Mielessä | 24.09.2014
Hyvä & paha stressi
Pätkiikö muisti, onko vaikeuksia keskittyä työhön, onko kipuja? Jos vastaus on kyllä, sinuun on todennäköisesti iskenyt suomalaisten kansantauti, stressi.
Yhä useampi kokee itsensä stressaantuneeksi ajoittain tai pidempiaikaisesti. Kasvanut käsiteltävän tiedon määrä arkielämässä sekä työ, joka edellyttää jatkuvaa oppimista ja monien tehtävien hoitamista yhtä aikaa, pistävät aivot kovalle kurimukselle. Tämä koskee melko tasapuolisesti kaikkia aloja ja työtehtäviä.
– Ylikuormittunut ihminen käyttäytyy levottomasti, hän ei ole oma itsensä. Toiset muuttuvat äänekkäiksi, toiset hiljaisiksi. Samalla ihmiselle tulee usein pientä vaivaa, kuten vatsakipua tai univaivoja, sanoo työterveyshuollon erikoislääkäri Heini Ahveninen Terveystalosta.
Ahveninen tutki tietotyöläisten ylikuormittumista syksyllä 2010 valmistuneessa, Työterveyslaitoksen ja Tekesin alaisessa Brain@Work-tutkimushankkeessa.
– Ylikuormittumisen oireet ovat yksilöllisiä. Tyypillisiä ovat ärtyisyys, unettomuus, seksuaalinen haluttomuus, mielenterveyden oireet, muisti- ja keskittymisvaikeudet ja erilaiset kiputilat. Ongelmanratkaisukyky heikkenee ja virheiden ja tapaturmien riski kasvaa. Infektiotaudit iskevät helpommin, paino ja verenpaine voivat kohota ja rytmihäiriöt lisääntyä, Ahveninen luettelee.
Aivot ovat joustavat ja sopeutuvat ympäristöön. Tarpeen vaatiessa ne lisäävät vauhtia ja energiapaukkuja – kuitenkin vain tiettyyn rajaan asti. Ylikierroksilla pörräävien aivojen aineenvaihdunta, kemiallinen ja sähköinen toiminta, muuttuu.
– Stressin tunnistamista hankaloittaa se, etteivät ylirasittuneet aivot hälytä tilastaan kuten vaikkapa maitohapoille ajetut jalkalihakset rankan treenin jälkeen. Useimmat meistä kokevat stressin vain henkisenä
tunnetilana. Kehomme kuitenkin reagoi siihen aina, Ahveninen korostaa.
Hyvää ja huonoa stressiä
Stressin laatu voi vaihdella. On olemassa sekä hyvää että huonoa stressiä.
– Työterveyslaitoksella tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että tutkittavilla ihmisillä esiintyi yhtä paljon myönteistä kuin kielteistä stressiä. Ainoa ero näiden välillä oli se, että positiivisesti stressaantunut ihminen tuntee saavansa tehdyksi asioita. Negatiivisesti stressaantuneet kokivat, ettei vät saa riittävästi aikaiseksi tai tehtäviä asioita oli liikaa.
Hyvä stressi on pitkään jatkuessaan yhtä haitallista kuin negatiivinenkin, sitä on vain vaikeampi havaita, koska yleensä sitä pidetään tehokkuutena.
– Jos positiivisesti stressaantunut ihminen paneutuu täysillä työhönsä ja laiminlyö levon, voivat muut asiat yhtäkkiä menettää merkityksensä – ei enää kiinnosta tavata kavereita tai mennä harrastuksiin, kuvaa Ahveninen.
Elämä täysin vailla stressiä ei ole auvoista sekään. Aivot tarvitsevat virikkeitä ja haasteita, sillä mielekkään tekemisen puute rapauttaa ajattelun ja tiedonkäsittelyn taitoja.
Elintavat, elämäntilanne ja temperamentti
Omilla elintavoilla voi vaikuttaa huomattavasti stressinhallintaan.
– Uni rauhoittaa. Kaikista tulee stressaantuneita, jos ei nuku tarpeeksi. Myös riittävän ravinnon tarjoaminen aivoille on tärkeää. Stressaantuneella ihmisellä näläntunne tosin usein häviää – tai hän ahmii liikaa.
Varsinkin miehet turruttavat stressiään alkoholilla. Sillä on vilkastuttavaa vaikutusta aivojen välittäjäaineisiin kuten ravinnollakin, mutta jo parin päivän käytön jälkeen vaikutukset kääntyvät haitallisen puolelle. Elämäntilanne ja kyky hallita paineita vaikuttavat stressin kokemiseen.
