‹ Takaisin

Henkilö  |  04.12.2018

Näyttelijä Vesa Vierikko: “Remontointi on suuri nautinto”

Näyttelijä Vesa Vierikko opetteli aikoinaan remontoimaan varmistaakseen elannon perheelleen. Käsillä tekeminen on nautinto, jonka ansiosta myös näytteleminen sujuu rennommin.

Mitä käsillä tekeminen merkitsee sinulle?

Olen saanut verenperintönä rakkauden puuhun, joka on loistavan hieno materiaali. Se on kemikaaliton, terveellinen ja kasvava, ja se tuntuu ja tuoksuu hyvältä.

Opettelin 80-luvulla remontoimaan näyttelijän duunin lisäksi, koska tulot olivat pienet. Näytellessä tuli joka ilta hiki, eikä mitään konkreettista kuitenkaan syntynyt. Muistan ajatelleeni, että kun viiden tunnin näytelmässä suu käy kuin sivuleikkurin terä ja kädet liikkuvat kuin tuulimyllyn siivet, sillä samalla energialla olisin rakentanut tuolin, joka kestäisi sata vuotta.

Kun ymmärsin, että voisin elättää perheen muullakin kuin näyttelijän työllä, näyttelemisestä tuli taas rennompaa ja tärkeä harrastus, jona se oli alkanutkin.

Lautalattioiden kunnostaminen on erikoisalaasi. Mikä siinä kiehtoo?

Remontointi on konkreettista ja näkyvää, ja siitä on iloa muille. Se tuottaa esteettistä ja fyysistä nautintoa ja lepohetken muulta.

Lattiat ovat remontoinnin ikävin homma, koska asento on niin huono. Mutta kun muovimaton alta paljastuu yleensä maalattua, muhkuraista lankkua, asunto muuttuu ihan toisenlaiseksi.

Lattiaa tehdessäni huoneessa ei ole muita kuin minä ja radio. Kun yksi vaihe on tehty, istun alas, otan oluen ja mietin seuraavia työvaiheita. Kun lankut sitten lakkaa ja kiillottaa, tuottaa suurta nautintoa vain katsoa työn jälkeä: tollasesta saastakasasta on tullut tällanen.

Harrastavatko muut perheessäsi käsitöitä?

Ostin esikoiselle Saksasta kuvauskeikalta Sveitsin armeijan linkkarin, kun hän oli noin 6-vuotias. Kerran hän tuli kotiin niin, että oli katkaissut jänteet oikean käden sormistaan.

Ensiavussa käsi puudutettiin ja poika katseli, kun se avattiin ja jänteet kaivettiin kämmenestä paikalleen. Sen jälkeen hän ilmoitti, että hänestä tulee lääkäri. Nyt yli nelikymppinen Antti toimiikin lastenlääkärinä.

Vaimoni on biologi ja hänen kanssaan viljelemme mökillä. Koko perheelle on ilo syödä oman maan perunoita, vaikka sato olisikin pieni. Kasvimaan hoito on iso prosessi, mutta maan kääntämistähän käytetään ihan terapianakin.

Julkaistu Terveydeksi! 4/2018
teksti Selja Tiilikainen
kuva Roope Permanto