Terveys | 23.09.2014
Tinnitus – mistä on kysymys?
Tinnitukseksi nimitetään kuulohavaintoa, joka ei johdu ulkoisesta äänestä.
Korvien soimisen arvellaan liittyvän kuulohermon ja -järjestelmän itsetoimintaan, jota ei yleensä normaalissa ääniympäristössä huomata.
Noin joka kuudes aikuinen kokee ajoittaista tinnitusta, ja parilla prosentilla oireet ovat erittäin häiritseviä. Vaiva voi haitata nukkumista, työkykyä, keskittymistä ja hiljaisuudesta nauttimista.
Useimmiten tinnituksen katsotaan johtuvan sisäkorvan vauriosta. Vaikka vaurio olisi ollut olemassa pitkään, tinnitus voi laueta vasta myöhemmin. Psyykkiset seikat kuten stressi tai mielialan lasku voivat laukaista vaivan tai vaikeuttaa sen hallintaa.
Suurella osalla esiintyy oireissa päivittäistä vaihtelua. Muutoksiin vaikuttavat monet vireyteen, mielialaan ja fyysiseen terveyteen liittyvät seikat. Muun muassa purentavaivat sekä niska- ja hartia-alueiden jännittyneisyys voivat voimistaa tinnitusta.
Monet korvien soimisesta kärsivät pyrkivät vaistomaisesti vaientamaan ympäristön ääniä. Korvatulppien tai kuulosuojaimien käytöstä ei kuitenkaan ole merkittävää apua. Kohtuullinen ympäristön äänitaso voi päinvastoin ehkäistä tinnituksen häiritsevää vaikutusta.
Lääkäriin on syytä hakeutua erityisesti, jos tinnitus kehittyy nopeasti, se on toispuoleista tai siihen liittyy huimausta. Toispuoleisessa tinnituksessa on syytä selvittää, ettei kyseessä ole kuulohermokasvain – ne ovat hyvin harvinaisia. Diagnoosiin tarvitaan tietoa tinnituksen taustalla olevan kuulovaurion syystä, sijainnista ja laadusta.
Vaivaan ei useimmiten ole varsinaista poistavaa tai parantavaa hoitoa. Lääkehoitona voi joskus olla apua sisäkorvan verenkiertoa parantavista tai nestepainetta vähentävistä lääkkeistä.
Lääkinnällisen kuntoutuksen avulla potilasta voidaan auttaa, vaikkei tinnitusta voitaisikaan poistaa. Hoidon tavoitteena on totuttaa ihminen korvien soimiseen siinä määrin, ettei se enää aiheuta kohtuutonta harmia.
Hoidossa pyritään välttämään täydellistä hiljaisuutta ja luomaan miellyttäviä ääniympäristöjä. Esimerkiksi peiteääntä tuottavilla laitteilla luodaan tinnitukselle kilpailevia ääniä, jottei tinnitus enää vedä huomiota puoleensa. Muita ääniä voidaan voimistaa myös kuulokojeilla.
Yleinen tunneperäinen rauhoittuminen auttaa tinnitustakin rauhoittumaan. Riittävä tieto sairaudesta, vertaistuki tai psykoterapia lisää potilaan uskoa voimavaroihinsa ja pärjäämiseensä.
Normaalin arjen eläminen ja tinnituksen liiallisen miettimisen välttäminen on usein hyvä ohje. Koska tinnituksella ei ole taipumusta noin vain pahentua, tulevaisuuteen on syytä asennoitua luottavaisesti. Tinnituksen kanssa voi oppia elämään.
Lähde: Duodecimin Terveyskirjasto
Julkaistu Terveydeksi! 2/2011
