Hoidossa | 18.08.2025 | TARJA VÄSTILÄ | TOMMI MATTILA
Salakavala suolistosyöpä
Aina itsestään huolehtinut Mervi Kaartoaho sairastui yllättäen suolistosyöpään 55-vuotiaana. Kaartoaho ei halunnut olla uhri vaan selviytyjä ja etsi elämälle muuta sisältöä kuin sairaus.
Lääkäriaseman perushoitajana työskennellyt Mervi Kaartoaho oli toki huomannut, että ulosteiden koostumus vaihteli ja joukossa oli välillä verta. Vasta kun suolesta tuli 12 tuntia silkkaa verta, hän päätti mennä lääkäriin kollegan kehotuksesta.
– Ensin epäiltiin keliakiaa. Vasta työterveyshuollon erikoislääkäri pisti minut suoraan tähystykseen katsottuaan putkella peräsuoleen. Lääkäri lohdutti, että syöpää se ei ainakaan ole, se on vanhojen ihmisten tauti.
Päivämäärä kellonaikoineen on piirtynyt muistiin: 19.5.2017 kello 15 Kaartoaho kuuli sairastavansa pahanlaatuista peräsuolisyöpää.
– Eihän tällaiseen tietoon osaa varautua. Olin liikunnallinen ja elämäntavat olivat terveelliset. Sairastuminen oli shokki. Soitin läheisille, ja puoliso sanoi, että kyllä me tästä yhdessä selviämme.
Hälytysmerkkinä veriset ulosteet
Syöpätutkimuksen professori Toni Seppälän mukaan suolistosyöpä terminä kattaa niin perä- kuin paksusuolisyövänkin. Sairastuneilta diagnosoidaan adenokarsinooma, joka on rauhaskudoksesta lähtenyt pahanlaatuinen kasvain. Sairastuneita on vuosittain Suomessa noin 4 000.
– Peräsuolisyövässä oireina on suolentoiminnan muutos ulostettaessa ja verenvuoto, jolloin veri voi olla kirkastakin. Paksuolensyövässä hemoglobiini on laskenut ja voi esiintyä anemiaa sekä mustia, verisiä ulosteita. Tauti voi olla oireetonkin.
Ulosteessa oleva veri on aina syy mennä lääkäriin. Suolen toiminnallinen muutoskin – tihentynyt ulostamistarve tai pitkäaikainen ummetus – kannattaa tutkituttaa.
Esihoitoa ja leikkausta
Seppälän mukaan perä- ja paksusuolensyöpien hoidot eroavat toisistaan. Puolessa pesäsuolisyöpätapauksista annetaan esihoitona säde- tai sytostaattihoitoa tai niiden yhdistelmää. Sen jälkeen edessä on leikkaus.
– Tarkoitus on, että esihoidolla saataisiin kasvain pienenemään eikä se uusiutuisi.
Jos esihoidot toimivat hyvin, kasvain voi jopa hävitä. Suomessa on käynnistynyt tutkimus, joka saattaa vähentää peräsuolisyövän hoitoon liittyviä leikkauksia. Leikkaukseton hoitovaihtoehto koskee vain niitä potilaita, jotka saavat täydellisen hoitovasteen säde- ja sytostaattihoidolle.
Paksusuolisyöpää hoidetaan ensisijaisesti leikkaamalla, jolloin poistetaan myös lähialueiden imusolmukkeita tutkittaviksi. Hoitoa voidaan täydentää liitännäissytostaateilla.
Lynchin syndrooma on yleisin paksusuolisyöpää aiheuttava, periytyvä geenivirhe. Se on arviolta noin 10 000 suomalaisella, joista vain 2 000 on tunnistettu. Moni kantaa geenivirhettä tietämättään. Jos lähisukulaisilla on syöpätauteja nuorella iällä, kannattaa mennä geenitesteihin. Tähystyksissä kasvain voidaan havaita varhaisvaiheessa.
Paksusuolisyöpä voi lähettää myös etäpesäkkeitä. Seppälän mukaan tällöin selvitetään, ovatko ne leikattavissa. Jos eivät, hoidon tavoite ei ole taudin parantaminen vaan etenemisen jarruttaminen. Tällöin ennuste on valitettavasti huono.
Avanne osalle sairastuneista
Kaartoaho sai aluksi viidesti sädehoitoa. Sitten edessä oli leikkaus sekä väliaikainen avanne, joka kuitenkin aiheutti sytostaattihoitojen aikana limakalvo-ongelmia.
– Valkosoluarvot olivat alhaalla ja elimistö herkistyi infektioille. Sivuvaikutuksina muun muassa jalkapohjista lähti nahka, ja kävely oli todella vaivalloista. Rankka hoito jouduttiin keskeyttämään useita kertoja ja avanne poistamaan.
Avanteet ovat joko väliaikaisia tai pysyviä. Seppälän mukaan suoliliitoksen annetaan parantua väliaikaisen avanteen aikana. Jos taas kasvain on lähellä peräaukkoa eikä sulkijalihasten säästäminen ole mahdollista, avanteesta tulee pysyvä.
