Terveys | 23.09.2014
Tutkimalla taudin jäljille
Lääkärintarkastus on paikallaan, jos ilmenee outoja oireita. Laboratoriotutkimuksilla voidaan etsiä syitä, mutta kaikkein tärkeintä on, että lääkäri kuuntelee potilasta ja tutkii hänet vastaanotolla.
Sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki korostaa, että huolellinen keskustelu lääkärin ja potilaan välillä auttaa pääsemään mahdollisen sairauden jäljille.
– Lähes kaikkien tautien luonteet tunnetaan hyvin. Keskustelussa lääkäri saa käsityksen, mistä oireilussa ei ainakaan voi olla kyse ja mistä mahdollisesti saattaa olla kyse. Sen jälkeen voidaan määrätä tarvittaessa laboratorio- ja muita tutkimuksia, joilla tieto tarkentuu.
Mustajoen mielestä perinteiset tutkimuskeinot ovat päteviä. Jos esimerkiksi kyse on vatsavaivoista, lääkäri painelee ja tunnustelee vatsaa. Pelkkä rutiininomainen määrääminen ”labraan” ei riitä. Esimerkiksi rintakipua valittava potilas on tutkittava tarkasti. Syitä voi olla kymmenkunta aina sydäninfarktista vatsahappovaivoihin tai rintalihaksen venähdykseen. Pelkän kipulääkkeen määrääminen voi olla kohtalokas virhe.
Lääkärin vastaanotolla olisi hyvä aina katsoa potilaan verenpaine, ja mikäli on syytä epäillä yli- tai alipainoa, pituus ja paino.
Oireet huolettaa
Väsymys, kivut, huimaus, erilaiset patit ja turvotukset, asioiden unohtelu ja monet muut oireet huolestuttavat helposti. Mustajoki korostaa, että liian pitkään ei kannata yksin murehtia tai yrittää tehdä omia diagnooseja, vaan hakeutua lääkäriin.
– Esimerkiksi väsymyksen syyksi veikataan nykyään aika helposti kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tämä saattaa olla oikea arvaus, mutta väsymykseen on kymmeniä muitakin mahdollisia syitä. Esimerkiksi alkavat tulehdukset voivat väsyttää, hän muistuttaa.
Anemia eli alhainen hemoglobiini – joka heikentää veren hapenkuljetuskykyä – on yleisempi vaiva kuin kilpirauhasen vajaatoiminta. Anemian syy pitää aina selvittää, koska sen aiheuttajana voi olla esimerkiksi suolistoperäinen verenvuoto.
Syövät ovat pelättyjä sairauksia. Niiden havaitseminen riippuu tapauksesta: esimerkiksi alkava kilpirauhasen syöpä on helppo havaita pattina kaulan alaosassa. Haiman kasvaimet taas ovat niin syvällä elimistössä, että niiden kehittymistä ei yleensä huomaa. Jotkut syövät ovat ärhäköitä, toiset taas kehittyvät hitaasti.
Erityisen pelottavia ovat tarinat, joissa perusterve mies tai nainen on saanut
syöpädiagnoosin ja menehtynyt muutamassa viikossa. Tällaista ei voi aina estää.
– Vaikka olisi juuri käynyt terveystarkastuksessa, se ei täysin takaa, ettei olisi jotain piilevää sairautta. Syöpä ei välttämättä ilmoittele itsestään millään tavalla, eikä ole olemassa yleispätevää ”syöpätestiä”.
Joitakin syövän merkkiaineita kuitenkin tunnetaan, kuten eturauhasen muutoksista kertova PSA. Se on syytä tutkia, jos on eturauhasvaivoja. Sen sijaan terveiden ikääntyneiden miesten PSA-tutkimuksista ei ole hyötyä, sillä koe on aika epätarkka eturauhassyövän mittari.
Terveystarkastus ja laboratorio
Osa ihmisistä ei käy juuri koskaan terveystarkastuksissa, toiset taas haluavat seurata terveydentilaansa tarkasti koko ajan. Mustajoen mielestä keskitie on paras.
