‹ Takaisin

Lemmikit  |  25.09.2014

Lemmikki voi kärsiä peloista

Pelkääkö lemmikkisi uudenvuoden pauketta tai muita kovia ääniä? Entä ovatko toisten koirien ohitukset aggressiivista remmissä riehumista? Lemmikkisi saattaa kärsiä peloista, jotka ovat hoidettavissa.

Kuten me ihmiset, myös lemmikkimme ovat persoonaltaan erilaisia. Toiset ovat luonnostaan rohkeita ja vilkkaita, toiset arkoja ja jopa pelokkaita. Kissojen pelkotilat eivät ole yhtä ilmeisiä kuin koirien, ja niitä on myös tutkittu vähemmän.

Erilaiset käytöshäiriöt ovat tyypillisin pelkotilojen oire.

– Käytöshäiriöitä on erityisesti koirilla. On myös huonosti käyttäytyviä kissoja, mutta ajattelemme usein, että kissa on itsenäinen eikä halua miellyttää, toteaa pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Mirja Kaimio.

Lemmikki ei ole vauva

Lemmikkien pelot ovat ennen kaikkea opittuja, joskin myös perimä voi olla yksi tekijä.

– Jalostuksen myötä joihinkin rotuihin syntyy arkoja yksilöitä. Tutkimusten mukaan arkojen vanhempien pennuista tulee myös arkoja. Emon rooli korostuu pentuvaiheessa. Jos emo on arka, pennut oppivat aroiksi, pieneläinhoitaja ja ongelmakoirakouluttaja Paula Ulander kertoo.

Ongelmakäyttäytymisen ja erilaisten pelkotilojen syynä voi olla lemmikin liika inhimillistäminen.

– Koiran- tai kissanpentua pidetään usein vauvana, jota puetaan ja kanniskellaan joka paikkaan. Tämä trendi näkyy erityisesti pienten koirarotujen kohdalla. Kun pentu sitten jätetään kotiin yksin ilman, että sitä on opetettu yksinoloon, syntyy ongelmia. Lemmikki ei voi tietää, että emäntä tai isäntä tulee takaisin, Mirja Kaimio huokaa.

Koirien pelkotiloista johtuvat ongelmat voivat olla hankalia. Koira voi päivisin ulista yksin kotona ja häiritä naapureita, järsiä huonekaluja ja käyttäytyä aggressiivisesti muita koiria tai jopa ihmisiä kohtaan. Myös kissa voi olla aggressiivinen ja vaikka virtsailla sopimattomiin paikkoihin.

Valitettavasti me ihmiset myös vahvistamme lemmikkien pelkotiloja omalla käyttäytymisellämme. Paula Ulander ottaa esimerkiksi kynsienleikkuun.

– Saatamme leikata kynnestä liian ison palan ja näin satuttaa ja pelästyttää lemmikkiämme. Seuraavalla kerralla olemme itse jo valmiiksi jännittyneitä ja lepertelemme lemmikille rauhoittaaksemme sitä. Koiralle lepertely tässä tilanteessa kuitenkin tarkoittaa, että meitä jännittää, ja tulemme vain vahvistaneeksi koiran omaa pelkotilaa.

Uutenavuotena rakettien paukkuessa saatamme hössöttää paukkuaran koiran ympärillä ja lisätä sen pelkoa entisestään. Muita koiria ohittaessamme kiristämme tahtomattamme remmiä ja kiskomme koiran lähemmäksi. Koirat tulkitsevat toisiaan elein, eikä koira lyhyessä remmissä pääse viestimään luonnollisella tavallaan toiselle koiralle, että on liikkeellä hyvin aikein. Jos ihminen itse vielä jännittää ohitustilanteita, koira vaistoaa sen, ja kierre on valmis.

Älä jää yksin

Kun lemmikin pelkotilat haittaavat sosiaalista kanssakäymistä, apua ongelmatilanteisiin voi hakea asiantuntijoilta. Ensin kannattaa varata aika eläinlääkäriltä.

– Terveystarkastuksessa suljetaan pois lemmikin elimelliset vaivat. Joskus virtsailevan ongelmakissan taustalla voikin olla virtsatietulehdus tai kilpirauhasen liikatoiminta. Koira taas voi kärsiä tuki- ja liikuntaelinkivuista, mikä on voinut aiheuttaa muutoksen käyttäytymisessä, Kaimio kertoo.

