‹ Takaisin

Ravitsemus ja liikunta  |  06.10.2014

Jihuu, tämä on kivaa!

Uimaan, palloilemaan, jumppaamaan vai suunnistamaan? Anna lapsen kokeilla monipuolisesti kaikenlaista. Jokaiselle löytyy sopiva laji. Jenna, 11 v, innostui koripallosta.

Kello piipittää aamuseitsemältä. Jenna Snellman kääntää kylkeään ja vetää pehmoista peittoa päälleen. Ihan pikku hetki vielä. Äiti-Susannan silitykset kuitenkin herättävät tytön. Tänään on edessä melko tavallinen koulupäivä. Kahdeksasta kahteen lukuaineita ja jippii – liikuntaa!

Jenna on pitänyt liikunnasta aina. Jo pikkutyttönä hän vilisti paikasta toiseen eikä äitinsä mukaan meinannut rauhoittua edes yöunille. Ystävänsä kanssa Jennalla oli oma liikuntakerho: lajeihin kuului muun muassa lentoon lähtemisen opettelua.

Nopeasti Jenna polkaisee pyörällään läheiseen kouluun. Arvosanat ovat olleet hyviä. Tyttö osaa yhdistää hienosti harrastuksensa ja koulunkäynnin.

Iltapäivällä Jenna päättää nauttia vapaasta olemisesta ja lähtee metsään hyppelemään. Tämä ei Susannan mukaan ole tavatonta. Tyttö saattaa viettää pitkiä aikoja metsässä juoksennellen.

– Minusta lapsia pitäisi rohkaista liikkumaan luontaisesti. Niin moni 11-vuotias on unohtanut vapaan liikunnallisen leikin.

Voimistelu vaihtui korikseen

Nykyinen lempiharrastus Jennalle on koripallo. Sitä hän pelaa helsinkiläisen Suomalaisen Yhteiskoulun joukkueessa. Harjoituksia on kolme kertaa viikossa, ja päälle tulevat pelit. Niitä ei kuitenkaan ole joka viikonloppu edes pelikausina.

Harkoissa tyttö on jaksanut käydä ahkerasti jo 2,5 vuotta. SYK on pärjännyt hyvin, Jennan mukaan seura on 2-divarin toiseksi paras. Vaikka ei pärjääminen ole tärkeintä:

– Minusta on kiva liikkua. On mukava nähdä kavereita, ja meillä on hyvä yhteishenki. Jos en pääse treeneihin, harmittaa.
Aiemmin Jenna harrasti balettia ja voimistelua. Voimisteluharrastus kuitenkin kariutui liikaan totisuuteen.

– Treenejä rupesi olemaan useampana iltana viikossa, eikä muulle vapaa-ajalle jäänyt tarpeeksi aikaa. Harrastusten ei pitäisi olla liian tiukkoja, Susanna pohtii.

Monipuolisuus valttia

Jenna on hyvä esimerkki nuoresta, joka on löytänyt oman lajinsa ja nauttii monenlaisesta liikkumisesta. Nuoren Suomen pääsihteerin Teemu Japissonin mukaan lapsen on tärkeää saada liikkua monipuolisesti.

– Vähintään kolmea lajia kannattaa kokeilla 12 ikävuoteen mennessä. Eikä vain samantyylisiä lajeja, Japisson kannustaa.

Liikunta kehittää lapsen ja nuoren kehoa ja mieltä.

Hänestä liikunnan suurin hyöty on ilo liikkumisen hetkissä. Lisäksi liikunnasta seuraa paljon välineellistä hyvää: liikunta tukee lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä, tervettä kasvua, aivojen kehittymistä, luuston rakentumista sekä motoriikan ja tunnepuolen kehittymistä.

– Olemme evoluutiossa kehittyneet niin, että mieli kaipaa keholle ärsykkeitä. Esimerkiksi jännitys ei laukea konsolipeliä pelatessa, mutta urheilukisassa tai -pelissä se laukeaa suorituksen mukana.

Liikunta vaikuttaa positiivisesti sydämen ja keuhkojen toimintaan, lihaskudoksen määrään ja laatuun sekä lihasten verenkiertoon. Liikkujan hapenottokyky paranee, sydämen leposyke ja verenpaine pienenevät, sydänlihas voimistuu ja elimistön verenkierto paranee.

Liikkuminen kuluttaa energiaa, joten se auttaa painonhallinnassa. Ja kun liikkuessa lihasten osuus kehossa kasvaa, tämä vaikuttaa perusenergiankulutukseemme eli siihen, kuinka paljon elimistö käyttää energiaa lepotilassa.

Harrastus imee mukaansa

Lasten harrastus tuo vipinää aikuistenkin elämään: iltoja on aikataulutettava, lapsia kuskattava tai saatettava, varusteet kaipaavat ylläpitoa, hankintoja on tehtävä.

– Toisaalta seuratoiminta tarjoaa vanhemmille myös mukavaa yhteistyötä muiden aikuisten kanssa ja saattaa synnyttää ystävyyssuhteita.

Joskus harrastus voi olla kustannuskysymys.

