‹ Takaisin

Lapset  |  16.10.2014

Refluksitauti voi mullistaa vauvaperheen arjen

Kun vauva sairastuu refluksitautiin, edessä voi olla epätietoisuuden ja ahdistuksen sävyttämiä viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin taudin syy saadaan selville.

Marraskuu 2008 oli Annukka ja Antti Moilaselle onnellista aikaa. Heidän esikoislapsensa Iina oli juuri syntynyt. Pian onnea alkoi kuitenkin varjostaa vauvan outo oireilu.

– Kun Iina syntyi, hän itki todella paljon eikä juuri nukkunut. Sanotaan, että pienet vauvat vain nukkuvat ja syövät, mutta Iina ei tehnyt oikeastaan kumpaakaan. Itku vain paheni jatkuvasti, ja myös hänen nukkumisensa muuttui alati vaikeammaksi, Annukka Moilanen muistelee.

Vanhemmat väsyivät, ahdistuivat ja turhautuivat, kun oireet eivät lakanneet. Vauva myös kouristeli kivusta.

– Aina kun Iina aloitti syömisen, hänellä oli kova nälkä. Hän söi parin minuutin ajan ja lopetti sitten. Sama toistui puolen tunnin välein. Näki, että Iina alkoi syödessään itkeä kipuaan, sillä hän oikein kirkui ja kouristeli.

Tauti tunnetaan huonosti

Refluksitaudissa mahan hapan sisältö virtaa ylöspäin ruokatorveen, kurkkuun ja nieluun sekä jopa suuhun asti. Refluksitautia esiintyy 3–7 prosentilla lapsista, mutta jopa monet lääkärit tuntevat sairauden huonosti.

Vauvan refluksitauti on hankala, koska vauva ei osaa kuvailla kipuaan. Iina Moilasen sairauden tunnistamista vaikeutti lisäksi se, että hän sairastaa niin sanottua hiljaista refluksitautia eli silent-refluksia. Taudin tähän muotoon ei juuri liity tyypillistä pulauttelua, vaan mahan sisältö nousee ruokatorveen ja lapsi nielaisee sen.

Iina-vauva nukkui hyvin huonosti jos lainkaan. Huoli vauvasta yhdistettynä krooniseen univelkaan aiheutti vanhemmille suunnatonta stressiä.

– Kun hirveällä työllä ja tuskalla olimme saaneet Iinan viimein uneen, niin samassa hän jo heräsi, veti itsensä kippuraan ja taas alkoi hirvittävä itkeminen, Annukka Moilanen kuvaa.

Vanhemmat havaitsivat, että Iinan jo nielemä äidinmaito hulahti takaisin suuhun ja hän nieleksi sen takaisin alas mahaan. Tämä sai Annukka Moilasen muistamaan refluksitaudin, josta oli kerrottu, kun hän oli raskausaikana Kaliforniassa pidetyssä lasten syömisvaikeuksiin liittyvässä koulutuksessa.

Annukka Moilanen on lasten toimintaterapeutti, joka on työssään kouluttautunut myös lasten syömisvaikeuksien kuntouttamiseen.

Vähättelyä ja pikadiagnooseja

Moilaset tunsivat, että heitä ei kunnolla kuunneltu eikä uskottu, ja monesti heidän kertomaansa myös vähäteltiin.

– Neuvolassa toistettiin aina ne samat kysymykset. ”Oletko koettanut kantaa vauvaa olkapäällä”, minulta kysyttiin, vaikka he tiesivät ammattini. Tai sitten kysyttiin, ”onko tämä teidän ensimmäinen lapsenne. Kai te tiesitte, että vauvat itkevät ja herättelevät yöllä”.

Myös koliikki oli monille hoitajille ja lääkäreille kestoselitys. Kun epätietoisuutta oli jatkunut viitisen kuukautta, vanhemmat hakeutuivat lastenallergologian erikoislääkärille. Sillä kertaa päästiin lähemmäs diagnoosia ja oikeaa hoitoa. Yhä keskityttiin kuitenkin enemmän vauvan iho-oireisiin ja mahdollisen allergiaan.

Annukka Moilanen karsi ruokavaliostaan Iinalle allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita. Iinalle tehtiin kuitenkin myös ruokatorven pH-eli happamuusmittaus, joka paljasti pH-arvojen epänormaalit vaihtelut. Iinan sairauteen oli viimein saatu oikea diagnoosi.

– Sen myötä saimme Iinalle reseptilääkityksen, joka auttoi. Lääke ei poistanut oireita kokonaan, mutta enää Iina ei huutanut ja itkenyt kuin öisin, ei enää vuorokauden läpi niin kuin aiemmin.

Kesti vielä kolmisen kuukautta ennen kuin Moilaset saivat yhteyden lastentauteihin erikoistuneeseen lääkäriin Tiina Tuomelaan. Ensimmäistä kertaa Moilaset tunsivat täysin luottavansa siihen, että sairaus otetaan tosissaan.

