Hoidossa | 12.01.2026 | TARJA VÄSTILÄ | MARKUS PENTIKÄINEN
Lonkkaleikkaus palautti liikkeen
Farmaseutti Liisa Soppela on aina ollut aktiivinen liikkuja. Ensin alkoivat nivusvaivat, sitten kivut lisääntyivät. Edessä oli tekonivelleikkaus, josta Soppela selvisi liki puolessa vuodessa takaisin golf-kentille ja vuodessa lätkäkaukaloon.
Syysaamuna Liisa Soppela, 58, on jo ehtinyt kello kuudeksi pelaamaan golfia.
– Se olikin speed-peli: hiostavassa ilmassa melkein juostiin kierros alle kolmeen tuntiin.
Edellisenä päivänä Soppela oli palannut saman lajin parista Puolasta, seuraavana päivänä oli tiedossa vaellusreissu Sloveniaan. Ei uskoisi, että vielä vuosi sitten ontuva ja kivulias Liisa odotti leikkaukseen pääsyä.
Kipeä lonkka heikensi elämänlaatua
Liikunnallisen Liisan plakkarissa on peräti 32 maratonia. Vuosia sitten hän kaatui kotipihallaan, nilkka murtui ja maratonit jäivät. Ei kannattanut testata, kestääkö nilkka vai ei. Juoksuinto lopahti.
– Vaihdoin lajin jääkiekkoon, HIFKin Harrastegimmoihin. Luistelu sujuu, mutta ylämummoa en ole yrittänyt, ettei mene koko mummo maaliin. Mutta kaikki pisteet olen kerännyt: yhden maalin, yhden maalisyötön ja yhden jäähyn.
Muutama vuosi sitten alkoi oireilu, jonka Soppela uskoi johtuneen revähtäneestä nivusesta. Tutut asiakkaat apteekissa kysyivät, miksi hän käveli oudosti ja linkutti. Lopulta hän ei enää saanut luistimen nauhoja sidottua eikä varpaankynsiään leikattua kipujen takia.
– Otin särkylääkkeitä joka päivä, jotta pystyin edes jotenkin liikkumaan. Jalkaakaan en saanut enää suoraksi. Se vaikutti elämänlaatuuni.
Ortopedi totesi, että kulunut lonkka on pakko vaihtaa.
Nivuskipua rasituksessa
Soppelan lonkkavaiva noudatti sairauden oirekuvaa: ortopedian erikoislääkäri Soile Niemen mukaan lonkan alueen kipu rasituksessa tai liikkeelle lähtiessä oireilee usein nivuskipuna.
– Myöhemmin lonkan alueelle tulee jatkuvaa kipua. Jo rasituskipuvaiheessa kannattaa mennä tutkimuksiin. Röntgenkuvauksessa selviää, onko tarvetta leikkaukseen. Lievää vaivaa hoidetaan muilla konsteilla: särkylääke, kevyt liikunta ja huomattavan ylipainon alentaminen voivat auttaa.
Niemi työskentelee Tampereella tekonivelsairaala Coxassa. Leikkausjono on siellä, kuten muuallakin, pitkä. Potilaita tulee ympäri Suomen.
Poliklinikalle hoidontarpeen arviointiin pääsee noin kolmessa kuukaudessa. Leikkauspäätöksen jälkeen julkisella puolella leikkaukseen pitäisi päästä hoitotakuun perusteella kuuden kuukauden kuluessa. Tämä ei aina toteudu.
Ikä vaikuttaa riskiin
Lonkan nivelrikko yleistyy iän myötä. Alle 40-vuotiailla se on harvinainen, mutta yli 75-vuotiaista jo 25 prosenttia kärsii vaivasta. Niemen mukaan ikä ei ole kriteeri leikkaukselle: leikkauspöydällä on ollut jopa yli 90-vuotias. Enimmäkseen potilaat ovat 60–80-vuotiaita.
– Leikkausriskit ovat liian isot, jos potilaalla on paljon vakavia sairauksia, kuten paha sydänsairaus, vaikea munuaisten vajaatoiminta tai vaikea-asteinen maksakirroosi. Riskiä lisää myös huono kunto, jos henkilö on ollut vuoden verran sisällä ja liikkumatta. Jos liikkuminen on huteraa, leikkauksesta ei hyödy.
Syytä lonkan kulumaan ei tiedetä. Riskitekijöitä ovat ikä, raskas työ tai urheilu, perintötekijät ja nivelreuma. Kyse on siitä, että ruston sisäinen rakenne muuttuu, luu haurastuu ja kuluu.
Lonkkaleikkaus jännitti
Soppela valmistautui syksyn 2024 leikkaukseen jo edelliskeväänä: hän kävi salilla vahvistamassa lihaksiaan, tarkkaili ruokavaliotaan ja luopui alkoholista. Hän halusi olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Hammastarkastuskin tehtiin. Mitään tulehduksia ei saa olla suussa ennen leikkausta.
– Kun leikkaus lähestyi, olin peloissani ja kauhuissani.
