Henkilö | 03.06.2025 | JAANA KALLIOKOSKI | MIIKA KAINU
Tennistähti Herri Heliövaara: "Haasteellisinta arjessa on ajan jakaminen."
Harri Heliövaaran tennisura lähti uuteen nousuun kahden Grand Slam -mestaruuden jälkeen. Nyt hän haaveilee Los Angelesin olympialaisista ja niiden jälkeen lentolupakirjan suorittamisesta.
Tällä hetkellä voin älyttömän hyvin. Minulla on tunne, että elämässä ovat palikat kohdallaan. Tennis sujuu älyttömän hyvin, lisäksi kotona on vaimo ja kaksi pientä lasta sekä koira, joilla asiat ovat myös hyvin. Jaksoin pitkään Australian avoimen tennisturnauksen voiton jälkeisellä euforialla, ja toivottavasti voittoja tulee vielä lisää.
Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt varsinaisen läpimurtoni tenniksessä: kaksi Grand Slam -voittoa, joista erityisesti viime kesän Wimbledonin voitto tuli vähän yllättäen. Se kaikki tapahtui niin nopeasti, ja otti oman aikansa ennen kuin sisäistin sen. Yksi voitto saattaa olla tähdenlento, mutta kaksi voittoa kertoo, että minä ja nelinpeliparini Henry Patten oikeasti osaamme tämän. Jos joutuisin lopettamaan tenniksen tänään, olisin erittäin ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut.
Uudenlaista tekemistä on elämä lapsiperheessä ja samalla tasapainoilu lapsiperhe arjen ja tenniksen välillä. Minulla on 3-vuotias tytär ja 1,5-vuotias poika, jotka oppivat koko ajan uutta. On upea saada seurata sitä vieressä ja oppia koko ajan itsekin. Tämä on valloittavaa aikaa!
En pärjäisi ilman vaimoani, sillä hän pitää homman kasassa, ja olisin muuten pulassa. Tämä on vain korostunut lasten saamisenjälkeen. Joudun olemaan paljon poissa kotoa, mutta voin hänen ansiostaan matkustaa luottavaisesti.
Haasteellisinta arjessa on ajan jakaminen. Olen paljon reissussa, esimerkiksi viime vuonna vietin yli 200 päivää ulkomailla. Olen joutunut harrastamaan kalenterijumppaa ja yrittänyt yhdistää treenaamisen, kilpailut ja matkat sekä lastenhoidon, johon siihenkin yritän osallistua mahdollisimman paljon.
Tavoitteenani ovat Los Angelesin olympialaiset 2028. Tein paluun tenniskentille vuonna 2018, jolloin silmissä siinsivät Tokion olympialaiset. Ne kuitenkin siirtyivät koronan vuoksi, ja oli pienestä kiinni, etten päässyt niihin mukaan. Pariisin olympialaiset jäivät väliin tennisparini terveyden vuoksi. Los Angeles voisi olla urani kruunu ja päätepiste. Kuitenkin matka olympialaisiin on se juttu, ei voitto. Nautin siitä, että saan tehdä ja työskennellä tavoitetta kohden.
Aamuni alkavat aikaisin, sillä olen aamu-ihminen. Herätyskellon torkutus on ihan vihoviimeinen juttu, ja nousen heti, kun pitää. Kotona tosin en tarvitse herätyskelloa, sillä pikkuiset herättävät minut. Pieni aamujumppa tekee hyvää keholle, varsinkin kisamatkoille, kun arkiliikuntaa ei tule niin paljon.
Lautaselle valitsen yleensä aina liikaa ruokaa. Syön silti aina kaiken ja totean jälkikäteen, ettei ehkä olisi pitänyt. Toki ruokaa pitää vähän latoakin, että jaksaa, mutta liiasta painosta on haittaa.
Yritän vähentää herkkujen syöntiä, sillä tuntuu vaikealta syödä niitä vain vähän. Esimerkiksi jäätelöä uppoaisi niin paljon kuin saan käsiini. Siksi olenkin päättänyt viettää herkuttoman vuoden. Australian avointen jälkeen söin yhden jäätelön, eikä se ollutkaan niin hyvää. Nyt hedelmät ja pähkinät ovat alkaneet maistua entistä paremmilta.
Vapaa-aikani vietän mieluiten pelaten kavereiden kanssa, ihan sama, mikä peli on kyseessä. Toinen rakas harrastukseni on ilmailu ja lentokoneet, joiden pariin jaksan uppoutua kerta toisensa perään. Tykkään olla kyydissä ja bongata lentokoneita sekä perehtyä lentoyhtiöiden bisnekseen. Itse en vielä lennä, mutta tavoitteenani on suorittaa lentolupakirja tennisurani jälkeen. Lentokapteeni oli aikoinaan haaveammattini.
Itsensä palkitseminen kuuluu elämään. Minulla se näkyy siinä, että uskallan näyttää tunteeni, kun asiat ovat hyvin. Esimerkiksi matseissa tuulettaminen on tavaramerkkini, jota minut tunteva yleisö osaa jo odottaa, oli se sitten polvilleen tipahtaminen tai sivulaukka-askeleet. Muutamassa päiväkodissakin on harjoiteltu minun tekemiäni tuuletuksia.
Stressinsietokykyä koetellaan tässä ammatissa paljon, ja rehellisesti sanoen sitä on liikaa. En ole löytänyt lähdettä, jolla sitä saisi lopullisesti helpotettua. Kisoissa mukana on fysioterapeutti, joka saa hermostoni rauhoittumaan käsittelemällä lihaksistoa ja palleaa. Stressi ei onneksi kuitenkaan lamauta minua vaan saa tekemään enemmän. Vanhemmiten olen myös oppinut, että joskus täytyy vain ottaa päivä huilia.
Viimeksi innostuin, kun olimme lasten kanssa pomppulinnapuistossa. On mahtavaa, miten avoimesti ja suurella innolla he suhtautuvat pieniinkin asioihin. Kivien rannalta heittäminen voi olla heille elämän makein juttu. He eivät murehdi tulevaa, vaan keskittyvät hetkeen.
Julkaistu Terveydeksii! 2/2025
