Laskimotukosta voi itse ehkäistä

Laskimotukos on melko yleinen verenkierron häiriö, joka voi pahimmillaan johtaa vakaviin seurauksiin. Osalla laskimotukokseen sairastuvista on perinnöllinen alttius, mutta tukosriskiään voi myös pienentää elintavoin.

Vältä kasvattamasta liikakiloja, harrasta liikuntaa, huolehdi nestetasapainosta, älä tupakoi ja vältä istumasta pitkään paikallasi. Siinä muutama yksinkertainen neuvo, joiden avulla voi pyrkiä pienentämään riskiä sairastua laskimotukokseen – veritulppaan, kuten arkisempi nimitys kuuluu.

Riskitekijöitä on toki monia muitakin, mutta niihin vaikuttaminen voi olla huomattavasti hankalampaa tai mahdotonta.

– Tukosriskiä kasvattavat myös muutamat lääkevalmisteet. Näitä ovat esimerkiksi hormonikorvaushoidossa käytettävät lääkkeet, hormonaaliset ehkäisypillerit, eräät psyykenlääkkeet, kuten klotsapiini, sekä syöpien liitännäishoidot, kertoo dosentti, HYKS:n hyytymishäiriöyksikön osastonylilääkäri Riitta Lassila.

Niin ikään riskiä nostavat raskaus, ikä, tulehdustaudit sekä suuret leikkaukset.

Veritulpan vaara kasvaa vanhetessa: se kaksin- tai jopa kolminkertaistuu joka 10 vuoden välein 40 ikävuodesta alkaen.

Etenkin isot luu- ja tukielinleikkaukset eli ortopediset leikkaukset, vatsan ja lantionpohjan alueen leikkaukset ja syöpäleikkaukset lisäävät laskimotulpan todennäköisyyttä. Leikkauksen aiheuttama kudosvaurio merkitsee veren hyytymisjärjestelmän häiriintymistä, jolloin veren hyytymistaipumus voi kiihtyä. Iso leikkausvoi kohottaa tätä riskiä jopa parin kuukauden ajaksi leikkauksen jälkeen.

Useat samanaikaisesti vaikuttavat riskitekijät vahvistavat toisiaan. Kaksi yhtäaikaista vaaratekijää on enemmän kuin kahden riskin summa – yksi plus yksi voikin olla kolme.

Laskimotukoksen monenlaiset syntytavat

Laskimotukoksessa veri hyytyy laskimon sisällä ja tukkii suonen. Verisuonen seinämä voi vaurioitua, tai veren normaali virtaus saattaa muuntua. Joillakin yksilöillä voi myös olla joko perinnöllisistä tekijöistä tai muista syistä – esimerkiksi jostakin perussairaudesta – johtuva kohonnut alttius laskimotukoksiin. Tätä alttiutta kutsutaan tukostaipumukseksi, trombofiliaksi.

Jos laskimotukos näyttää syntyneen ilman selvää altistavaa syytä, taustalla voi olla trombofilia. Mahdollinen tukostaipumus selvitetään lisätutkimuksin. Riitta Lassilan mukaan laskimotukoksia esiintyy vuosittain noin kahdella henkilöllä tuhannesta. Tukoksille alttiilla henkilöillä esiintyvyys voi kuitenkin olla kymmeniä kertoja suurempi.

Alaraajojen tukokset yleisimpiä

– Tukoksia voi esiintyä missä tahansa laskimoissa, mutta useimmiten ne ovat alaraajoissa. Oireita ovat esimerkiksi turvotus ja kävelyyn liittyvä kipu. Kun tukos on vaikea, alaraajan oireita saattavat olla leposärky, turvotus, punoitus ja kuumotus. Yleisiä laskimotukoksen merkkejä ovat huonovointisuus, kuumeilu ja suorituskyvyn heikkeneminen. Yläraajojen, keuhkojen, pään ja kaulan alueen sekä vatsan alueen laskimotukosten oireet ovat monimuotoisia. Ne voivat myös muistuttaa monien muiden sairauksien oireita.

– Esimerkiksi vatsan alueen laskimotukoksille tyypillistä ovat voimakas ja paheneva vatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu, suolen toiminnan häiriöt, turvotus ja ruokahaluttomuus, eli oireet sopivat monien vatsan alueen sairauksiin, Lassila mainitsee.

– On hyvä tiedostaa veritulpan riskitekijät ja toimia tiedon pohjalta ennaltaehkäisevästi. Jos epäilee kuuluvansa riskiryhmään, asia kannattaa ottaa esille lääkärin tai hoitohenkilökunnan kanssa.

Vakavimmillaan laskimotukoksen jälkiseuraukset voivat olla tappavia. Alaraajojen laskimotukos saattaa johtaa keuhkoveritulppaan, joka vaatii sairaalahoitoa.

