‹ Takaisin

Blogi  |  09.05.2024   |  JANI KAARO

Ei yksin ravinto, ei liikunta, ei uni

Kun nykyään puhutaan terveydestä, keskustelu eksyy usein metsästäjä-keräilijöihin – ovathan he melkoisia terveyden esikuvia. Heillä ei ole ylipainoa eikä elintasosairauksia, korkeaa verenpainetta, sepelvaltimotautia eikä kakkostyypin diabetesta...

Mieleeni on jäänyt tutkimus, jossa bolivialaisten Tsimane-intiaanien aivoja kuvattiin magneettikuvauslaitteella. Heidän aivonsa eivät näyttäneet ikääntyvän samalla tavalla kuin meidän länsimaiset aivomme. 

Kaikkia tietenkin kiinnostaa tietää, mitä on tämän poikkeuksellisen terveyden taustalla. Ravinto? Liikunta? Uni?

Ravinto kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, mutta ei riitä selitykseksi. Metsästäjä-keräilijät syövät terveellisesti siinä mielessä, että kaikki ruoka tulee läheltä ja on itse valmistettua. Mutta ravinto on usein myös melko yksitoikkoista ja yksipuolista ja siitä voi jopa puuttua joitakin ravintoaineita. 

Metsästäjä-keräilijät liikkuvat päivässä noin kaksi tuntia enemmän kuin me, mutta kun päivä on pulkassa, päivittäinen energiankulutus on samaa luokkaa. Liikunta selittää siis varmasti osan terveysvaikutuksista, mutta ei kaikkea. 

Vielä on jäljellä uni. Se ei valitettavasti taida kelvata selitykseksi. Metsästäjä-keräilijät kun nukkuvat vain noin 6,4 tuntia yössä – vähemmän kuin länsimaissa suositellaan.

Entä jos kyse on jostain paljon vaikeammin mitattavasta? Joskus mietin, kuinkahan paljon terveyttämme hellii pelkästään niin yksinkertainen asia kuin se, että meillä on kainalo, johon voimme illalla painaa päämme ja jossa meillä on hyvä olla.

Ehkäpä metsästäjä-keräilijöidenkin terveyteen vaikuttavat tällaiset vaikeasti mitattavissa tekijät. Kuvittele, että eläisit yhteisössä, joka on täysin tasa-arvoinen. Kukaan ei ole toista ylempänä eikä alempana. Kukaan ei ole toista rikkaampi eikä köyhempi. Kukaan ei ole kenenkään pomo, vaan asioista päätetään yhdessä. Ystävyys- ja sukulaissuhteet ovat tiiviitä ja kestäviä.  Tällaisissa yhteisöissä metsästäjä-keräilijät elävät. Heillä ei ole turvaverkkoja, koska yhteisö itsessään on turvaverkko. 

Harva asia syö terveyttämme niin kuin krooninen stressi. Elämä metsästäjä-keräilijäin yhteisöissä vaikuttaa kuitenkin siltä kuin se olisi suunniteltu nitistämään juuri sellainen krooninen stressi, joka vaivaa meitä länsimaisia: jatkuva huoli omasta pärjäämisestä, toimeentulosta ja kelpaamisesta.

Kenties terveytemme on siis paljon enemmän kiinni yhteisöstä, jossa elämme kuin ravinnosta, liikunnasta, unesta tai painoindeksistä. Ei ole tyhmää ajatella, että jos voisimme elää paremmissa yhteisöissä, terveytemmekin kohentuisi.

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Julkaistu Terveydeksi! 1/2024