– Elämänlaatu on parempi, kun vatsan päällä on avanne kuin että ei olisi pidätyskykyä. Noin vajaalla kolmas- tai neljäsosalla suolistosyöpää sairastaneista on pysyvä avanne. Sen kanssa on mahdollista elää täysipainoista elämää.
Lars ja vessapassi tulivat jäädäkseen
Suolistosyöpään sairastuneiden sopeutumisvalmennuskurssilla vieraillut kirurgi totesi, että Kaartoaholla on Lars-syndrooma, ulosteenkarkailuvaiva, kun tämä ravasi jatkuvasti vessassa. Vaivaan aloitettiin ensin lääkitys ja myöhemmin vesiperäruiskeet, jotka ovat käytössä edelleen.
– Teen tyhjennykset silloin, kun on tarve tai halu mennä jonnekin. Lisäksi käytän suolen toimintaa sekä ilmavaivoja estävää lääkitystä. Tarve mennä vessaan voi tulla milloin vain, joten en voi lähteä kotoa mihinkään pidemmälle. Minulla on vessapassi, mutta sekään ei ole jokaiselle tuttu.
Vessapassi helpottaa vessaan pääsyä kodin ulkopuolella, kun terveydellisistä syistä vessaan on päästävä nopeasti. Vessapassia voi näyttää erilaisten tapahtumien, toimipaikkojen ja yleisten tilojen henkilökunnalle pyyntönä päästä välittömästi vessaan.
Seppälän mukaan Lars-tyyppinen oireilu on yleinen peräsuolisyövän sairastaneilla. Siitä kärsii jopa puolet. Larsin vuoksi Kaartoaho oli ensin töissä osa-aikaisena ja sitten osa-aikaeläkkeellä. Sairauseläkkeelle hän pääsi jäämään viisi vuotta sitten.
Vapaaehtoistyö tuo sisältöä
Seppälä toteaa, että suolistosyöpään sairastuneista 70 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Sairauden riskiluokka vaikuttaa ennusteeseen: jos riski on pieni, yli 90 prosenttia säilyy hengissä.
– Olen terveen papereista todella kiitollinen. Kolmen vuoden jälkeen pahin oli ohi, viidentenä vuonna oli tähystys, ja kontrollit jatkuvat kymmenen vuotta, toteaa syövästään parantunut Kaartoaho.
Kaartoaho ei halunnut olla uhri vaan selviytyjä ja etsi elämälle muuta sisältöä kuin sairaus. Hoitojen aikana hän kouluttautui ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, sairauslomalla kliiniseksi hypnoterapeutiksi ja kokemustoimijaksi sekä myöhemmin rentoutusvalmentajaksi. Kaartoaho antaa syöpään sairastuneille rentoutusta etänä. Lisäksi hän on käynyt lukuisia lyhytkursseja.
– Opiskelu antoi rohkeutta kyseenalaistaa ja muuttaa asioita, jotta joku muu pääsisi helpommalla. Opettelin käsittelemään sisäistä vihaani ja puhumaan lempeästi itselleni, keholle ja mielelle sekä keskittymään hyvinvointiini.
Mervi Kaartoaho toimii vertaistukena Suomen suolistosyöpäyhdistys Coloresissa ja Kymenlaakson Syöpäyhdistyksessä, jonka Iitin paikallisosaston yhteyshenkilö hän on. Ilonan terapiat -sivuilta verkosta löytyy kokemukseen perustuvia blogeja, joista saa myös vinkkejä. Loppukesästä 2025 ilmestyy kirja Syövästä löytyi elämän tarkoitus, joka on Kaartoahon sairastumis- ja selviytymistarina.
Kaartoaho haluaa rohkaista muita sairastuneita.
– Pitää vain heittäytyä elämän vietäväksi ja luottaa, että se kantaa.
Osallistu seulontaan!
Professori Toni Seppälä pitää ensiarvoisen tärkeänä, että suomalaiset osallistuisivat suolistosyövän seulontoihin. Niitä tehdään kahden vuoden välein.
Seulonnat aloitettiin 2022. Aluksi ne kattavat 60–68-vuotiaat, ja vuoteen 2031 mennessä seulonta laajenee koskemaan kaikkia 56–74-vuotiaita.
– Harmittaa, että seulonnat laajenevat hitaasti. Iso ongelma on se, että kansainvälisestikin on todettu, että alle 50-vuotiaiden sairastuvuus on kasvussa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa suositellaan seulontojen aloitusiäksi 45 vuotta. Jos tähystyksessä havaitaan selkeä esiastemuutos, syövän kehittyminen voidaan jopa estää.
Seulontakutsun saaneista suomalaisista 80 prosenttia on osallistunut tutkimukseen. Tähystyksiin kutsutuista niin ikään 80 prosenttia noudattaa kutsua.
– Vielä riittää tekemistä, toteaa Seppälä.
Asiantuntijana Tampereen yliopiston syöpätutkimuksen professori, Tampereen yliopistollisen sairaalan gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Toni Seppälä
Julkaistu Terveydeksi! 2/2025
Lue lisää:
"Sydänsiirto antoi uuden elämän"
