‹ Takaisin

Blogi  |  08.06.2021   |  TARU VANHALA

Askel taaksepäin

Kuudennella luokalla opettajani antoi ainekirjoitusotsikoksi enteellisen ”Vuonna 2020…”

Elettiin 80-lukua. Internetistä ja kännyköistä ei ollut vielä tietoakaan. Teknisin laite, joka maalaiskoulusta löytyi, oli videonauhuri.

Omaa tulevaisuuden visiotani en enää muista, mutta mieleeni on elävästi jäänyt luokkakaverini futuristinen kuvaus 2020-luvun maailmasta.

Ihmiselo oli robottimaisen tehokasta. Maapallon laidalta toiselle siirryttiin hetkessä valonnopeutta kulkevilla raketeilla. Yöunet korvattiin latautumalla parikymmentä minuuttia sukkulamaisessa kapselissa. Syömisen sijaan napsittiin käteviä energiaa antavia ravinnepillereitä...

Aivan kohdilleen luokkakaverini ennustus ei osunut, mutta oikeilla jäljillä hän oli. Tekniikka on kehittynyt hurjasti noista ajoista ja helpottaa arkeamme nykyään tavoilla, joista emme olisi voineet vuosikymmeniä sitten kuvitellakaan. Tästä huolimatta uskallan väittää, että jos meille 80-luvun ala-astelaisille olisi aikoinaan vilautettu kristallipallosta elämää vuonna 2020, olisimme hetken epäilleet ajan pysähtyneen tai jopa ottaneen takapakkia.

Vuonna 2020 ei matkusteltu maailman ääriin, ei raketeilla eikä lentokoneillakaan. Kaupunkien keskustat ammottivat tyhjyyttään. Suurin osa vapaa-ajasta vietettiin kotona puuhastellessa. Vanhanaikaiset harrastukset hiihtäminen ja neulominen trendasivat niin, että sukset ja islantilaiset langat ajoittain loppuivat kaupoista.

Koronapandemia pysäytti ja palautti meidät perusasioiden äärelle. Erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin merkitys on korostunut viimeisen vuoden aikana. Somekuvissa poseerataan nyt luonnossa ja esitellään itsekokattuja aterioita. Korkkareiden sijaan ostetaan lenkkitossuja.

Itsestään selviä asioita on opittu arvostamaan nyt aivan uudella tavalla. Koskaan aiemmin en ole kuullut ihmisten olevan niin kiitollisia työpaikastaan kuin viimeisen vuoden aikana. Rajoitusten myötä myös läheisten ja ystävien merkitys on kirkastunut jokaiselle. Äidille soittaminen ei jää enää tekosyiden takia välistä.

Koronapandemia on tehnyt meistä inhimillisempiä, vähemmän robottimaisia suorittajia.

Pieni pysähdys ja pari askelta taaksepäin on tehnyt hyvääkin.

Kirjoittaja on Terveydeksi!-lehden farmaseuttinen asiantuntija.

Julkaistu Terveydeksi! 2/2021