Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Terveys | 07.12.2015
Peilistäkin sen näkee, mutta terveystarkastuksessa mitattavat verenpaine, verensokeri, kolesteroli ja rasva-arvot kertovat vielä enemmän. Jos arvot ovat koholla, elintapamuutokset auttavat.
On ikäkausitarkastuksen aika. Viisikymppinen Tuula on kutsuttu laboratoriokokeisiin ja työterveyshoitajan vastaanotolle. Tuula on kuin osa kanssasisaristaan: kilot näkyvät vatsan seudulla, säännöllinen liikunta tuntuu pakkopullalta ja työstressi piinaa.
Verikokeissa mitataan muun muassa sokeri-, rasva-, maksa- ja munuaisarvot. Tutkiessaan veriarvoja terveydenhoitaja havaitsee Tuulan paastosokeriarvon kohonneen ja kehottaa häntä käymään vielä sokerirasituskokeessa.
Lisäksi hoitaja kyselee Tuulan alkoholinkäytöstä, tupakoinnista ja muista elintavoista sekä arvioi diabetesriskiä. Vaa’alla käynti sekä vyötärönympäryksen ja verenpaineen mittaaminen tukevat koholla olevia veriarvoja: jotain pitäisi tehdä.
Terveydentila kartoitetaan kokonaisvaltaisesti. Myös henkinen toimintakyky ja työssä jaksaminen selvitetään, jottei taustalla ole masennusta tai uupumusta. Stressi kun voi heijastua veriarvoihin, verenpaineeseen ja leposykkeeseen. Tuula saa kehotuksen piipahtaa lääkärissä.
Diacorin johtavan lääkärin Sari Anthonin mukaan terveystarkastuksessa pyritään ehkäisemään metabolista oireyhtymää. Metabolian eli aineenvaihdunnan häiriössä lihavuus on kertynyt keskivartaloon.
− Keski-ikäisellä paino nousee herkästi, jos mitään ei tehdä. Viisikymppinen haluaa nauttia elämästä ja usein liikunnan määräkin vähenee. Kun vielä pännii tai tekee töitä äärirajoilla, on helppo heittäytyä pitkäkseen ja lohduttautua suklaalla ja punaviinillä.
Jos lisäksi rasva- ja sokeriarvot sekä verenpaine ovat koholla, diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riski kasvaa.
− Kun paino pysyy kurissa, arvotkin pysyvät kohdallaan. Elintavoilla pystyy vaikuttamaan: ensisijaisena ovat ruokavaliomuutokset, joita säännöllinen liikunta tukee.
Kansalliset ravitsemussuositukset ovat hyvä ohjenuora painonpudotuksessa: enemmän kasviksia, kuituja ja kalaa, vähemmän punaista lihaa ja kovia rasvoja. Kohonneesta verenpaineesta kärsivän on vähennettävä suolan käyttöä.
− Päivittäin saatu kalorimäärä on ratkaisevin tekijä, kun haluaa pudottaa painoa. Joskus voi riittää aamiaisleivän vaihtaminen kaurapuuroon. Kyse on terveellisimmistä valinnoista.
Jo 5−10 prosentin kilojen karistus vaikuttaa rasva- ja sokeriarvoihin sekä verenpaineeseen. 80-kiloisen Tuulan pitäisi laihtua 4−8 kiloa ja riittäisi, jos tavoite saavutettaisiin vuoden sisällä.
− Tärkeintä on, että paino lähtee laskuun ja painonhallinnassa onnistutaan. Jos ylipaino saadaan pois, ei todennäköisesti ole tarvetta turvautua lääkitykseen.
Viimeistään keski-iässä tulisi herätä vaaniviin riskitekijöihin. Perinnöllisyyteen on vaikea vaikuttaa, mutta jos suvussa esiintyy sydän- ja verisuonitauteja, kannattaa miettiä elintapojaan. Ravinnosta on syytä karsia liiat rasvat, lopettaa tupakointi, käyttää alkoholia kohtuullisesti ja lisätä liikuntaa.