Laskimotukoksen riski ja tukoksille altistavat tekijät ja tilanteet arvioidaan yksilöllisesti. Riskitekijöihin voi laskea myös laskimotulpille altistavat tilanteet, kuten yli kuusituntinen tauoton paikallaan istuminen esimerkiksi matkoilla.

Pitkillä matkoilla on syytä jaloitella muutamia kertoja tai vaihtaa asentoa sekä liikutella ja jumpata jalkojaan. Niin ikään istumatyötä tekevän on hyvä tauottaa työtään jaloittelemalla usein ja säännöllisesti.

Jos henkilöllä on selkeä taipumus laskimotukoksiin, asetyylisalisyylihappo ei riitä niiden lääkkeelliseksi ehkäisyksi ennen pitkiä lentomatkoja. He joutuvat ottamaan ehkäiseväksi lääkehoidoksi ihon alle pistettävän ja kerta-annoksena annettavan hepariinilääkkeen juuri ennen lentomatkaa.

Pitkien matkojen aikana tulee juoda riittävästi nestettä. Suositeltavaa on muun nesteen nauttimisen lisäksi vähintään lasillinen vettä 1–2 tunnin välein. Alkoholin ja unilääkkeiden käyttöä on syytä välttää.

Laskimotukos uusiutuu helposti

Riskiryhmään kuuluva voi käyttää myös lääkinnällistä hoitosukkaa, ”lentosukkaa”, jonka avulla voi sekä ehkäistä tukoksen muodostumista että vähentää jo sairastetun tukoksen jälkeisiä oireita. Lentosukka tehostaa syvien verisuonten ja laskimoiden toimintaa ja vähentää raajan verentungosta.

Lääkinnällisten sukkien taso vaihtelee paljon, joten niiden valinnassa ja ostamisessa kannattaa tukeutua esimerkiksi lääkärin, fysioterapeutin tai muun asiantuntijan apuun.

Aiemmin sairastettu laskimotukos nostaa selvästi uuden tukoksen todennäköisyyttä. Tukos on herkkä uusiutumaan: 5–30 prosentille kehittyy uusi tukos. Se syntyy tyypillisesti 1–3 kuukautta edellisen tukoksen aiheuttaman hoidon loppumisesta tai silloin, kun altistuu uusille riskitekijöille.

Laskimotukoksen jo sairastanut tarvitsee aina tukoksen ennaltaehkäisyä riskitilanteissa, kuten kirurgisten toimenpiteiden ja pitkien sekä rasittavien matkojen edellä.

Uutta tukosta pyritään ehkäisemään muun muassa lääkinnällisen hoitosukan ja verta ohentavan lääkityksen avulla. Markkinoilla on myös geenitestejä, jotka kertovat kohonneesta tukosalttiudesta. Lassilan mielestä niiden arvo voi jäädä kyseenalaiseksi, jos testin tehnyt ei saa tuloksestaan neuvontaa lääkäriltä tai terveydenhuollosta.

– Kaikki altistavan geenin kantajat eivät saa tukosta. Toisaalta tukosalttius voi olla, vaikka geenitesti ei osoita perinnöllistä alttiutta. Hyytymishäiriöihin perehtyneellä lääkärillä on paras tieto tulkinnasta.

Lisää tietoa

Miten laskimotukos syntyy?

Tukoksen aiheuttaa veren hyytyminen laskimossa. Veritulppa voi syntyä suonen seinämän vauriosta, veren hidastuneesta virtauksesta tai lisääntyneestä tukosalttiudesta.

Monet tekijät ja tilanteet altistavat laskimotukokselle

Valtaosaan (80–90 prosenttia) laskimotukoksista liittyy jokin altistava tekijä. Riski kasvaa, kun useita tekijöitä esiintyy yhtä aikaa. Laskimotukoksen riskitekijöitä ovat:

aiemmin sairastettu laskimotukos
ikä, yleensä yli 60 vuotta
tupakointi
ylipaino
yli kuuden tunnin paikoillaan istuminen vaikkapa lentomatkan yhteydessä, istumatyö
pitkä vuodelepo tai liikkumattomuus
kipsihoito
leikkaus, etenkin ortopedinen tai muu suuri toimenpide
monivamma, myös lievä tai toistuva vamma esimerkiksi raajassa (kontaktiurheilulajit)
pitkä tai kuumeinen tulehdustauti
nestehukka, joka johtuu esimerkiksi oksennus- ja ripulitaudista,pitkästä urheilusuorituksesta, kuumuudesta tai kuumeesta
tunnettu tukosalttius eli trombofilia
syöpäsairaudet ja niiden hoito, erityisesti hormonaaliset hoidot
eräät veritaudit
raskaus ja lapsivuodeaika (6 viikkoa synnytyksestä)
e-pillerit
hormonikorvaushoito