Tärkeä tiedote   |  23.07.2024  Paramax Rap -valmisteessa virheellisiä pakkausmerkintöjä

‹ Takaisin

Lääketietoa  |  04.07.2024   |  VIRPI EKHOLM   |  ISTOCK

Ikä lisää lääkeriskejä

Kun vanhenemme, kehossamme tapahtuu muutoksia, jotka altistavat lääkkeiden haittavaikutuksille. Iäkkään ihmisen lääkehoitoa tulisikin tarkastella kokonaisuutena punniten sen hyötyjä ja haittoja.

Iäkkäillä ihmisillä on nuoriin aikuisiin verrattuna moninkertainen riski saada haittavaikutuksia käyttämistään lääkkeistä.

Ikääntyneillä on monesti käytössään useita eri lääkkeitä, jolloin haitta- ja yhteisvaikutusten riski kasvaa. Lisäksi kehon normaali vanheneminen hidastaa lääkeaineiden poistumista elimistöstä.

Geriatrian professori Esa Jämsen Helsingin yliopistosta toteaa, että lääkkeiden käyttö on useimmilla iäkkäillä tarpeellista ja perusteltua. Iäkkään ihmisen lääkehoitoa tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena sen hyötyjä ja haittoja punniten.

– Joskus yksittäinen lääke ei aiheuttaisi haittoja, mutta kun käytössä on useita samaan suuntaan vaikuttavia lääkkeitä, haitat tulevatkin esille, Jämsen kertoo.

Toisinaan lääkehaitta voidaan ehkäistä sillä, että lasketaan lääkkeen annosta. Tämä tulee tehdä aina lääkärin ohjauksessa eli omin päin lääkeannoksia ei pidä muuttaa.

Jotkut lääkkeet eivät sen sijaan sovi lainkaan ikääntyneille. Lääkäri voi silloin määrätä potilaalle toisen, samaan tarkoitukseen tarkoitetun mutta turvallisemman lääkkeen.

Vanheneminen muuttaa kehon koostumusta

Miksi lääkkeet sitten aiheuttavat iäkkäille herkemmin haittoja kuin nuorille?

Vanhetessa kehon koostumus muuttuu siten, että rasvakudoksen osuus lisääntyy ja nestemäärä pienenee. Tästä syystä rasvaliukoisten lääkeaineiden pitoisuus kehossa kohoaa ja niiden poistuminen elimistöstä hidastuu.

– Esimerkiksi rauhoittava lääke diatsepaami on sellainen, jota ei suositella ikääntyneille. Koska lääke on rasvaliukoinen, sen vaikutusaika on iäkkäällä huomattavasti pidempi kuin nuorella aikuisella, Jämsen selittää.

Normaaliin ikääntymiseen kuuluu, että syljen eritys vähenee ja suolen liikkeet hidastuvat. Lääkkeet, jotka saattavat aiheuttaa haittavaikutuksena suun kuivumista tai ummetusta, aiheuttavat siten herkemmin haittoja juuri ikäihmisille.

Ikääntymiseen usein liittyvä munuaisten vajaatoiminta hidastaa sekin lääkkeiden ja niiden hajoamistuotteiden poistumista elimistöstä. Lääkkeistä voi silloin aiheutua liian voimakkaita vaikutuksia tai lääkkeiden haittavaikutukset voivat lisääntyä.

Iän karttuessa myös ortostaattisen hypotension riski kasvaa. Tämä tarkoittaa, että verenpaine voi laskea liikaa seisomaan noustessa, mikä aiheuttaa huimausta. Se puolestaan altistaa kaatumisille ja tapaturmille.

Haittavaikutukset voivat jäädä tunnistamatta

Tyypillisiä lääkehaittoja iäkkäillä ovat suun kuivuminen ja ummetus, huimaus, väsymys ja muistivaikeudet. Nämä oireet ovat sellaisia, joita myös monet sairaudet voivat aiheuttaa tai joiden ajatellaan liittyvään normaaliin ikääntymiseen. Siksi ne saattavat jäädä tunnistamatta lääkkeiden haittavaikutuksiksi.

Jämsen huomauttaa, että vanhenemismuutokset tapahtuvat kuukausissa tai vuosissa, eivät päivissä eivätkä viikoissa.

– Jos iäkkäällä on aloitettu jokin uusi lääke ja oire ilmaantuu parin viikon kuluessa, se liittyy todennäköisesti lääkitysmuutokseen. Silloin asia kannattaa ottaa puheeksi oman lääkärin kanssa.

Iäkkäille haittoja voivat aiheuttaa esimerkiksi antikolinergiset lääkkeet, jotka salpaavat parasympaattista eli elimistöä rauhoittavaa hermostoa. Näitä lääkkeitä käytetään muun muassa virtsankarkailun, matkapahoinvoinnin ja Parkinsonin taudin hoidossa. Antikolinergien haittoja voivat olla esimerkiksi suun kuivuminen, näköhäiriöt, sydämen tiheälyöntisyys, ummetus, virtsantulon heikentyminen, levottomuus ja sekavuus.

Monilla muillakin lääkkeillä voi olla lievästi antikolinergisia vaikutuksia. Yksi lääke ei silloin vielä muodostu ongelmaksi, mutta kun samalla tavalla vaikuttavia lääkkeitä on käytössä monta, haittavaikutusten riski kasvaa.