– Jos ihminen on jo ennestään väsynyt esimerkiksi avioriitojen takia, pienikin asia voi ärsyttää. Henkilölle, joka tunnistaa omat tunnetilansa ja työstää niitä, ei kerry painolastia, vaan hän on valmis ottamaan poikkeuksellisia ilmiötä vastaan.
Monille ihmiselle on tärkeää, että asiat sujuvat turvalliseen, tuttuun tapaan. Uudet ja yllättävät tilanteet stressaavat, jos ihminen kokee, ettei saa tarpeeksi apua ja tukea muilta tilanteesta selviytymiseen.
– Kun ihminen uskaltaa kysyä neuvoa, hän hoitaa stressiään niin, ettei keho kärsi siitä. Jo se auttaa, että uskaltaa puhua hankalista asioista muille, toteaa Heini Ahveninen.
Hyvä olisi myös arvioida säännöllisesti, onko oma päivittäinen tekeminen edelleen mielekästä.
– Kun ihminen saa tehdä itselleen tärkeitä asioita, esimerkiksi lenkkeillä, harrastaa maalaamista tai tavata ystäviään, hän jaksaa paremmin myös vähemmän tyydyttäviä asioita elämässään.
Geeneistä periytyvällä alttiudella, temperamentilla, on suuri merkitys stressitaipumukselle. Jo pienet vauvat reagoivat hyvin eri tavoin samoihin ärsykkeisiin. Jos herkkä lapsi saa riittävästi turvaa ja lämpöä, hän pystyy temperamentistaan huolimatta hallitsemaan stressiään kohtalaisesti.
Miten stressistä toipuu?
Tärkeintä stressinhallinnassa on muistaa riittävä lepo. Ponnistelun jälkeen pitää levätä.
– Jokainen hetki päivässä ei voi olla tarkoituksellisesti suunnattua toimintaa eli suorittamista, Ahveninen muistuttaa.
Ulkoilu ja liikunta luonnossa ovat oiva apu ylirasitukseen. Liikkuessa ihmisen aivoissa erittyy endorfiineja ja välittäjäaineita, jotka paitsi piristävät, myös auttavat kokemaan ja nauttimaan uusista asioista.
Normaalisti stressistä toipuminen kestää noin kaksi viikkoa. ”Kohtuullisesti” stressaantunut ihminen jaksaa liikkua, olla läsnä ja touhuta monenlaisia asioita.
Vakavasta uupumustilasta toipuminen kestää hyvissäkin olosuhteissa huomattavasti pidempään, 2–6 kuukautta. Aivojen muutokset eivät palaudu vielä muutaman viikon aikana entiselleen. Tilannetta ei siis pidä päästää näin pitkälle. Monesti muut näkevät uupumustilan ennen ihmistä itseään tämän käyt täytymisestä. Kannattaisiko tilanteeseen puuttua, vaikka uupuneen reaktiosta ei voi olla varma?
– Toinen voi olla helpottunut, että asia tuli puheeksi. Joku taas voi vähätellä tai käyttäytyä jopa aggressiivisesti. Tällöin hänelle voi sanoa suoraan, että on huolissaan siitä, ettei tämä ole ollut oma itsensä, Ahveninen neuvoo.
Stressittömyyden resepti on periaatteessa yksinkertainen: sopivasti niin haasteita ja virikkeitä kuin lepoa ja virkistystä aivoille.
Lisää tietoa
Kirkasvaloa ja liikuntaa
Joulun aikaan monia suomalaisia koettelee kaamosväsymys: masentaa, ärsyttää ja on voimaton olo. Päätöksiä on vaikea tehdä, ja paino pyrkii nousemaan. Onneksi kaamosväsymystä voi hoitaa tehokkaasti kirkasvalolla ja liikunnalla. Valohoito on hyvä antaa mieluiten aamulla vähintään puolen tunnin jaksona. Tämä virkistää ja samalla korjaa elimistön hiilihydraattitasapainoa, mikä ehkäisee painonnousua.
– Otollisin aika valohoidolle on kahdeksan tuntia nukahtamisesta. Silmäluomien läpi kantautuva sarastus valo ihmisen vielä nukkuessa riittää rytmittämään aivoja oikeaan tahtiin, Terveystalon työterveyshuollon erikoislääkäri Heini Ahveninen mainitsee. Liikunta vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa, joten se on tehokas apu kaamosväsymykseen.
– Apua kannattaa hakea tarvittaessa myös lääkkeistä, sillä muuten kaamosväsymyksen takia voi valua monta kuukautta hukkaan, Ahveninen vinkkaa.
Teksti Anna Haikarainen, kuvat Marjo Tynkkynen
Asiantuntijana työterveyshuollon erikoislääkäri Heini Ahveninen, Terveystalo
Julkaistu Terveydeksi! 4/2010
