‹ Takaisin

Ravitsemus ja liikunta  |  08.12.2016

Vaatiiko ruokavaliosi lisäravinteiden käyttöä?

Kun ruokavaliossa on rajoitteita, on syytä miettiä, tarvitseeko sitä täydentää purkista. Veganismi, keliakia, raskaus, maitoallergia, muistisairaus ja haavanhoito vaikuttavat kaikki ruokavalioon.

Vegaanille lisävitamiineja

Kasvisruokavalioita on erilaisia: Laktovegetaristi syö kasvi-kunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteita ja lakto-ovo-vegetaristi myös kananmunaa. Pescovegetaristi hyväksyy lautaselleen maitotuotteiden ja kananmunan ohella kalan, semivegetaristi myös kanan. Vegaanin ruokavalio on rajoittavin, sillä hän karttaa kaikkea eläinperäistä.

– Jotta vegaani välttyy ravintoainepuutoksilta, hänen tulisi perehtyä ruokavalioonsa ravitsemusterapeutin kanssa, ravitsemusterapeutti Kaisa Kähkönen sanoo.

Vegaanille kriittisiä ravintoaineita ovat B12- ja D-vitamiini, riboflaviini, seleeni, sinkki, kalsium, rauta ja jodi. Niiden riittävästä saannista kannattaa kysyä ravitsemusterapeutilta. Jos ruokavalio on asiantuntevasti koostettu, B12-vitamiinia lukuun ottamatta ne kaikki voi saada ruoasta. B12-vitamiini on hermostolle ja punasolujen muodostukselle välttämätön vitamiini, jota vegaanin on otettava purkista.

– Useimmille myös D-vitamiinilisä on tarpeen, ja ellei ruokavalioon kuulu kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita, tarvitaan myös lisäkalsiumia.

Keliaakikolle kuituja

Vehnän, rukiin ja ohran proteiini eli gluteeni vaurioittaa keliaakikolla ohutsuolen suolinukkaa, mikä aiheuttaa ravinto-aineiden imeytymishäiriön ja esimerkiksi suoli- ja iho-oireita. Tauti diagnosoidaan verikokeella ja ohutsuolibiopsialla eli -kudosnäytteellä. Sitä hoidetaan gluteenittomalla ruokavaliolla, joka on elinikäinen ja ehdoton.

– Gluteenittomassa ruokavaliossa kuidun saanti jää helposti alhaiseksi. Leipien, pastan ja muiden gluteenittomien vilja-tuotteiden kuitupitoisuus kannattaa tarkistaa ja suosia vähintään kuusi prosenttia kuitua sisältäviä tuotteita. Saantia kannattaa täydentää myös kaupasta saatavilla kuitulisillä, kuten gluteenittomalla kaurarouheella ja perunakuidulla, ravitsemusterapeutti Kaisa Kähkönen sanoo.

Keliakian toteamisvaiheessa sairastuneen ohutsuoli voi olla huonossa kunnossa, ja ravintoaineiden imeytyminen heikentynyt. Tämä voi aiheuttaa muun muassa rauta-, kalsium- ja D-vitamiini-pulaa.

Niiden saamiseksi keliaakikolle suositellaan diagnoosia seuraavan vuoden ajan monivitamiini-kivennäisainevalmistetta ja tarvittaessa rautalisää.

– Ohutsuolen nukkavaurioiden korjaantumiseen kuluu aikaa. Ravintolisillä korjataan mahdollisia vajauksia ja varmistetaan riittävä saanti, kunnes ohutsuoli on kunnossa.

Odottajalle foolihappolisä

Raskausaikana terveellinen, monipuolinen ruokavalio turvaa sikiön kasvua ja kehitystä ja pitää äidin terveenä. Sitä tulisi täydentää foolihappolisällä jo silloin, kun pari alkaa yrittää raskautta ja jatkaa sen käyttöä 12. raskausviikon loppuun.

– Foolihappo on synteettisesti valmistettua B9-vitamiinia eli folaattia. Sen puute lisää sikiöllä hermostoputken sulkeutumishäiriön, ennenaikaisen syntymän ja jopa menehtymisen vaaraa, yliopisto-opettaja Leena Toppinen kertoo.

Myös jodin saantiin kannattaisi herätä, kun jättää ehkäisyn. Jodin puute voi haitata lapsen älyllistä kehitystä.

– Jodi tulisi saada ensisijaisesti sitä luontaisesti sisältävistä ruoka-aineista: maitotaloustuotteista, leivästä, kalasta, kananmunasta ja jodioidusta ruokasuolasta.

Jodin tarpeesta ei huolehdita jodioidun suolan käyttöä lisäämällä, sillä se sisältää muiden suolojen tavoin verenpaineen kannalta haitallista natriumia.

– Lisäjodia otetaan vain lääkärin määräyksestä, sillä liika jodi voi aiheuttaa vastasyntyneellä struuman ja kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Raskaus ja myöhemmin imetys lisäävät äidin D-vitamiinin ja kalsiumin tarvetta. D-vitamiinilisäksi suositellaan luonnollista, tehokasta D3-vitamiinia. Ellei äiti käytä maitotaloustuotteita tai kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita, hän tarvitsee kalsiumlisää. Raskauden loppu-kolmanneksen aikana äidin rautavarastot voivat ehtyä, ja niiden täyttämiseksi tarvitaan lisärautaa. Lisäraudan tarve selviää verikokeella.