– Saimme Iinalle lääkitykseksi happoa salpaavan protonipumpun estäjän. Oireet helpottivat niin, että viimein saimme nukkua myös yöllä.

Ajoissa lääkäriin

– Valitettavasti vanhemmilta kuulee hyvin paljon näitä tarinoita. Heille on sanottu, että ”vauvojenhan kuuluukin itkeä”. Sellainen on vanhemmista tietenkin hyvin loukkaavaa, Tuomela toteaa.

Tuomelan mukaan vauvan koliikki-itku ajoittuu tyypillisesti aina samaan vuorokaudenaikaan – usein iltaan – ja kestää kerrallaan 2–4 tuntia. Koliikkikipu ei välttämättä aina liity ruokailuun.

Sen sijaan refluksitaudissa itku ja itkemisen syynä oleva kipu ovat lähes ympärivuorokautisia, ja ne liittyvät vatsasta nouseviin happoihin.

Hoidon ensimmäisen vaiheen kotikonsteja on vauvan nostaminen pystyasentoon. Nukutettaessa vauvan voi nostaa puoli-istuvaan asentoon. Toinen keskeinen keino on säätää ruokavälit 3–4 tunnin mittaisiksi.

– Ruokarytmin säätämisellä voi yrittää katkaista kierrettä, ja vauvan pieni vatsa saa levätä. Pullomaitoon siirtyneillä vauvoilla voi maitoa sakeuttaa apteekista ostettavalla sakeutusjauheella.

Tiina Tuomela kehottaa silti epätietoisia vanhempia hakeutumaan varhaisessa vaiheessa lääkäriin, jos vauvan syöminen ja itkeminen askarruttavat, eivätkä kotikonstit auta.

Refluksitautiin on saatavilla joukko lääkkeitä, joilla taudin oireet useimmissa tapauksissa saadaan hyvin hoidettua.
Lääkkeitä on kolmea perustyyppiä: vatsahappoja neutraloivia, vatsahappoja vähentäviä sekä vatsalaukkua tyhjentäviä lääkkeitä. Harvinaisissa ja erityisen vaikeissa tautitapauksissa voidaan harkita antirefluksileikkausta, jossa ruokatorveen alaosaan rakennetaan eräänlainen venttiilimekanismi. Näitä leikkauksia ei yleensä kuitenkaan tehdä lapsille, koska näiden anatominen kehitys on kesken.

Vesirokko toi oireet takaisin

Vajaa kaksi vuotta sitten Moilasille syntyi Joona-poika. Hän on pian kaksivuotias, hänelläkin on todettu refluksitauti. Se on kuitenkin ruoka-allergiaperäinen ja lievempi kuin isosiskolla.

Iinan refluksitauti saatiin hienosti hallintaan lääkkeiden avulla, ja myöhemmin tytön lääkkeistä voitiin luopua kokonaan. Viime kesänä tytön sairastama vesirokko kuitenkin voimisti jälleen refluksitaudin oireita. Arvioidaan, että osalle refluksitautia sairastavista tämä on tyypillistä: alttius sairauteen ja oireiluun pysyy yksilön ominaisuutena, jolloin tauti voi pysyä välillä piilossa ja välillä leimahtaa esiin eri syiden laukaisemana.

Lisää tietoa

Refluksioire vai refluksitauti?

Lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela painottaa, että on tärkeää erottaa vauvan tai pikkulapsen yleinen ja normaali refluksioire varsinaisesta refluksitaudista. Lasten gastroesofageaalinen refluksi (GER) tarkoittaa vatsan sisällön nousua takaisin ruokatorveen, ja vauvoilla sen yleisin oire on pulauttelu. Se on melko yleinen. Refluksioire johtaa refluksitautiin (GERD), jos oireet ovat vaikeat tai tutkimukset viittaavat vaurioon ruokatorvessa, kurkunpäässä, keuhkoputkissa tai keuhkoissa.

Refluksitaudin syntyyn vaikuttavat monet taustatekijät. Tärkein vatsahappojen takaisinvirtauksen estäjä on ruokatorven alasulkijalihas. Kun alasulkijalihas aukeaa väärään aikaan tai liian usein, vatsan sisältö pääsee nousemaan ruokatorveen.

Myös allergiat voivat olla keskeinen syy refluksitaudin syntymekanismissa. Tiina Tuomelan mukaan noin puolet refluksitaudeista on allergian aiheuttamia. Sekä rakenteellisista syistä että allergiasta johtuvat refluksitaudit voivat johtaa refluksitaudin eri muotoihin.

Lähteet: Lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela ja Refluksilapset ry:n kotisivut www.refluksilapset.fi.

Teksti Janne Ora, kuvat Pekka Nieminen
Asiantuntijana lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela, lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätti

Julkaistu Terveydeksi 4/2013