– Kyllä jokaisen olisi hyvä mittauttaa veren rasva-arvot ja verenpaine viimeistään kolmekymppisenä. Jos on ylipainoa ja suvussa valtimotauteja, terveyttä kannattaa seurata tarkemmin ja tehdä myös sokerirasituskoe piilevän diabeteksen varalta.
Kolesteroli ja monet muut tyypillisesti mitattavat arvot eivät yleensä heilahtele lyhyessä ajassa, joten niiden tutkiminen esimerkiksi kerran vuodessa ei välttämättä ole tarpeen. Eri asia, jos ylipainoinen alkaa laihduttamalla pudottaa rasva-arvojaan: voi olla palkitsevaa havaita mittauksin, että ne laskevat.
– Elintapamuutokset ovat monesti paljon tehokkaampia kuin lääkkeet, Mustajoki muistuttaa.
Jos korkeaa kolesterolia aletaan lääkitä, lääkkeen vaikutusta seurataan laboratoriokokeella. Muutaman kuukauden päästä on hyvä mittauttaa lisäksi maksa-arvot.
– Hieman kohonneet maksa-arvot eivät yleensä anna aihetta huoleen, eikä niiden takia yksinään tarvitse lopettaa lääkkeen käyttöä. Huomattava nousu ja mahdolliset muut oireet antavat syyn harkita, pitäisikö lääkitystä muuttaa.
Entä jollei mitään lääketieteellistä vikaa löydy tarkoissakaan tutkimuksissa?
Onko kyseessä luulosairaus?
– Tällaista leimaa ei missään tapauksessa saisi käyttää. On monia sairauksia, jotka eivät näy missään tutkimuksissa tai kokeissa. Kyseessä voi olla psykosomaattinen tauti, jossa mielen vaihtelut tuntuvat kehossa. Paniikkihäiriö on tästä esimerkki, ja sen oireita voi tulla kenelle tahansa. Siihen on olemassa nykyään tehokkaita hoitoja, Mustajoki kertoo.
Lisää tietoa
Laaja kirjo tutkimuksia
Erilaisia tutkimuksia on useita satoja. Tavallisin on perusverenkuva. Se antaa yleiskuvan verisoluista ja happea kuljettavasta hemoglobiinista. Samalla katsotaan punasolujen ominaisuuksia ja määrää sekä elimistön puolustussoluja, valkosoluja. Myös veren hyytymiseen osallistuvat verihiutaleet eli trombosyytit tutkitaan.
Yleisiä ovat myös virtsan seulontatutkimus ja tulehduskoe (CRP eli ”serppi”), kolesterolin ja veren muiden rasvojen tutkimukset, maksa-arvot ja verensokeri. ”Normaaliarvojen” sijasta puhutaan viitearvoista. Viitearvot on määritelty siten, että 95 prosenttia terveistä on niiden sisällä. Viidellä sadasta terveestä laboratorioarvo on hieman viitearvon ulkopuolella.
– Vaikka tulos olisi hiukan yli tai ali viitearvon, se ei siis yleensä ole huolestuttavaa, ellei ole muuta syytä olettaa, että tutkittava on sairas, Mustajoki sanoo.
Muita tutkimusmenetelmiä ovat sydän- ja aivokäyrät, hengitysmittaukset, erilaiset kuvantamiset, kuten röntgen, tietokonekerroskuvaus, magneettikuvaus, kaikukuvaus, varjoainekuvaukset, isotooppitutkimukset sekä erilaiset tähystykset ja kudosnäytteet. Eri tutkimusten hintahaitari on yhtä leveä kuin tutkimusvalikoimakin – se vaihtelee kympistä tai parista satoihin euroihin. Hintoja kannattaa vertailla.
Tiivis tutkimus
Perusverenkuva (B-PVK) tutkitaan herkästi, jos potilaalla on esimerkiksi väsymystä, vatsakipuja tai mustelmataipumusta. Puna- tai valkosolujen muutokset voivat kertoa raudan tai jonkin vitamiinin puutteesta.
Teksti Ilpo Salonen, kuva iStockPhoto
Asiantuntijana sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki
Julkaistu Terveydeksi! 4/2012