Maitoallergikolle kalsiumia

Maitoallergikko saa oireita maidon proteiinista. Se voi sekoittaa vatsan ja kutittaa ihoa. Suurin osa maitoallergikoista on alle kouluikäisiä lapsia. Arjessa maitoallergia sekoitetaan helposti aikuisilla yleiseen laktoosi-intoleranssiin, jossa maidon sokeri eli laktoosi aiheuttaa suolisto-oireita.

Oireiden voimakkuus vaikuttaa siihen, kuinka tarkkaan maitoallergikko välttelee maitoa. Osa heistä sietää kuumennettuja ja kypsennettyjä maitotuotteita sekä hapanmaitotuotteita.

– Jos ruokavalio on kokonaan maidoton, voi tulla kalsium-, D-vitamiini- ja jodipulaa. Markkinoilla on toki näillä täydennettyjä kasvimaito-juomia, ravitsemusterapeutti Kaisa Kähkönen sanoo.

D-vitamiinilisä on maitoallergisille lapsille tarpeen ympäri vuoden, aikuisille ainakin talviaikaan.

Muistisairaalle B12-vitamiinia

Muistisairauksiin johtavat muutokset käynnistyvät aivoissa parikymmentä vuotta ennen oireita. Muutoksiin voi vaikuttaa elintavoilla: ravinnolla, liikunnalla ja aivojen käytöllä. Niillä voidaan myös hidastaa puhjenneen sairauden etenemistä.

– Tutkimuksissa on huomattu, että muistisairauksista yleisintä eli Alzheimerin tautia sairastavat saavat ravinnostaan ikätovereitaan vähemmän tiettyjä ravintoaineita, kuten joitain vitamiineja ja omega-3-rasvahappoja, dosentti Merja Suominen Geriatrisen ravitsemuksen yhdistys GERY ry:stä sanoo.

Sydämelle hyvää tekevä ruoka sisältää myös aivoterveydelle tärkeitä ainesosia. Niiden saannista tulee huolehdittua ruokavaliolla, jossa rasvasta kaksi kolmasosaa on pehmeää ja vilja täysjyvää ja jossa on reilusti kasviksia ja ainakin kahdesti viikossa kalaa. Lisäksi tarvitaan proteiinia, jota ilman lihakset surkastuvat ja niiden mukana aivoterveydelle tärkeät liikuntakyky ja sosiaalinen elämä.

– Proteiinia tulisi saada päivittäin 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohden, mikä voi olla huonosti syövälle vanhukselle vaikeaa. Tällöin kannattaa nauttia juotavia proteiinivalmisteita.

Folaatin ja B12-vitamiinin puutteet lisäävät muistisairauksia. Folaatin Suominen ohjeistaa ottamaan ruoasta – vihreistä kasviksista ja täysjyväviljasta – mutta B12-vitamiinin saannin turvaamiseksi saatetaan tarvita purkkilisää.

– B12-vitamiinin tarve kasvaa ikääntyessä, koska elimistön kyky käyttää sitä hyväksi heikkenee iän myötä. Tarve selviää verikokeesta.

Sairauden alkuvaiheessa muistisairas voi hyötyä muistisairaille kehitetystä ravintovalmistejuomasta, josta löytyy muun muassa kala-öljyjä, vitamiineja ja kivennäisaineita.

– Aivan kuten ruoan, myös ravintojuoman hyvät vaikutukset tulevat ravintoaineiden yhteispelinä.

Haavapotilaalle proteiineja

Laskimo- ja valtimoperäiset säärihaavat, painehaavat ja diabeettiset jalkahaavat paranevat hitaasti. Niiden paranemiseen tarvitaan ruoasta saatavia rakennusaineita. Ruoan määrään ja laatuun kannattaa kiinnittää huomiota.

– Haava ei parane linnun annoksilla eikä kahvilla ja pullalla. Haava-potilas tarvitsee energiaa 30–35 kilokaloria painokiloa kohti ja proteiinia enemmän kuin normaalitilanteessa, ravitsemusterapeutti Hanna Viitala kertoo.

Jos ruokahalu on huono, riittävän energiamäärän saaminen ruoasta voi olla vaikeaa ja tarvitaan täydennysravintovalmisteita. Niistä runsaimmin energiaa sisältävissä on 300–400 kilokaloria ja proteiinia 20 grammaa per purkki. Valmisteet sisältävät myös vitamiineja ja kivennäisaineita. Yksi kaksi täydennysravintopurkkia päivässä on hyvä annos.

– Energian määrää ei kannata kasvattaa kohtuuttomaksi, sillä liiallinen painonnousu ei edistä haavan paranemista – varsinkaan, jos se nostaa verensokeria. Kohonnut verensokeri lisää haavan tulehtumisen riskiä.

Haavan paranemista voi jouduttaa erityisesti haavapotilaalle suunnatulla täydennysravintovalmisteella, joka sisältää energian ja proteiinin lisäksi muun muassa kudosten uusiutumiseen vaikuttavaa C-vitamiinia ja sinkkiä.

Teksti Virve Järvinen, kuvat iStockphoto
Asiantuntijoina laillistettu ravitsemusterapeutti, farmaseutti Kaisa Kähkönen, Ravistamo Oy, dosentti Merja Suominen, Gerontologinen ravitsemus GERY ry, kliinisen ravitsemustieteen yliopisto-opettaja Leena Toppinen, Itä-Suomen yliopisto ja laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Viitala, Tays

Julkaistu Terveydeksi! 4/2016