Toinen ongelmallinen lääkeryhmä iäkkäillä ovat keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, kuten rauhoittavat ja unilääkkeet, psyykenlääkkeet sekä vahvat kipulääkkeet. Aivoja suojaavan veri-aivoesteen toiminta heikkenee iän myötä, ja silloin näiden lääkkeiden haitat voivat lisääntyä. 

Itsehoitolääkkeestäkin voi olla haittaa

Myös apteekista ilman reseptiä myytävät itsehoitolääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Itsehoitolääkkeet sisältävät samoja vaikuttavia aineita kuin reseptillä myytävät lääkkeet, mutta niiden annos- ja pakkauskoot ovat usein pienempiä.

Iäkkäille erityisen ongelmallisia ovat tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja asetyylisalisyylihappo eli aspiriini. Pitkäaikaisessa käytössä ne altistavat mahalaukun ja suoliston verenvuodoille ja nostavat verenpainetta. Lisäksi ne voivat häiritä munuaisten toimintaa ja laukaista sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheen.

Turvallisempi kipulääke iäkkäälle onkin parasetamoli, kunhan sitä käytetään ohjeiden mukaan. Yliannos parasetamolia voi olla vaarallinen.

Pieniannoksista aspiriinia käytetään myös verisuonitukosten estossa, kun potilas on sairastanut sydän- tai aivoinfarktin tai hänelle on tehty pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Vaikka lääkkeen voi ostaa apteekista ilman reseptiä, se tulisi aloittaa vain, jos lääkäri sitä suosittelee, sillä myös pieniannoksinen aspiriini lisää verenvuotojen riskiä.

Jämsen korostaa, että asiakkaan kannattaa aina kertoa muusta lääkityksestään apteekissa, kun hän ostaa itsehoitolääkettä. Myös itsehoitolääkkeillä voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Alkoholin riskit kasvavat ikääntymisen myötä

Jos ikääntynyt ihminen käyttää keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, alkoholin käyttöä tulisi välttää kokonaan.

Alkoholi aiheuttaa jo itsessään merkittävän riskin ikääntyneelle, jos sitä nauttii enemmän kuin lasillisen silloin tällöin. Jos tähän yhdistää esimerkiksi rauhoittavan tai unilääkkeen käytön, vakavien haittojen riski kasvaa.

Myös monien muiden lääkkeiden kanssa alkoholia tulisi käyttää varoen. Sellaisia ovat esimerkiksi diabeteslääke metformiini, monet verenpainelääkkeet sekä verenohennuslääke varfariini.

Yli 65-vuotiailla turvallisen alkoholinkäytön rajat ovat matalammat kuin nuoremmilla: korkeintaan kaksi annosta kerralla tai seitsemän annosta viikossa. Mitä vanhempi ja hauraampi ihminen on, sitä pienemmät määrät alkoholia voivat olla haitallisia ja johtaa esimerkiksi kaatumisiin.

Lääkityslista kannattaa pitää aina mukana

Apteekissa törmätään usein ongelmiin ikäihmisten lääkityksessä, kertoo apteekkari Anne Kumpusalo-Vauhkonen Lapinlahden Elinvoima Apteekista.

Erityisen pulmallisia ovat tilanteet, joissa omainen hakee iäkkäälle itsehoitolääkettä tuntematta kunnolla läheisensä muuta lääkitystä.

– Riskitilanteita on ollut lukemattomia kertoja. Omainen tulee hakemaan esimerkiksi pientä pakkausta parasetamolia, vaikka lääke menee jo säännöllisesti annosjakelussa annospusseissa. Voi seurata jopa hengenvaarallinen tilanne, jos parasetamolia ottaakin vahingossa liikaa.

Kumpusalo-Vauhkosen mukaan jokaisella, joka käyttää säännöllisesti useita lääkkeitä, pitäisi olla ajantasainen lääkityslista. Siihen tulee kirjata kaikki säännöllisesti käytössä olevat reseptilääkkeet, itsehoitolääkkeet ja luontaistuotteet sekä niiden annokset ja käyttötarkoitukset.

Listan voi tehdä itse tietokoneella tai vaikkapa käsin ruutupaperille tai sen voi tehdä omaisensa puolesta. Tarvittaessa neuvoa voi kysyä apteekista, hoitajalta tai lääkäriltä.

Lääkityslista kannattaa ottaa mukaan, kun menee lääkäriin tai hakee lääkkeitä apteekista itselleen tai omaiselleen. Näin ammattilainen voi arvioida, soveltuuko uusi lääke yhteen aiemman lääkityksen kanssa. Vaikka reseptit ovat nykyisin sähköisiä, ajantasaista lääkityslistaa ei vielä löydy automaattisesti esimerkiksi Kanta-palveluista.

Parasta olisi, jos lista olisi aina mukana käsilaukussa tai lompakossa.

– Jos saa vaikka sairauskohtauksen ja joutuu sairaalaan, siellä ei välttämättä tiedetä, mitä lääkkeitä omassa terveyskeskuksessa on määrätty, Kumpusalo-Vauhkonen toteaa.

Julkaistu Terveydeksi! 2/2024

Apteekki

APTEEKKIHAKU