‹ Takaisin

Lemmikit  |  24.09.2014

Lääkkeen antaminen lemmikille

Lääkkeen antaminen lemmikille voi olla työn ja tuskan takana. Homma hoituu onneksi kotikonsteilla ja pienellä oveluudella. Jos nekään eivät auta, kannattaa pyytää eläinlääkäriä vaihtamaan lääke.

Kun on lääkkeen ottamisen aika, lemmikki vastustelee, sylkäisee tabletin tai jopa ottaa kynnet tai hampaat avuksi. Tuttu tilanne?

– Erityisesti kissat inhoavat, kun niitä pidetään paikoillaan. Ne ovat myös maun suhteen tarkempia kuin koirat. Lääkkeet kun eivät aina maistu hyvältä, tietää pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Mirja Kaimio.

Onneksi markkinoille on tullut myös makulääkkeitä: muutamat antibiootit, kipulääkkeet ja matolääkkeet on maustettu lemmikille mieluisalla liha-aromilla. Niitä kannattaa tiedustella eläinlääkäriltä, jos tietää lemmikkinsä olevan hankala lääkittävä. Tosin Kaimio toteaa, etteivät makutabletitkaan kelpaa kaikille.

– Tabletin piilottaminen makkaran sisään saattaa auttaa, ja koira tai kissa nielaisee syötin mukisematta. Ronkelimmat osaavat kuitenkin erotella herkun ja sylkäistä karvaan kalkin lattialle. Tällaisessa tapauksessa on syytä ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Väkisin ja väsyttämällä

Lääkettä annettaessa kissa kannattaa kääriä tassuineen päivineen pyyhkeen tai huovan sisään. Näin se ei pääse kynsimään. Tehtävään tarvitaan yleensä kaksi: toinen pitelee kissaa, toinen avaa mirrin suun ja tiputtaa tabletin syvälle nieluun. Suu suljetaan pitämällä kättä kuonon ympärillä samalla kun toinen käsi hieroo lemmikin kurkkua. Se laukaisee nielemisrefleksin.

Sama toimii koiralla, mutta sitä ei tarvitse kääriä pyyhkeeseen.

– On tärkeää saada tabletti syvälle nieluun, ettei eläin pääse sitä sylkäisemään. Lääkkeen jälkeen lemmikille voi antaa makupalan ja näin varmistaa, että se on todella niellyt tabletin.

Pillerin voi upottaa myös apteekeissa ilman reseptiä myytävään makutahnaan.

– Lemmikille kannattaa ensin antaa pelkkää tahnaa, jotta se tottuu makuun, Kaimio vinkkaa.

Kotikonstina tabletin voi myös voidella vaikkapa margariinilla, jolloin se on liukkaammin nieltävä.

Useimmiten päällystämättömän tabletin voi murskata jauheeksi ja sekoittaa pieneen määrään nestettä. Kannattaa kuitenkin ensin varmistaa apteekista, voiko näin tehdä.

– Päällystettyjä tabletteja ja kapseleita ei saa avata, sillä niiden tarkoitus on liueta hitaasti, esimerkiksi ohittaa mahalaukku ja vapautua vasta ohutsuolessa.

Tablettien lisäksi lemmikeille on olemassa lääkeliuoksia ja -tahnoja. Ne ovat erityisesti kissoille ja pienille koirille hyvä vaihtoehto. Liuos tai tahna annostellaan lääkeruiskun avulla suuhun kulmahampaiden takaa kohti nielua. Lääkettä annetaan sitä mukaa kun eläin pystyy sitä nielemään.

Lemmikille stressitön lääke loishäätöön on paikallisvaleluliuos eli spot on -valmiste. Liuos levitetään lemmikin iholle, jota kautta se leviää verenkiertoon.

Kelpaisiko vaihtoehtoinen lääke?

Vaikka lemmikki kuinka inhoaisi lääkkeen ottamista, Mirja Kaimio tähdentää, että kuuri on tärkeä ottaa loppuun.

– Vaikka oireet poistuisivatkin ja lemmikki vaikuttaa terveeltä, infektiotapauksissa on vaarana, että tautia ei saadakaan kuriin ja mikrobit tulevat antibiooteille vastustuskykyisiksi. Näin sairauskierre saattaa vain jatkua. Sama koskee loishäätöä.

Tärkeää on myös noudattaa annosteluohjeita. Mikäli esimerkiksi lääkeliuoksesta valuu puolet lemmikin poskelle, lääkettä on annettava valuneen tilalle lisää.

– Harvemmin on vaarana, että lemmikki saa liian paljon lääkettä, annoshaitari on sen verran laaja. Mutta tulehduskipulääkkeiden kanssa on syytä olla varovainen. Niiden haittavaikutukset ovat yleisiä.

Herkkävatsainen eläin saattaa reagoida lääkkeeseen oksentamalla. Tällöin maitohappobakteereista voi olla apua esimerkiksi antibioottikuurien yhteydessä. Kannattaa myös selvittää, voiko lääkkeen antaa ruoan yhteydessä. Mikäli nämäkään eivät auta, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Usein lääkkeelle löytyy toinen vaihtoehto, jonka lemmikki ottaakin mukisematta. Äärimmäinen vaihtoehto on, että lääkäri antaa lääkkeen pistoksena.

– Asiakas saattaa todeta, että lemmikin sairaus ei ole parantunut. Keskustelun jälkeen usein selviää, että lemmikki ei ole yksinkertaisesti suostunut ottamaan lääkettä. Kannattaa siis heti olla yhteydessä eläinlääkäriin ja pyytää vaihtoehtoista lääkitystä, Mirja Kaimio rohkaisee.

Teksti Jaana Kalliokoski
Asiantuntijana pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Mirja Kaimio, Vuosaaren eläinklinikka

Julkaistu Terveydeksi! 1/2010

Apteekki

APTEEKKIHAKU