Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Henkilö | 26.02.2016
Anja Valta haluaa auttaa muita sydänpotilaita elämään sairauden kanssa.
Kun minulla todettiin harvinainen sydänlihassairaus parikymmentä vuotta sitten, minulla ei ollut keskustelukumppania, joka olisi yhtään tiennyt, mistä puhun – enhän itsekään tiennyt. Opin, että kun kyse on sydämen kaltaisesta elinehdosta, on tärkeää saada oikeaa tietoa, koska väärä tieto masentaa.
Jos voin auttaa toista antamalla aikaa, kuuntelemalla ja kertomalla, se kannattaa. Monesti jo se helpottaa, että ihminen saa sanottua huolensa ääneen tai kuulee, että toinen on käynyt samanlaisia asioita läpi.
Olen vetänyt vertaistukiryhmää sydänlihassairauksia sairastaville ja heidän läheisilleen vuodesta 2008. Kutsun ryhmän koolle neljästä kuuteen kertaa vuodessa vaihtamaan ajatuksia ja kuulemaan ajankohtaisista asioista, kuten kuntoutuksista. Joskus mukana on ulkopuolinen luennoitsija.
Lisäksi käyn kahden sairaalan sydänosastoilla kerran kuussa keskustelemassa vertaistukea kaipaavien potilaiden kanssa. Olen ollut mukana myös vastasairastuneiden kurssilla, jossa opitaan elämään sairauden kanssa.
Tukihenkilön kanssa voi jakaa kokemuksia tietäen, että toinen ymmärtää omaa tilannetta. Tietoa on tänä päivänä paljon, mutta vertaistukihenkilö osaa ohjata oikean tiedon lähteille. Meitä koulutetaan jatkuvasti, jotta osaisimme kohdata tuettavan oikealla tavalla ja jotta meillä olisi hieman laajempi tietämys kuin toisella samaa sairautta sairastavalla.
Se, että pystyn auttamaan toista näkemään huomisen. Eräs Sydänliiton työntekijä sanoi hyvin, että sairaus tulee ensin vasten kasvoja, mutta pikkuhiljaa sen saa siirrettyä kasvojen edestä olkapäälle ja kun aikaa kuluu, se menee toivottavasti selän puolelle. Sairaus kulkee aina mukana, mutta lopulta sitä ei välttämättä tuijota päivittäin vaan huomaa, että elämässä on muutakin.
Lisätietoja Sydänliiton vertaistukitoiminnasta >
Teksti Jenni Juntunen, kuva Mikaela Löfroth
Julkaistu Terveydeksi! 1/2016