Lapset | 26.09.2016

Tue koululaisen mielenterveyttä

Lapset ja nuoret tarvitsevat vanhempiensa läsnäoloa, vaikka näyttäisivätkin viihtyvän omissa oloissaan ja kavereiden kanssa. Vanhemman huolenpito ja arjen tutut rutiinit luovat pohjan mielen hyvinvoinnille.

Koulutaipaleen alku on iso muutos sekä lapselle että vanhemmille. Varhaiskasvatuksen ajan vanhemmat ovat vielä selvillä lapsensa päivän kulusta. Esikoulussa lasta valmistellaan itsenäisyyteen, ja kun siirrytään alakouluun, lapsen maailma laajenee isoin harppauksin ja hänen oletetaan selviytyvän monista asioista hyvin itsenäisesti.

− Suomalaisessa kulttuurissa pärjäämistä korostetaan liikaa. Pienen lapsen kuuluukin vielä olla tarvitseva. Sen kautta hänen mielensä saa kehittyä rauhassa ja vapaasti, kertoo Suomen Mielenterveysseuran lasten ja nuorten mielenterveystyön johtaja Marjo Hannukkala.

Vaikka lapsi olisi koulun alkaessa innoissaan uudenlaisesta vapaudesta, on vanhempien Hannukkalan mukaan tärkeää olla tiiviisti mukana lapsen arjessa. Lapsi tarvitsee vanhempiaan psyykkisen kehityksensä tueksi aikuisuuteen asti.

− Kuulen usein lasten ja nuorten kertovan surullisina, etteivät aikuiset ole kiinnostuneita heistä. Vanhempien tulisikin olla tuntosarvet koholla. Arjessa on tärkeää olla riittävästi sellaisia hetkiä, jolloin on aikaa vain lapsen kohtaamiselle ja kuuntelemiselle. Vaikka lapsi viihtyy omissa touhuissaan, on hänelle tärkeää saada jakaa asioita vanhempansa kanssa ja kokea olevansa merkityksellinen, arvokas ja rakas.

Hyvinvointi syntyy turvallisesta arjesta

Kouluikäisen lapsen mielen hyvinvointi on edellytys uusien asioiden omaksumiselle. Lapsen eheän kasvun tukeminen on tavallaan yksinkertaista ja kuitenkin nykyaikana yllättävän haastavaa. Vanhempien tärkeä tehtävä on läsnäolon lisäksi taata koululaiselle turvallinen arki.

− Lapsen kasvualusta on turvattu, kun perusrakenteet ovat kunnossa. Lapsi tarvitsee tutun päivärytmin, unta ja lepoa, säännöllisesti terveellistä ruokaa, riittävästi liikuntaa ja ulkoilua sekä aikaa perheen ja kavereiden kanssa, Hannukkala kertoo.

Näistä perusasioista syntyy turvallisuuden tunne, joka kantaa vaikeiden tilanteiden yli.

− Turvallinen arki on suojatekijä, ja kun on suojatekijöitä, ei lapsen mieli kuormitu niin herkästi.

Koulussa opetetaan mielenterveystaitoja

Lapsen ja nuoren mielen hyvinvoinnin perusta on kotona ja vanhempien läsnäolossa, mutta myös koululla on iso rooli mielen hyvinvoinnin turvaamisessa. Monet lapsen arjen haasteet liittyvät koulumaailmaan, ja jos koulussa ei ole hyvä olla, heijastuu se helposti lapsen muuhun arkeen.

Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa koululaisten henkinen hyvinvointi otetaan huomioon monin tavoin. Esimerkiksi yksi opetussuunnitelman seitsemästä laaja-alaisesta osaamiskokonaisuudesta on nimeltään ”Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot”. Opettajat ovat ammattikasvattajia ja iso osa heidän työtään on oppilaiden ryhmäyttäminen ja ryhmässä toimimisen taitojen opettaminen ja vahvistaminen.

− Lapset ja nuoret viettävät koulussa paljon aikaa, joten on erittäin tärkeää, että siellä on hyvä olla. Koulumaailmaan liittyvät paineet syntyvät usein kaverisuhteista. Opettajan on tärkeä tukea oppilasryhmän ryhmäytymistä, sillä hyvä ryhmähenki ehkäisee tehokkaasti kiusaamista, Hannukkala kertoo.

Uudessa opetussuunnitelmassa on mukana tunnekasvatus, joka on sisällytetty alakoulussa ympäristöopin oppiaineeseen ja yläkoulussa terveystietoon.

− Tunnekasvatukseen kuuluvat yleisesti mielenterveystaidot, esimerkiksi omien tunteiden tunnistaminen kehossa ja mielessä sekä niiden säätely, empatia ja kaveritaidot sekä päivärytmin, liikunnan ja ravinnon merkitys mielen hyvinvoinnille, Hannukkala sanoo.

Nämä asia ovat koulussa läsnä luonnollisesti monissa päivän ryhmätilanteissa ja kohtaamisissa. Samalla tavoin vanhemman ja lapsen väliseen kanssakäymiseen tulisi päivittäin kuulua tunteiden jakamista.

− Kun vanhemmalla on aikaa kuunnella, mitä lapselle kuuluu, on päivän tapahtumien ja tunteiden jakaminen luontevaa.

