| 29.07.2021 | BABA LYBECK
Hyvähän se sinun on!
Tunnustan: olen aktiiviliikkuja. Olen juossut 17 maratonia, suorittanut kunnialla loppuun kaksi Ironman-kilpailua, voittanut SM-pronssia painonnostossa ja sen lisäksi osallistunut lukemattomiin puolimaratoneihin ja pyöräilykisoihin.
Elämäntapani näkyy myös aivoissani. Helsingin Sanomat kuvautti aivoni, ja tulos oli vastaansanomaton. Jo röntgenlääkäri tokaisi: ”kolmekymppisen aivot”, ja tulos sai vahvistuksen myöhemmin neurologilta. Hippokampukseni on ”muhkeankokoinen”, etuotsalohkoni suuri, valkoista ainetta on runsaasti eikä tässä iässä jo tavallisia ”valkoisia pilkkuja” löydy lainkaan.
”Loistavaa, nyt kaikki innostuvat liikkumaan”, ajattelin ja niin myös tapahtui. Paitsi että soraääniäkin kuului: ”Hyvähän se sinun on: kaksikielinen, hyvätuloinen, korkeakoulutettu ja vielä normaalipainoinen. Nuorenakin juoksua harrastanut. Ei se meiltä tavallisilta ihmisiltä onnistu.” Tulin surulliseksi, mutta samalla myös ymmärrän negatiivisia asenteita.
Olen kasvanut perheessä, johon ei kuulunut liikuntaa eikä urheilua. Ei missään muodossa. Kulttuuriperheessä arvostettiin kirjoja, taidetta ja henkistä kasvua. Kun julkaisin liikuntakirjan nimeltään Habaa, rakas edesmennyt isoveljeni ilmoitti kirjoittavansa oman kirjan nimeltään Relaa. Aktiiviliikunta ei sovi kaikkien maailmankuvaan.
Asenteet ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa. Nykyään yhä useampi kulttuuriboheemi voi häpeämättä sanoa käyvänsä lenkillä tai harrastavansa painonnostoa. Ennen moinen ei tullut kuuloonkaan. Silti liikunnan elitistinen leima pysyy syvässä. Vieläkin ajatellaan, että se on kallista ja vaatii suuria ajallisia ja taloudellisia panostuksia. Ja kyllähän se vaatiikin, jos osallistuu Ironman-kilpailuun ulkomailla, mutta aivoterveyden tai fyysisen toimintakyvyn kannalta sellainen on täysin turhaa.
Samanlaisen aivoterveyden saavuttaa huomattavasti pienemmällä satsauksella. Siihen riittää päivittäinen maltillinen fyysinen aktiivisuus, joka rasittaa sopivalla tavalla sydäntä, verenkiertojärjestelmää, luustoa ja lihaksistoa. Liikunnan ei tarvitse olla tavoitteellista tai edes hikiurheilua. Tärkeää on vain, että nouset ylös ja siirryt paikasta toiseen käyttäen lihaksiasi. Kaikki liikunta lasketaan.
Riittää esimerkiksi, että käyt 20–30 minuutin kävelyillä päivittäin tai ainakin viisi kertaa viikossa. Tai juokset kolme kertaa viikossa 20 minuuttia kerrallaan. Lisäksi kannattaa tehdä pieniä voimaharjoituksia. Ne pitävät kehosi toimivana ja liikkuvana. Tee kyykkyjä, pieniä hyppyjä, kävele portaita, liiku luonnossa, pyöräile kauppaan – ihan mitä vaan! Tämä ei ole elitististä. Tämä ei maksa mitään. Päinvastoin: tämä on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja mikäli kärsit jostakin fyysisestä vaivasta tai sairaudesta, voit silti miettiä, miten voisit siitä huolimatta lisätä liikuntaa omaan arkeesi edes vähän. Liike on usein myös lääke.
Eli kyllä, olet oikeassa: ”hyvähän se minun on”, mutta muista, että yhtä lailla: ”hyvähän se sinunkin on”, sillä hyötyliikunta vaikuttaa positiivisesti aivoterveyteen, ja näin tapahtuu, vaikka elämä tähän asti olisi ollut kaikkea muuta kuin liikunnallista. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa, eikä se ole keneltäkään pois. Sinäkin pystyt siihen. Usko pois.
Baba Lybeck on tuottaja, toimittaja ja juontaja.
Julkaistu Terveydeksi! 2/2021
