‹ Takaisin

Blogi  |  28.02.2019   |  Jani Kaaro   |  Kuva: Pekka Nieminen / Otavamedia

Unta tunti enemmän

Kun maailmassa on epäkohta ja se on muutettava, miten se tehdään? Eräs inspiroivimmista tarinoista kertoo englantilaisesta sosiaalityöntekijästä James Robertsonista. Häntä saamme kiittää siitä, että vanhemmat ja lapset saavat olla yhdessä sairaalassa.

Vielä 1950-luvulla tämä ei ollut itsestäänselvyys. Tuolloin pienet lapset viettivät sairaalassa pitkiä aikoja esimerkiksi tuberkuloosin takia. Monien sairaaloiden politiikka kuitenkin oli, että vanhemmat eivät saaneet tulla osastolle. Näin lapset eivät nähneet vanhempiaan hoitojakson aikana välttämättä lainkaan. Tällä oli järkyttävät vaikutukset lapsen kehitykselle, ja Robertson ymmärsi tämän. Hän aloitti yhden miehen kampanjan: vanhempien ja lasten tapaamista osastolla ei saanut rajoittaa.

Englantilaiset sairaalat vastustivat muutosta kynsin ja hampain, mutta Robertson ei luovuttanut. Lopulta jotkin sairaalat päättivät kokeilla: antaa vanhempien tulla ja mennä. Mitä tapahtui? Ei mitään. Kaikki meni loistavasti. Lapset hyötyivät muutoksesta selvästi, myös vanhemmat ja henkilökunta. Vähitellen, vailla suurempia seremonioita, kaikki sairaalat omaksuivat uuden käytännön.

Onkohan omassa yhteiskunnassamme vastaavaa uudistuksen kohdetta? Sellaista, jonka toteuttamisesta kaikkien elämä kohenisi ja kaikki olisivat tyytyväisiä. On toki ja sekin on yksinkertainen: annetaan lasten ja teinien nukkua kouluaamuina tunti pidempään.

Tarvitseeko tällaista aloitetta edes perustella? Viime vuosina harvasta asiasta on puhuttu yhtä paljon kuin unen terveysvaikutuksista ja unenpuutteen aiheuttamista ongelmista. Tiedämme, että lapset ja teini-ikäiset vasta unta tarvitsevatkin, jotta hei­dän aivonsa kehittyvät normaalisti. Silti revimme unenpuutteiset lapsemme sängystä aamulla viideltä tai kuudelta. Kun näen, miten syvästä unesta lapsi taistelee tiensä koulupäivään, tunnen itseni sydämettömäksi julmuriksi.

Viime vuosina tutkimuksetkin ovat vahvistaneet, että kouluaamujen myöhäistäminen on lapsille hyödyksi. Bostonissa toteutettu tutkimus osoitti, että jos koulu alkoi puoli tuntia myöhemmin, lapset nukkuivat 45 minuuttia kauemmin. Seattlessa kouluaamuja taas siirrettiin noin tunnilla. Sen ansiosta lasten uni lisääntyi 6 tunnista ja 50 minuutista 7 tuntiin ja 24 minuuttiin. Molemmissa tutkimuksissa oppilaiden käytöshäiriöt vähenivät ja opiskelumotivaatio lisääntyi.

Jos rakastamme lapsiamme, miksi emme suo heille tätä muutosta?

Tehdään tarvittavat muutokset opintosuunnitelmaan, joukkoliikenteen aikatauluihin ja työelämään. Tästä hyötyvät kaikki.

Jani Kaaro on tiedetoimittaja, joka ei pelkää huonosti nukuttua yötä.

Julkaistu Terveydeksi! 1/2019