‹ Takaisin

Blogi  |  07.09.2021   |  TARU VANHALA

Kisakunto koetuksella

Törmäsin netissä videoon, jossa pikkutyttö paineli jokaista vipua ja nappia, jotka eteen tuli ja hieroi sen jälkeen käsiään yhteen. Korona-ajan lapsi luuli jokaista pömpeliä käsiendesinfiointilaitteeksi.

Tämän pienen ihmisen maailmassa aikaa ennen pandemiaa ei ole eikä koronaväsymystä ole tietoakaan.

Meillä muilla alkaa kisakunto jo hiipua. Tartuntalukujen lähtö uudelleen nousuun kesällä oli kuin märkä rätti vasten kasvoja. Koronapandemiasta on tullut loputon juoksu, jossa maali liikkuu koko ajan kauemmaksi. Jaksaminen on monella jo äärirajoilla.
Työnsä menettäneille tilanne on luonnollisesti vaikein, mutta eläminen epänormaalissa, rajoitetussa maailmassa on vaikuttanut meihin kaikkiin.

Etulinjassa läpi pandemian työskennelleet ovat kokeneet äärimmäistä kuormitusta. Tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä on pelännyt terveytensä puolesta pandemian aikana. Asiakaspalvelussa työskentelevät ovat joutuneet kohtaamaan ihmisten koronakiukkua ja maski kasvoilla on tehnyt raskaasta työstä entistä kuluttavamman.

Etätyö näyttää monen silmissä helpolta ja etenkin aamuisin työpaikalleen lähtevän saattaa olla hankalaa ymmärtää verkkareissa aamukahvia litkivän naapurin etätyöuupumista. Ilmiö on kuitenkin todellinen. Loputtomat videopalaverit kuormittavat aivoja aivan eri tavalla kuin lähikokoukset, tämä on havaittu aivosähkökäyrissäkin.

Tietokoneen ruutu ei myöskään korvaa kanssakäymistä kasvokkain. Kun spontaanit keskustelut työkavereiden kanssa jäävät pois, arjesta tulee helposti yksitoikkoinen ja yksinäinen. Sosiaalisten kontaktien jäädessä vapaa-ajallakin vähäisiksi, etätyöläinen helposti sulkeutuu omaan maailmaansa. Harrastusten keskeytyminen onkin ollut monille niin etä- kuin lähityöläisille vaikeinta pandemiassa. Työstä palautuminen on hankalaa, kun normaaleja vapaa-ajan henkireikiä ei ole.

Nyt jos koskaan jokaisen kannattaa tarkkailla omaa ja läheistensä jaksamista. Kuten tämän numeron jutussa ”Kun ei vain jaksa” sanotaan, uupuminen kehittyy salakavalasti ja siitä toipuminen on hidas prosessi.

Koetetaan katsella maailmaa pienen ihmisen silmin ja löytää jotain positiivista ja merkityksellistä jokaisesta päivästä. Jonain päivänä voimme muistella kasvomaskeja ja käsiendesinfiointilaitteita hymyssä suin.

Kirjoittaja on Terveydeksi!-lehden farmaseuttinen asiantuntija.

Julkaistu Terveydeksi! 3/2021