Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Terveys | 22.11.2018
Kausi-influenssarokote antaa turvallisen ja tehokkaan suojan influenssaa vastaan. Laaja rokottaminen ehkäisee influenssan leviämistä ja jälkitauteja sekä suojaa myös riskiryhmiin kuuluvia.
Taas eletään sitä aikaa vuodesta, kun työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa tuskaillaan alkavaa influenssa-aaltoa. Rokottaminen on varmin tapa ehkäistä kausi-influenssaan sairastuminen. Rokottaminen myös estää taudin leviämistä. Kausi-influenssasta ja sitä vastaan rokottamisesta on kuitenkin vallalla monia epätarkkoja tai suorastaan vääriä puheita ja väittämiä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotusohjelmayksikön päällikkö, ylilääkäri Hanna Nohynek vastaa influenssaa ja rokottamista koskeviin kysymyksiin ja väittämiin.
Flunssan eli nuhakuumeen ja influenssan tyypilliset oireet ovat melko samankaltaiset, mutta influenssassa oireet ovat yleensä paljon ankarammat. Erityiset kuume ja lihassäryt ovat influenssassa kovempia kuin flunssassa.
Niin ikään bakteerien aiheuttamien jälkitautien, kuten keuhkokuumeen ja korvatulehdusten riski on influenssassa suurempi. Flunssaa aiheuttavat useat eri virukset, eikä sitä vastaan ole olemassa rokotetta toisin kuin kausi-influenssaa vastaan.
Influenssan tyypillisiä jälkitauteja ovat muun muassa keuhkokuume ja korvatulehdukset, jotka iskevät, kun influenssavirus on rikkonut hengitysteiden limakalvot. Siellä olevat tai sinne pääsevät bakteerit pääsevät alemmas hengitysteihin ja verenkiertoon.
Vanhuksilla, pikkulapsilla, raskaana olevilla ja useita kroonisia sairauksia sairastavilla jälkitaudit saattavat johtaa sairaalahoitoon ja vakavimmillaan jopa kuolemaan.
Kausi-influenssarokote sisältää inaktivoitua influenssaviruksen osasta eli virusantigeenia. Kun rokote annetaan, ihmiselimistön puolustuskyvystä huolehtiva immuunijärjestelmä alkaa tuottaa virusantigeenin käynnistämänä influenssan vasta-aineita.
Influenssavirus muuttaa jatkuvasti pintarakenteitaan, jotta se välttäisi elimistön puolustusmekanismeja. Siksi epidemioita aiheuttavat virukset muuntuvat vuosittain ja ovat eri influenssakausina aina hieman erilaisia.
Rokotteet siis räätälöidään influenssakausittain tehoamaan muuntuneita viruksia vastaan. Rokoteviruskannat määritetään joka vuosi uudelleen.
Terveen työikäisen kannattaa ottaa rokote erityisesti silloin, kun omassa lähipiirissä on ihminen, jolla on suurentunut riski sairastua vakavaan influenssaan. Esimerkiksi vanhukset, raskaana olevat, alle kuuden kuukauden ikäiset lapset ja pitkäaikaissairaat hyötyvät lähipiirin rokotusten antamasta lisäsuojasta.
Kaikki ne, joilla on lähikontakti vakavalle influenssalle alttiiseen henkilöön saavat rokotteen maksutta osana kansallista rokotusohjelmaa.
Riskiryhmiin kuuluu monia eri kroonisia sairauksia sairastavia. Heitä ovat esimerkiksi kroonisia sydänsairauksia, keuhkosairauksia ja aineenvaihduntasairauksia sairastavat.
Monet taudit ja niiden hoidot heikentävät vastustuskykyä, ja niitä sairastavat kuuluvat myös riskiryhmiin. Näitä riskiryhmään kuuluvia ovat esimerkiksi monet syöpä- ja reumapotilaat.
Influenssarokotuksin voidaan vähentää riskiryhmiin kuuluvien influenssan aiheuttamia sairaala- ja laitoshoitoja 40–70 prosenttia. Influenssasta johtuvia ennenaikaisia kuolemia voidaan vähentää 50–70 prosenttia.
Rokottaminen pienentää paitsi riskiä sairastua, myös riskiä sairastua vaikeaan influenssaan. Samoin rokottaminen lievittää sekä vähentää jälkitauteja. Kun kroonisesti sairas rokotuttaa itsensä, hän myös ehkäisee sitä, ettei itse perussairaus vaikeudu.
Vuosien 2009–2019 pandemiassa käytettiin Pandemrix-rokotetta, jossa käytettiin säilytysaineita ja tehosteainetta eli adjuvanttia. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella erityisesti Pandemrix-rokotteen antigeeniseoksen eli rokotteen vaikuttavan aineen arvellaan myötävaikuttaneen narkolepsian puhkeamiseen pienellä osaa rokotteen saaneista lapsista ja nuorista. Tehosteaine lisäsi edelleen antigeeniseoksen vaikutusta.
Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvassa kausi-influenssarokotteessa ei ole pandemiarokotteen tehosteaineita. Valtaosa kausi-influenssarokotteista on valmistettu toisella tavalla kuin Suomessa käytetty pandemiarokote.
Kansallisen rokotusohjelman kausi-influenssarokotteita on käytetty jo 1970-luvulta alkaen. Rokoteannoksia on annettu miljoonia ja niiden vaikutuksia on seurattu vuosikymmeniä. Mikään ei viittaa siihen, että niiden turvallisuudessa on ongelmia nykyisten suositusten mukaan käytettyinä.