− Kohonnut LDL-kolesteroli voi aiheuttaa valtimokovettumaa. Riski lisääntyy, jos tupakoi ja verenpaine on koholla, muistuttaa Anthoni.
Estrogeeni suojaa naisia, joten miesten riski sairastua on suurempi. Vaihdevuosi-ikää lähestyvän Tuulan on hyvä pitää mielessä, että estrogeenin vähentyessä sydäninfarktin riski kasvaa.
− Jos verenpaine on reippaasti koholla, lääkehoito aloitetaan. Korkea verenpaine kuormittaa sydäntä ja valtimoita. Lääkitys voidaan myös lopettaa, jos elintapamuutokset purevat. Sama pätee korkeaan kolesteroliin. Jos ruokavalio muuttuu, statiinilääkehoitoa ei välttämättä tarvita.
Kakkostyypin diabeteksen riski kasvaa iän myötä. Jos tauti todetaan, metformiinilääkitys aloitetaan. Näin pystytään ajoissa estämään mahdollisia lisäsairauksia. Liikakilojen karistessa ja arvojen parantuessa lääkitystä voidaan jopa vähentää.
− Toivoisin saavani ihmisen herätettyä jo siinä vaiheessa, kun sokeriarvot ovat lievästi koholla. Jos lääkäri osaa motivoida ja kannustaa potilasta, pillereitä ei useinkaan tarvita.
Tuula saa kehotuksen tulla kolmen kuukauden päästä uusiin laboratoriokokeisiin sekä lääkärin vastaanotolle. Tällöin katsotaan, onko painonpudotus onnistunut ja ovatko veriarvot parantuneet. Onneksi Tuula ei tupakoi, sillä tupakoinnin lopettaminen lisäisi todennäköisesti ruokahalua.
− Hyvistä muutoksista seuraa usein positiivinen kierre: taas seuraavan kolmen kuukauden päästä mitattavat arvot ovat entistä paremmat, toteaa Anthoni.
Puolen vuoden päästä lääkärillä on Tuulalle hyvää kerrottavaa. Ei mikään ihme, sillä kaurapuuro ja kasvikset ovat maistuneet, vaaka ei notkahda, suolankäyttö on minimaalista ja askelmittarista on tullut oiva kävelykaveri. Keveämpi ja virkeämpi Tuula hymyilee tyytyväisenä.
Pienistä luvuista ei ole kyse: yli 60 prosenttia suomalaisista miehistä ja noin 50 prosenttia naisista on ylipainoisia tai lihavia. Lihaviksi määritellään henkilöt, joiden painoindeksi on 30 tai sen yli. Heitä on Suomessa 20 prosenttia, eli joka viides aikuinen on lihava.
− Miesten paino on noussut 1970-luvulta ja naisten 1980-luvulta lähtien. Lihavuus on suuri kansanterveydellinen ongelma, kiteyttää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Erkki Vartiainen.
Pieni valopilkku on se, että viimeisen vuosikymmenen aikana aikuisväestön lihavuus näyttää hidastuneen ja jopa pysähtyneen. Kehityksen suunta varmistuu muutaman vuoden kuluttua, jolloin lihavuuden yleisyyttä tutkitaan seuraavan kerran.
Kun lihavuus on lisääntynyt, myös liikapainoon liittyvät sairaudet ovat kasvussa. Kakkostyypin diabetes yleistyy, ja huolestuttavaa on, että sairastumisikä on entistä alempi.
− Lapset ja nuoret lihovat, ja yleensä aikuisiässä puhkeavaa tyypin 2 diabetesta esiintyy jo nuorilla aikuisilla ja sitäkin nuoremmilla.
Pulskistuminen lapsuusiässä lisää lihavuusriskiä aikuisena. Diabeteksen lisäksi vaarana ovat tuki- ja liikuntaelinten vaivat sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Suuri osa lihavista kärsii metabolisesta oireyhtymästä: rasva on kerääntynyt vyötärölle, verenpaine ja rasva-arvot ovat koholla, HDL-kolesterolitaso on matala ja sokeriaineenvaihdunta häiriintynyt.