Terveystarkastuksessa kysytään, onko esimerkiksi kissalla riittävästi hiekkalaatikoita. Se on erityisen tärkeää, jos perheessä on useampia kissoja. Joskus hiekka on ronkelille kissalle vääränlaista, ja vaihto toiseen merkkiin voi jo auttaa sopimattomassa virtsailussa.

Toisinaan lemmikki oireilee yksinkertaisesti pitkästymistään. Koiran täytyy päästä riittävän usein ulos. Lisäksi niin koiralle kuin kissalle pitää tarjota riittävästi lajinomaisia virikkeitä ja aivojumppaa. Kun elimelliset viat on poissuljettu ja elinolot tarkistettu, ongelmatilanteessa voi kääntyä käytösterapeutin puoleen.

Paula Ulanderin mukaan ulkopuolinen asiantuntija pystyy helpommin näkemään, mistä kenkä puristaa.

– Ongelmakoirakouluttaja tulee kotiin tarkoituksenaan opastaa lemmikin omistajaa toimimaan lemmikkinsä kanssa oikein. Myös kissa-asiakkaita useat kouluttajat ottavat vastaan.

Yksi keino pureutua pelkotiloihin on siedättää tai vastaehdollistaa lemmikki niissä tilanteissa, kun ongelmia syntyy.

– Se tarkoittaa sitä, että pelkotunteelle vastaehdollistetaan rauhoittunut ja rentoutunut olotila esimerkiksi ruokapalkan avulla. Ideana on, että pelokas koira esimerkiksi yhdistää vastaantulevan koiran herkkupalaan, jolloin ohitustilanteesta tuleekin positiivinen mielikuva.

Paula Ulanderin kuvaama vastaehdollistuminen voi olla prosessina pitkä ja kivinenkin, mutta hänen kokemuksensa mukaan se toimii. Kaiken lähtökohtana on emännän tai isännän määrätietoinen ja rauhallinen ote lemmikkiinsä. Myös lemmikkiä stressaavat tilanteet kannattaa minimoida.

– Ihminen voi myös itse kokeilla koirien käyttämiä rauhoittavia signaaleja tilanteissa, joissa tietää koiransa pelkäävän. Tällaisia ovat haukottelu, venyttely ja ylikorostunut rauhallisuus.

Apuja lääkkeistä

Myös lääkehoitoa käytetään lemmikkien pelkotilojen hoidossa. Mirja Kaimio korostaa, että lääkehoidon lisäksi tarvitaan aina myös käytöskoulutusta.

– Ensiksi kokeilisin apteekeissa myytäviä reseptivapaita feromoneja, joita on suihkeena, pistorasiahaihduttimena ja pantana. Feromonit ovat lemmikille pentuajoilta tuttuja emänkin erittämiä hormoneja, Kaimio opastaa.

Feromoneja voi kokeilla esimerkiksi paukkuaran koiran rauhoittamiseen uutenavuotena. Feromonipanta on mainio apu koiranpennulle totutettaessa sitä yksinoloon kotona.

Kissoille ja koirille on myös olemassa lääkeruokia, jotka sisältävät mielialaa sääteleviä aminohappoja sekä maidosta peräisin olevaa peptidiä. Lääkeruoka voi auttaa lemmikkiä sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Samat aineet ovat saatavissa myös ravintolisävalmisteessa. Näitä saa eläinlääkäriasemilta ja joistakin apteekeista.

– Joskus feromonihoidon ohella tarvitaan vielä rauhoittavia lääkkeitä. Myös masennuslääke tulee kysymykseen esimerkiksi vaikean eroahdistuksen hoidossa ja jotta lemmikki ylipäätään pystyy vastaanottamaan käytöskoulutusta.

Sekä Kaimio että Ulander myöntävät, että ongelmat lemmikkien kanssa ovat yleistyneet. Ulander korostaa, että parasta pelkotilojen hoidossa on yksinkertaisesti niiden ennaltaehkäisy. Myös oikean rodun tai niiden sekoituksen valitseminen on tärkeää.

– Kannattaa aina miettiä, mihin rotu on alun perin jalostettu ja pystyykö tarjoamaan sille riittävästi rodunomaista virikettä. Myös pennun emo kannattaa pyytää nähdä, Paula Ulander neuvoo.

– Lemmikkiä ei saa koskaan hankkia hetken mielijohteesta, Mirja Kaimio muistuttaa.

Teksti Jaana Kalliokoski
Asiantuntijoina pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Mirja Kaimio sekä pieneläinhoitaja ja ongelmakoirakouluttaja Paula Ulander, Vuosaaren eläinklinikka

Julkaistu Terveydeksi! 4/2010