– Aina ei voi heti sanoa, mikä laji on kallis. Esimerkiksi tavallinen hiihto on halpaa, mutta huipputasolla laji kuuluu kalleimpiin. Tavoitteellisuus tuo kustannuksia: tarvitaan tiheään uusia hyviä välineitä, on leirejä ja turnausmatkoja, Japisson sanoo.

Jenna on äitinsä mukaan hyvin omatoiminen harrastuksessaan. Hän hoitaa itse aktiivisesti treeneissäkäynnit. Susanna kertoo, että vanhemmat auttavat silloin tällöin joukkuetta.

– Ei me olla kuitenkaan niitä kaikkein aktiivisimpia vanhempia. On hienoa, että jotkut jaksavat järjestää seuran tapahtumia ja rahankeruuta.

Sukulaisista koostuvat kannustusjoukot ovat peleissä usein mukana, ja hyvinkin äänekkäästi. Välillä Jennaa nolottaa.

– Katsomossa pulssi nousee. Pelaajat ovat tämänkin ikäisinä todella hyviä. Tytöt juoksevat veren maku suussa ja pelaavat tosissaan. Pelit ovat meille jännempiä kuin jääkiekon tai jalkapallon MM-ottelut, Susanna- äiti nauraa.

Vauhtia ja harhautuksia

Päivän harjoituksissa pallo kulkee terävästi harhautuksissa ja sujahtaa lopulta koriin kahden pisteen heittona. Valmentaja Venla Väyrynen kertoo, että perusharkoissa juostaan ja leikitään lämmittelynomaisesti, pelataan ja heitellään koreja.

– Kehitämme pelitaitoja ja pyrimme huomioimaan myös liikunnallisia asioita, kuten motoristen taitojen harjoittamista. Harjoittelu on tavoitteellista, ja yksi tavoite on, että pelaaminen on hauskaa, hän sanoo.

Venla ja valmentajakollegansa Salla Autio motivoivat pelaajia tarjoamalla heille kehittymismahdollisuuksia. Ajatuksena on, että jokainen tyttö huomaisi itsekin kehittymisensä pelaajana. Myös joukkuehengen ylläpito on tärkeää, Venla kertoo.

– Valmentaminen on hauskaa. On mukava nähdä, kuinka jokainen yksilö ja koko joukkue kehittyy.

Kotiin treeneistä palaa väsynyt mutta hyväntuulinen tyttö. Pyykkikasa saa taas täydennystä, ja kehosta löytyy pari pelin tuoksinassa syntynyttä lisämustelmaa.

Läksyjen jälkeen on mukava käpertyä äidin kainaloon viltin alle ja katsoa, mitä kivaa telkkarista tulisi.

Lisää tietoa

Ylös, ulos ja liikkeelle!

Miten motivoida lasta liikkumaan? Mistä löytyisi innostava laji? Nuoren Suomen pääsihteeri Teemu Japisson antaa vanhemmille vinkkejä.

Lapsen motivoimisessa liikunnan pariin vanhempien oma esimerkki on kullanarvoinen. Jos jälkikasvu näkee äidin tai isän liikkumassa ja nauttivan liikunnasta, hän haluaa helpommin itsekin kokeilla.

– Yhdessä tekeminen lasten kanssa on tärkeää. Ennen kouluikää ohjattua, aikataulutettua liikuntaharrastusta ei tarvita. Kun lapsi kasvaa, ohjattu harrastus auttaa lasta itsenäistymään, hän saa kavereita ja kokee yhteisöllisyyttä, liikuntajärjestö Nuoren Suomen pääsihteeri Teemu Japisson korostaa.

Vanhemmat voivat koettaa tarttua niihin hetkiin, kun lapsi osoittaa kiinnostusta jotakin lajia kohtaan. Myös kavereilla on suuri merkitys. Kaverin kanssa on kiva aloittaa uusi harrastus, ja toisaalta harrastuksen mukanaan tuomat kaverisuhteet antavat intoa käydä harjoituksissa.

Japisson muistuttaa, että ohjatut harrastukset eivät saisi viedä liian suurta osaa lapsen vapaa-ajasta.

– Urheilulajia ei kannata tyrkyttää väkisin. Eivätkä vanhemmat saa kaataa liikaa kunnianhimoa lapsen niskaan. Osa harrastajista haluaa testata parhaansa, mutta halun pitää tulla lapselta itseltään.

Ennakkoon on vaikea sanoa, mikä laji on lapselle sopivin. Parasta onkin kokeilla eri lajeja.

– Pienten harrastus ei ole niinkään lajista kuin seuratoteutuksesta kiinni. Pienille sopivat lajit tai seurat, joissa ikä on hyvin huomioitu. Esimerkiksi erilaisissa jumpparyhmissä leikitään ja jumpataan niin, että koordinaatio samalla kehittyy. On muksujudoa ja palloilukerhoja.

Vanhempien kannattaa jutella lajin ohjaajien kanssa ja selvittää, vastaavatko seuran tavoitteet ja ryhmän periaatteet lapsen toiveita ja valmiuksia. Joissakin lajeissa vanhemmat voivat silloin tällöin tai koko ajan olla itsekin mukana harjoituksissa.

Teksti Else Turunen

Julkaistu Terveydeksi! 3/2010

Apteekki

APTEEKKIHAKU