Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Henkilö | 09.09.2019 | Jenni Juntunen | Roope Permanto
Toimittaja, uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkä tietää huolehtivansa liikaa muista, mutta näkee siinä myös hyviä puolia. Loppujen lopuksihan olemme täällä auttaaksemme toisiamme.
Joka päivä yritän muistaa, että pitäisi oppia jotain uutta. Se ei ole helppoa, koska vanhetessa kyynistyy ja väsähtää. Sitä vastaan pitää taistella päivittäin.
Olen juuri ottanut uusia tietoteknisiä värkkejä käyttöön, mikä ei ole minulle helppoa. Olen sitä ikäluokkaa, joka ei ole kasvanut tietokoneella pelaten. Koneet ovat minulle työkaluja, ja joskus ne tuottavat raivoa.
Huolehdin liikaa. Olen ollut huolehtiva vanhempi, uhrautunut aikanaan pomon hommiin ja niin edespäin. Huolehtiminen on vastuun kantamista. Jotenkin outo olisi sellainen ajatus, ettei huolehtisi – pitäähän muita ihmisiä auttaa. Sitä varten me täällä olemme.
En pärjäisi ilman urheilua. Olen varmaankin yksi Suomen eniten hävinneistä urheilijoista. Olen ikäni liikkunut, leikkinyt, pelannut ja urheillut, ilman suuria menestyksiä mutta fanaattisesti. Olen kilpaillut lentopallossa, jalkapallossa, koripallossa, jääkiekossa, keihäänheitossa, korkeushypyssä, hiihdossa… Numero on ollut selässä tai rinnassa enemmän kuin kymmenessä lajissa.
Urheilen edelleen sen verran kuin ehdin ja vammat sallivat, mutta kilpailemiset rajoitan ikämiesturnauksiin. Pelaan lentopalloa, jalkapalloa, tennistä, talvella hiihdän... En golfaa!
Pyrin vähentämään ehkä lihan syöntiä ja viinin litkimistä. Siinä on syynä enemmänkin oma terveys ja painonhallinta kuin varsinaisesti ympäristöasiat. Olen siinä iässä, jolloin entistä enemmän tulee seurattua sitä, mikä on terveellistä ja missä on kovia rasvoja, tämän kaltaisia asioita.
Tiedän että pitäisi syödä enemmän kalaa. Olen Järvi-Suomesta kotoisin, ja aina on tarjottu, tehty ja laitettu kalaa, mutta olen ollut lapsesta saakka huono syömään sitä. Jostain syystä en pidä kalasta. Olen totutellut syömään lohta ja siikaa, mutta monet voimakkaasti kalan makuiset kalat… Niistä en pidä. Tiedän, että kalasta olisi helppo saada hyviä rasvoja.
Suurin terveyssyntini on varmaan semmoinen iltaherkuttelu: hyvä viini ja juustot. Mutta olen aika armelias itselleni. Kauhean suurissa synnintunnoissa en ole.
Nukun varsin hyvin, vaikka valvon myöhään ja pelkään etten nukahda. Kaiken kaikkiaan rytmini on hyvin myöhäinen. Menen nukkumaan tavallisesti yhden ja kahden välillä, ja heräilen sitten yhdeksän ja kymmenen välillä. Teen ahkerasti töitä, mutta ne eivät ala aikaisin. Protestanttisessa yhteiskunnassa sitä joutuu aina selittämään, että teen ihan yhtä paljon töitä kuin muutkin, mutta jos minun pitää tavata joku ihminen yhdeksältä, se on minulle kyllä aikainen nousu.
Rentoudun urheilun, pelien ja metsätöiden parissa. Minulla on pari huonoa metsäpalstaa, joilla käyn tekemässä halkoja ja hoitamassa taimikoita. Mikään ei ole hienompaa kuin hikoilla omassa metsässä. Siihen joutuu keskittymään fyysisesti, vaikka alitajunta totta kai työskentelee muiden asioiden parissa. Silloin mielen syvä osa jotenkin vapautuu.
Sosiologinen termi vieraantumaton työ tarkoittaa työtä, jossa saman tien näkee työn tuloksen. Metsätöissä näkee, että tuleepa tästä koivusta hienot saunapuut – kaadan puun tähän, tässä se nyt kuivuu vähän aikaa ja sitten katkon sen ja teen haloiksi. Se on konkreettista ja käsin kosketeltavaa. Metsätyö on myös fyysisesti sopivan rasittavaa. Välillä saha lepää ja metsuri lepää – juo kahvit ja syö hyvin. Se on ihan mahdottoman hienoa.
Tunnen olevani aika vanha, mikä on yllättävää. Ja se tunne kulkee kovaa vauhtia. Se on sen takia myös pinnalla, että uusinta kirjaani varten olen pohtinut ja ajatellut paljon ikääntymistä. Kirja on jatkoa dekkarisarjalleni, ja siinä päähenkilöni Viktor Kärpän 50-vuotispäivät ovat tuloillaan. Hän ihmettelee haikeana maailman menoa ja sitä, kun nuoret leijonat pyrkivät ohi, vaikka sokeri sulaa suussa vielä itselläkin.
Olen päättänyt pitää kiinni vapaudestani. Se on minulle tärkeä asia. Se tarkoittaa, että minulla pitää olla ainakin illuusio taloudellisesta vapaudesta. Ja minulla täytyy olla ajattelun vapaus. En lähde ismeihin mukaan, ovatpa ne poliittisia, yleisaatteellisia tai uskonnollisia. Olen kasvanut sinä aikana, jolloin Suomessa on kuljettu kohti ajattelun vapautumista. Olen koko elämäni saanut tehdä sellaista työtä, jossa sitoutumattomuus ja asioiden kääntäminen, vääntäminen ja eri kulmilta katsominen on keskeistä.
Matti Rönkä vieraili kesän kynnyksellä Myanmarissa, joka on yksi Nenäpäivä-kampanjan avustuskohteista.
– Matka opetti taas kerran, että ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Myanmarissa eletään kovin toisenlaisessa todellisuudessa kuin nyky-Suomessa, mutta huolet ja ilot, tuntemukset ovat samoja, Rönkä miettii.
Matkan tunnelmiin tutustutaan Nenäpäivä Show’ssa, jonka Yle lähettää Nenäpäivänä 8.11.2019. Apteekit ovat Nenäpäivän pääyhteistyökumppani. nenäpäivä.fi
Julkaistu Terveydeksi! 3/2019