Kun lapsi kaipaa apua

Jos lapsella on paha olo, energia sitoutuu pelkkään päivästä selviytymiseen, eikä oppimiselle jää tilaa. Paha olo näkyy usein muutoksena lapsen käyttäytymisessä. Vetäytyväksi, aggressiiviseksi tai levottomaksi muuttuvan lapsen kohdalla on Hannukkalan mukaan syytä miettiä, mistä muutos johtuu.

− Kun huoli lapsesta herää, vanhemman on tärkeä löytää yhteinen rauhallinen ja turvallinen hetki lapsen kanssa. Kuunteleminen ja lapsen mieltä kuormittavien huolien tunnistaminen yhdessä lapsen kanssa usein helpottaa lapsen oloa. Moni asia purkautuu kotona vanhempien kanssa, mutta jos pahaa oloa kertyy ja se koteloituu sisälle, voi seurauksena olla pidempiaikaista alakuloa ja levottomuutta.

Hannukkala painottaa, ettei lapsi saa koskaan jäädä yksin. Jos ratkaisuja ei kotona keskustellen löydy, voi opettajan kanssa juttelemalla saada lisää ymmärrystä lapsen voinnista koulussa ja tämän vahvuuksista.

Opettaja osaa myös kertoa, mistä ja miten voi tarvittaessa saada lisää tukea ja apua mieltä askarruttaviin tilanteisiin.

− Avun hakeminen osoittaa aina vahvuutta ja taitoa selviytyä haastavasta tilanteesta. Tätä polkua kannattaa lähteä kulkemaan yhdessä lapsen kanssa. Terveydenhoitaja ja oppilashuollon ammattilaiset ovat koulussa lapsia varten ja usein jo muutama keskustelukerta ratkoo ongelmaa.

Riita poikki ja opit talteen

Kouluissa lasten pulmien selvitteleminen on arkipäiväistä toimintaa ja kiusaamistilanteisiin on selkeät toimintaohjeistukset. Kiusaamista ei saa hyväksyä ja siihen on puututtava heti.

− Niin kotona kuin koulussa näitä asioita harjoitellaan: miten ollaan toisen kanssa, miltä toisesta tuntuu? Riitatilanteen selvittelyn jälkeen lapsella on taas enemmän taitoa seuraavaa kertaa varten, Hannukkala sanoo.

Vanhemmat ovat parhaimmillaan lastensa parhaita asiantuntijoita. Kun vanhemmalla on lapseensa tunneyhteys, hän tunnistaa helposti, jos lapsen elämässä on huolia. Niitä jotka eivät koe vielä tällaista yhteyttä, Hannukkala lohduttaa toteamalla, ettei tunneyhteyden rakentamisen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä.

− Lapsen ja nuoren mieli on joustava ja vastaanottava. Kun lapsi aistii aitouden ja välittämisen halun aikuisessa, on yhteyttä mahdollista rakentaa. Me olemme vanhempina kaikki keskeneräisiä. Lapselle voi kertoa omista töppäyksistään, myöntää tehneensä virheitä ja pyytää myös anteeksi. Silloinhan osoittaa omalla esimerkillään, että haluaa itse kasvaa ihmisenä.

Asiantuntijana lasten ja nuorten mielenterveystyön johtaja Marjo Hannukkala, Suomen Mielenterveysseura

Lisää tietoa

Matkalla itsenäiseksi

Jotkut muutokset lapsessa liittyvät tavallisiin kehitysvaiheisiin. Näissä kehityksen kannalta tarpeellisissa murroskohdissa lapsi tarvitsee aikuista tuekseen.

7−9-vuotias lapsi on välillä hyvin itsenäinen, välillä pieni ja tarvitseva. Tässä iässä lapsi on usein seesteinen, auttaa mielellään aikuisia ja arvostaa heitä.
9-vuotiaana yhteistyöinto usein hiipuu ja lapsi alkaa suhtautua läheisiin aikuisiin kriittisemmin. Lapsi arvostelee myös itseään ja saattaa kokea vieraantuneisuuden tunteita ja käpertyä itseensä. Vanhempien sylin tarve on suuri, vaikka kavereiden merkitys kasvaa ja lapsi on utelias maailman suhteen.
9−12-vuotiaana lapsen elämän painopiste voi varkain siirtyä kodin piiristä kavereiden ja harrastusten maailmaan. Vaikka aika ja kulttuuri muuttuvat, lapsen kehitykselliset tarpeet pysyvät ennallaan, ja siksi liian varhaista irtautumista on syytä jarrutella.
12−15-vuotiaana tunne-elämä kuohuu ja tunteiden hallitsemattomuus hämmentää nuorta. Murrosikäinen tarvitsee vanhempiaan tukemaan tunne-elämän kehitystä. Riiteleminen on nuorelle keino tehdä ero itsen ja vanhempien välillä, ja se johtaa ikäkauteen kuuluvaan itsenäistymiseen. Ystävät ovat nuorelle peili: kun ystävä hyväksyy, on nuoren helpompi hyväksyä itsensä. Siksi yksinäisyys on tässä iässä iso riskitekijä, ja vanhempien on tärkeää tukea nuoren ystävyyssuhteita.
Yli 15-vuotias tarvitsee jo tilaa itsenäistyä ja tässä iässä nuori tekee itse monia päätöksiä. Edelleen nuori tarvitsee vanhempiaan olemaan läsnä ja huolehtimaan arjen rytmistä.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto