Lemmikit | 24.09.2014
Meille tulee koira
Pieni koiranpentu sulattaa jähmeänkin sydämen. Suloisesta pörröpäästä kasvaa täysikokoinen, aikuinen koira, joka tarvitsee ulkoilua, koulutusta, ruokaa ja aktivointia jokaisena päivänä.
Elämä koiran kanssa on antoisaa ja opettavaista, mutta lemmikki vaatii monenlaista sitoutumista. Siksi sitä ei kannata hankkia hetken mielijohteesta.
– Koira tarvitsee päivittäin useita lenkkejä ja muuta hoitoa. Kasvatus ja koulutus jatkuvat koko koiran eliniän, keskimäärin 10–15 vuotta, Janne Ruokonen kertoo.
Hän työskentelee Näkövammaisten keskusliiton Opaskoirakoulun vanhempana kouluttajana. Lisäksi hänellä on yritys, joka auttaa ongelmakoiria ja heidän omistajiaan sekä tekee kasvattajille pentutestejä.
Millainen koira sitten olisi itse kullekin sopiva? Jokainen koirarotu on jalostettu tiettyä käyttötarkoitusta varten, ja lisäksi jotkut rodut ovat vaativampia kouluttaa kuin toiset. Koiran ”käyttötarkoitusta” pitää myös miettiä: tuleeko siitä koko perheen lenkkikaveri, isän metsästyskaveri vai kenties teinin agility-koira?
– Jos halutaan vaikkapa metsästyskoiraa, kannattaa selvittää, millainen rotu siihen sopii. Koiraa ei myöskään pidä ottaa vain ulkonäön perusteella.
Hyvät keskinäiset energiat
Rotukoiranpennun hinta vaihtelee 1 000 euron molemmin puolin. Lisäksi kustannuksia syntyy ainakin ruoasta, eläinlääkärikäynneistä ja lääkkeistä, mahdollisesta vakuutuksesta sekä trimmauksista.
Koiran kasvattaja kannattaa valita huolellisesti. Ruokonen muistuttaa, ettei lemmikkiä saa koskaan noutaa huoltoaseman pihalta, vaan pentuja kannattaa käydä katsomassa kasvattajan luona.
– Myös emän ja sen käyttäytymisen näkeminen on tärkeää. Hyvä kasvattaja osaa valita tulevalle omistajalle laumasta sopivimman pennun.
Ruokonen puhuu energiatasosta, jonka tulisi kohdata pennun ja omistajan kesken. Vilkkaan koiran energian purkaminen vaatii työtä. Jos omistaja tykkää iltaisin katsella televisiota sohvalla, hän on aktiivisen pennun kanssa pulassa.
Myöskään säälin ei saa antaa ohjata pennun valintaa. Joku voi haluta pelastaa nurkassa kyyhöttävän, aran pennun, mutta sellainen tarvitsee määrätietoisen omistajan.
– Sääli vahvistaa pennun arkuutta, joka voi myöhemmin muuttua aggressioksi. Ennen kotiutumista tulee miettiä säännöt: minne huoneisiin koira saa mennä, missä se nukkuu ja saako se hypätä sohvalle. Koti valmistellaan pentua varten, ja esimerkiksi irtonaiset sähköjohdot ja myrkylliset kasvit viedään pois.
– Kun pentu kotiutetaan, sen on hyvä tutustua uuteen kotiin talutushihnassa. Pennun kanssa kierretään kaikki huoneet, ja vasta sitten sen annetaan tutkia omin päin. Tämä viestittää, että laumanjohtaja esittelee pennulle reviiriään.
Mikäli perheessä on ennestään koira, hyvä keino on esitellä se pennulle neutraalissa paikassa. Näin vanha koira ei ala puolustaa kotireviiriään.
Koiranpennut luovutetaan noin 7–8 viikon ikäisinä. Se on tärkeää sosiaalistamisen ja nopean oppimisen aikaa, jota kestää 16. ikäviikkoon asti. Sosiaalistaminen tarkoittaa, että pentu saa mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia kaikkia aisteja hyödyntäen: tutustua ihmisiin, pennuista pitäviin toisiin koiriin, erilaisiin hajuihin, materiaaleihin, pintoihin ja ääniin.
Pentu kannattaa viedä autoja juna-ajelulle sekä ylipäätään kaikkialle, minne koiran voi ottaa mukaan. Näin se saa vahvan henkisen rokotteen.
Sata kokemusta -sääntö
– Nyrkkisääntönä voi pitää, että pentu saisi sata kokemusta sadassa päivässä. Näin sen ”elämä on ihanaa” -tunne vahvistuu ja kantaa tulevaisuuteen. Valitettavasti myös negatiiviset kokemukset jäävät herkältä ajalta muistiin, siksi hyvien elämysten merkitys on niin suuri.
Uuteen kotiin tuleminen on pennulle valtava stressi. Ruokonen ehdottaa, että omistaja veisi pennulle oman peiton sen vielä ollessa kasvattajalla. Näin sillä on tuttua hajua uudessa kodissa. Muun muassa apteekeissa myytäviä feromonivalmisteita voi myös kokeilla. Ne luovuttavat luontaisen kaltaisia, emänkin erittämiä hormoneja ja rauhoittavat pentua.
Pennun koulutus ja tottelevaisuuden kehittäminen alkaa heti sen kotiuduttua, tietenkin leikin varjolla. Luoksetulo, maahanmeno ja odottaminen ovat tärkeitä taitoja. Ruokonen kannattaa positiivista vahvistamista: aina kun pentu tekee jotain oikein, se palkitaan makupalalla tai leikillä. Pelkkä positiivinen vahvistaminen ei riitä, vaan pennulle on näytettävä rajat.
– Puremista ja hyppimistä ei tarvitse sallia. Fyysisiä otteita ei kuitenkaan tarvita, vaan kumea kielto ja määrätietoinen energia pennun suhteen riittää.
Kun pentu rauhoittuu ja tottelee, se palkitaan.
Leikin lopettaminen, pennun huomioimatta jättäminen ja paikalta poistuminen on hyvä tapa toimia, jos pentu käyttäytyy huonosti.
Entä jos hyvästä tahdosta ja yrityksistä huolimatta koiran koulutus ei onnistukaan, ja suloisesta pennusta kasvaa räyhäävä, hihnassa vetävä koira?
– Jokaisesta koirasta voi tulla ongelmakoira, jos sille on kertynyt huonoja kokemuksia pentuajalta tai se luulee olevansa laumanjohtaja. Fyysiset vaivat kannattaa sulkea pois käymällä eläinlääkärissä, ja sen jälkeen kannattaa ottaa yhteys ongelmakoirakouluttajaan.
Ruokonen vakuuttaa, että suurimmassa osassa tapauksia ongelmat saadaan korjattua.
– Se tapahtuu siten, että ihminen muuttaa omaa suhtautumistaan koiraan. Kun ihminen muuttuu, koirallakin on mahdollisuus muuttua.
Teksti Jaana Kalliokoski
Asiantuntijana Näkövammaisten keskusliiton Opaskoirakoulun vanhempi kouluttaja Janne Ruokonen
Julkaistu Terveydeksi! 2/2011