Kyllä. Kun rokotekattavuus on riittävän korkea, se tarkoittaa viruksen kiertokulun pysähtymistä ja siten niin sanotun laumasuojan syntymistä. Se merkitsee, että rokottamaton tai rokotukseen vajavaisesti reagoiva saa lisäsuojaa epäsuorasti, kun virus ei enää leviä ihmisestä toiseen.
Jos taudin sairastaa, immuniteetti eli vastustuskyky kestää yleensä pidempään kuin rokottamalla hankittu. Tämä koskee myös influenssaa. Siinä mielessä väitteessä on ripaus totta.
Kokonaisuudessa ratkaisevaa on kuitenkin rokottamisella hankittu hyöty sekä väestön että yksilöiden tasolla.
Influenssaan myös kuollaan. Kun meillä on turvallinen ja hyvä rokote, joka useimmilla rokotetuilla ehkäisee tehokkaasti kausi-influenssan, niin miksi emme käyttäisi sitä keinoa?
Tavanomaiset pistettävät influenssarokotteet, kuten kansallisen rokotusohjelman Vaxigrip- ja Fluarix-rokotteet eivät voi aiheuttaa influenssaa. Ne eivät sisällä kokonaisia, eläviä viruksia, vaan ainoastaan pieniä influenssaviruksien osasia, joita kutsutaan virusfragmenteiksi.
Jos influenssa iskee, sen oireita voi lievittää omin konstein ja apteekeista saatavilla itsehoitolääkkeillä. Terve aikuinen influenssapotilas voi hoitaa influenssaa pääosin oireenmukaisesti. Lepo, riittävä nesteen nauttiminen sekä kuumeen ja kivun lääkintä tulehduskipulääkkeellä tai parasetamolilla ovat keskeisiä keinoja.
– Tarvittaessa voi käyttää nenähuuhtelukannua eli ”sarvikuonoa” sekä avaavia nenäsuihkeita tukkoiseen nenään. Jos yskä on kuivaa ja häiritsevää, ärsytystä voi hillitä yskänlääkkeellä, sanoo apteekkari Harri Ovaskainen Jyväskylän Uudesta Apteekista.
Lisäksi on tärkeä huolehtia hyvästä käsihygieniasta, joka sisältää sekä huolellisen ja riittävän usein tapahtuvan käsien pesun että käsidesin käytön.
Hygieniasta huolehtiminen on tärkeää, jotta ei tartuta muita. Pisaratartunnan välttämiseksi oikea yskimistekniikka on keskeistä: yskiä voi esimerkiksi puhtaaseen nenäliinaan. Selkeästi oireisena kannattaa pysyä kotona ja pidättäytyä liikunnasta.
Lääkäriin on hyvä hakeutua, jos on paineen tunnetta poskionteloissa tai jos samanaikaisesti tuntee voimakasta otsalohkon kipua tai korvakipua. Lisäksi epäily keuhkokuumeesta on peruste ottaa yhteys lääkäriin.
Lapsilla influenssan jälkitautina voi tulla äkillinen välikorvatulehdus, joka vaatii usein antibioottikuurin.
Kun oireet ovat hankalat, on hyvä ottaa yhteyttä lääkäriin. Hälyttäviä oireita ovat korkeana pysyttelevä kuume, selvästi ja merkittävästi heikkenevä yleisvointi ja oireiden muuttuminen sairastamispäivien aikana.
Terveet aikuiset toipuvat influenssasta yleensä 1–2 viikon vuodelevolla.
Erilaisten pintojen ja käsien desinfiointi influenssa-aikaan on tärkeä osa influenssan ennaltaehkäisyä esimerkiksi kodeissa. Jo sairastuneen perheenjäsenen hoidossa kannattaa huolehtia siitä, että tarttumisriski on mahdollisimman pieni.
Lähteet: Apteekkari Harri Ovaskainen ja THL
Flunssaa eli nuhakuumetta aiheuttaa noin 200 erilaista virusta, joista tavallisimpia ovat entero-, adeno- ja rinovirukset. Nämä aiheuttavat erilaisia flunssia.
Kausi-influenssan aiheuttavia viruksia on puolestaan kahta päätyyppiä A- ja B-tyypit, joista A jakautuu moneen alatyyppiin.
Monista A-tyypin influenssaviruksista kausi-influenssaa aiheuttavat nykyisin tyypit influenssa A(H1N1) ja A(H3N2). Kausi-influenssa A(H1N1) on vuosien 2009–2010 pandemian geneettisesti muuntunut jälkeläinen.
B-tyypin aiheuttamat kausi-influenssat ovat keskimäärin lievempiä kuin A-tyypin aiheuttamat. B-influenssaepidemiat ajoittuvat usein lähemmäs kevättä kuin talvea.
Kausi-influenssaepidemioita esiintyy joka talvi ja niihin sairastuu 5–15 prosenttia väestöstä, pikkulapsista jopa 20 prosenttia.
Teksti Janne Ora, kuvat Riikka Hurri
Asiantuntijoina rokotusohjelmayksiön päällikkö, ylilääkäri Hanna Nohynek, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä apteekkari Harri Ovaskainen, Jyväskylän Uusi Apteekki
Julkaistu Terveydeksi 4/2014