− Tutkimuksen mukaan 60 prosenttia diabetesriskiryhmään kuuluvista voisi ehkäistä sairastumisen laihtumalla viisi prosenttia, liikkumalla ja muuttamalla ruokavaliota. Elintapamuutokset ovat aina parempi vaihtoehto kuin lääkehoito.
On arvioitu, että jopa 80−90 prosenttia voi ehkäistä diabeteksen puhkeamisen rukkaamalla elintapojaan terveellisempään suuntaan.
Vartiaisen mukaan lihavuusongelma on laaja-alainen: taustalla on niin kulttuurisia ja asenteellisia kuin elintapoihin ja yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä.
− Yhteiskunta tukee lihomista, ei laihtumista. Ruokaa on yllin kyllin saatavilla ja annoskoot ovat kasvaneet. Elinkeinoelämä on tukenut kehitystä: jos ennen sai limpparia vain pienessä pullossa, nyt nuorison normaaliannos on puolitoista litraa. Kun liikkuminen on vähentynyt, ihmiset syövät ja juovat enemmän kuin kuluttavat.
Säännölliset ruoka-ajat ovat korvautuneet jatkuvalla napostelulla, ja myös lisääntynyt alkoholin käyttö kasvattaa kalorimäärää.
− Jo siinä vaiheessa, kun huomaa painon nousevan, käyttäytymistä olisi hyvä muuttaa terveellisemmäksi. Myös yhteiskunnalla ja terveydenhuollolla pitäisi olla keinoja edistää terveyttä, toteaa Vartiainen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on lähtenyt taistoon omalla hankkeellaan: Kansallinen lihavuusohjelma tähtää terveellisen ravitsemuksen ja liikunnan edistämiseen. Lihavuus laskuun -talkoisiin ovat tervetulleita myös liikojen kilojen kanssa kamppailevat.
Mittaa ympärys paljaalta vyötäröltä 1−2 senttimetriä navan yläpuolelta ulos hengitettäessä. Mittanauhan tulee olla vaakasuorassa, se ei saa kiristää eikä olla löysällä.
Tavoitearvo naisilla on < 80 senttimetriä ja miehillä < 94 senttimetriä.
Verkosta löytyy laskureita, joilla painoindeksin voi määrittää. Tai laske itse jakamalla paino pituuden neliöllä, jonka saat kertomalla pituuden (m) pituudella (m).
Jos BMI on 25 tai yli, pudota painoa.
Mittaa leposyke verenpaine- tai sykemittarilla tai käsin: aseta etu- ja keskisormi rannevaltimolle 15 sekunnin ajaksi ja kerro tulos neljällä.
Normaalialue on 60–80 sykettä minuutissa, mutta syke voi vaihdella yksilöllisesti.
Normaali: alle 130/85 mmHg
Tyydyttävä: 130–139/85–89 mmHg
Koholla: 140/90 mmHg tai yli
fP-Gluk paastosokeri
Normaali: 6 mmol/l tai vähemmän
Kohonnut: 6,1–6,9 mmol/l
Diabetes: 7 mmol/l tai enemmän
Normaali: < 7,8
Heikentynyt sokerinsieto: 7,8–11
Diabetes: > 11
fS-Kol kokonaiskolesteroli < 5 mmol/l
fS-Kol-HDL niin kutsuttu hyvä kolesteroli naisilla > 1,2 ja miehillä > 1,0
fS-Kol-LDL niin kutsuttu huono kolesteroli < 3
fS-Trigly triglyseridit < 1,7
Teksti Tarja Västilä, kuvitus Essi Kuula
Asiantuntijana työterveyshuollon erikoislääkäri Sari Anthoni, Diacor
Julkaistu Terveydeksi! 4/2015