intohimoni, mutta aiheuttivat rytmihäiriöitä.

Infrapunasauna ja lämmitetyssä salissa tehtävä hotjooga helpottavat Heikkilän oloa. Sen sijaan esimerkiksi rankka lihaskuntojumppa BodyPump useimmiten käynnistää migreenikohtauksen.

Migreenin hoito on yksilöllistä

Färkkilä korostaa, ettei migreeniin ole yhtä oikeaa hoitoa, vaan kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä.

Neurologi painottaa, että jos lääkehoitoon päädytään, lääke täytyy ottaa heti ensioireiden alettua. Tulehduskipulääkkeet ovat aina ensimmäinen askel. Jos kohtaukset ovat pahempia, täsmälääkkeet, kuten migreenikohtauksessa laajentuneita aivoverisuonia supistavat triptaanit saattavat tuoda helpotuksen.

Heikkilä tunnistaa kohtauksen alkamisen välittömästi. Hän kuvaa tilaa kuin maratonin jälkeiseksi: ei pysty syömään eikä liikkumaan ja lihaksista on lähtenyt kaikki voima. Heikkilä ottaa usein illalla lääkkeen, jonka avulla olo paranee seuraavaksi päiväksi.

Färkkilän mukaan erilaisista rentoutusterapiosta ja hoidoista on apua joillekin migreeni­potilaille.

Heikkilä on matkan varrella kokeillut kaikki mahdolliset hoidot shiatsu-hieronnasta, kiropraktikoiden ja neuropraktikoiden hoidoista akupunktioon. Lukuisista sairaalakäynneistä viisastuneena hän oppi muun muassa kivennäisaineiden merkityksen.

– Kivennäisaineet eivät olleet kunnolla imeytyneet. Kun ensiavussa sain niitä suoraan suoneen, olo helpottui.

Nyt Heikkilä syö jatkuvasti vitamiineja ja hivenaineita, ja niillä on ollut oloa parantava vaikutus. Hän sanoo oppineensa kantapään kautta, mikä tuottaa hyvää ja mikä pahaa oloa. Kivennäisvesi kuuluu hänen päivänsä must-listan kärkeen.

– Elimistöni kaipaa sitä, enkä siitä luovu, sanoo Heikkilä.

Migreenipotilaan ruumiinlämpö laskee illalla ja olo voi olla kuin horkassa. Tähän Heikkilä on löytänyt pelastuksen – lämpöpeiton.

– Fleecepeitto on loistava, sen lämpötilaa voi itse säädellä yön aikana. Sen avulla olen päässyt hyvään uneen.

Mikään hoito tai lääkitys ei kuitenkaan ole sellaisenaan helpottanut Heikkilän oloa.

– Tuntuu, että vuosia vain etsittiin sopivia lääkeyhdistelmiä.

Selvästikin Heikkilä on hyväksynyt migreeninsä – hän toteaa, että pahempiakin sairauksia voisi olla. Iän myötä kohtaukset saattavat helpottua, ja siksi Heikkilä nauraa odottavansa vaihdevuosia, toisin kuin monet muut.

Lisää tietoa

Vaarana lääkeriippuvuus

Opiaattipohjaisia kipulääkkeitä pitäisi neurologi Markus Färkkilän mukaan välttää, sillä niiden käyttö johtaa aina lääkeriippuvuuteen. Pari kolme prosenttia migreenipotilaista kärsii riippuvuudesta.

Moni migreenipotilas käyttää liikaa apteekista ilman reseptiä saatavia kipulääkkeitä, joiden liiallinen syöminen ylläpitää migreeniä. Tällöin puhutaan särkylääkepäänsärystä.

Marianne Heikkilä

  • Syntynyt 1968
  • Pappi ja Marttaliiton toiminnanjohtaja
  • Väestöliiton varapuheenjohtaja
  • Työskennellyt myös mallina, tv-juontajana ja viestintätehtävissä
  • Teokset: 10 käskyä naisille selitettynä (2001) ja Rakasta lasta, suojele lapsuutta (2003)
  • Perhe: puoliso ja kaksi lasta

Teksti Riitta Ekholm, kuvat Vesa Tyni

Asiantuntijana neurologian erikoislääkäri, professori Markus Färkkilä

Julkaistu Terveydeksi! 1/2016