Ortopedi leikkasi kolmesti päivässä ja kysyi, haluaako Liisa tulla kello 9, kello 11 vai kello 13. Potilas puolestaan vertasi leikkausta letunpaistoon: ensimmäinen menee aina pilalle, viimeinen on liian paksu, mutta keskimmäiset onnistuvat. Hän ajatteli, että aamulla lääkäri on väsynyt ja iltapäivällä haluaa jo kotiin. Lonkka leikattiin kello 11, ja uusi tekonivel oli paikoillaan.
– Leikkaus kesti tunnin. Siitä kolmen tunnin päästä nousin jo seisomaan ja sain seistyä suorassa. Kivut jäivät leikkauspöydälle.
Liisa Soppela saa energiaa viikoittaisista lätkätreeneistä. Lonkkaleikkaus ei ole estänyt mieluisan lajin harrastamista.
Kuntoutus vauhtiin maltillisesti
Omaehtoinen kuntoutus lähti heti käyntiin. Aluksi Soppela kulki portaita ylös ja alas kahdesti päivässä, sitten hän käveli joka päivä sadan metrin verran. Vähitellen matka oli 500 metristä kilometriin. Särkylääkkeitä hän käytti laskevalla annostuksella kymmenen päivää ja ilman keppejä hän pärjäsi jo kolmen viikon päästä leikkauksesta. Sairausloma kesti kuusi viikkoa.
Toipuminen alkoi varovasti – Liisa halusi välttää riuhtomisia ja revähdyksiä. Liikkuminen oli maltillista. Puolen vuoden päästä leikkauksesta hän pelasi kierroksen golfia.
– Kesäkuussa pelasin jo monta kierrosta peräkkäin, eikä tuntunut missään. En ole käyttänyt kipulääkkeitäkään vuoteen. Olotila on hyvä. Päätin myös, että ryhdyn ostolakkoon, jos kaikki menee hyvin. Ostolakkokin on pitänyt, yhtään uutta laukkua ei ole taloon tullut.
Vaikka tekoäly ei suositellut Soppelalle jääkiekon pelaamista, lääkäri ei nähnyt mitään syytä olla pelaamatta.
– Enhän voi jäädä pelkäämään loppuiäkseni. Olen vasta 58-vuotias, ja työuraakin on vielä vuosia jäljellä. Jääkiekkoharjoitukset ja -pelit jatkuvat täysipainoisesti.
Heti vain kävelemään, mutta maltilla!
Niemi kehottaa aloittamaan heti kävelyharjoituksen: jalalle kuuluu astua ja kävellä mahdollisimman normaalisti. Kyynärsauvat voivat olla tarpeen mukaan apuna.
–Jos on pitkään ontunut ja kävellyt epänormaalisti, kävely vaatii tietoista opettelua. Lonkkaa pitää varoa parisen kuukautta. Koukussa oleva jalka ei saa joutua sisäkiertoon. Kudosten pitää parantua ja kiinnittyä luuhun.
Noin kuukauden päästä leikkauksesta fysioterapeutti katsoo, että potilas osaa kävellä normaalisti. Venyttelyharjoituksia tehdään kotona. Kudosten parantuessa voi kahden kuukauden kuluttua aloittaa lihaskunto-, tasapaino- ja kyykkyharjoittelun.
On harvinaista, että lonkka joudutaan leikkaamaan uudelleen. Niemen mukaan syynä voi olla heti alussa ilmaantuva bakteeritulehdus tai se, että kaatuu, jolloin lonkkanivel voi mennä pois paikoiltaan. Kymmenien vuosien saatossa muoviosa voi kulua ja tekonivel irrota tai kudokset löystyä.
– 90–95 prosentille ei tule mitään uusia riskejä seuraavan 20 vuoden aikana. Mutta toiseenkin lonkkaan tai polviin voi tulla kulumaa, jolloin tekonivelleikkaus voi olla tarpeen myös siihen.
Ei kannata aikailla
Tekonivelleikkauksen ilosanomaa Liisa on jakanut myös golf-ystävilleen: on turha kärvistellä, kun apua on saatavilla. Lonkkakivuista kärsiviä asiakkaitaankin hän on kehottanut lääkärin pakeille.
– Itsekin mietin, että leikkaukseen olisi ehkä pitänyt mennä aikaisemmin, etteivät kivut olisi kasvaneet niin suuriksi. Silloin alkaa helposti eristäytyä, kun kaikki toiminta on niin hankalaa. Kroppakin menee vinoon ja liikkuminen muuttuu hidastetuksi.
Kahdessa vuodessa kyseinen vasen lonkka kehkeytyi leikkauskuntoon, ja kivut alkoivat häiritä öisinkin. Jos Liisan jo nyt hieman kulunut oikea lonkka alkaa oireilla, hän ei enää aikaile. Kokemus on ollut sen verran myönteinen.
Asiantuntijana ortopedian erikoislääkäri Soile Niemi, Tekonivelsairaala Coxa
Julkaistu Terveydeksi! 4/2025
