Blogi | 31.10.2023 | JANI KAARO
Kaksi lähtöä samaan vuodenaikaan
Harva lähtee näinä päivinä saappaat jalassa. Monelle kuoleman odotus on pitkä – vieläpä siten, että tiedämme kuolevamme, Jani Kaaro pohdiskelee.
Ensimmäinen on 80-vuotias mies. Hän on sovussa kaiken kanssa, menneen elämänsä ja tulevan kuolemansa. Kun vieras käy häntä katsomassa, hän kurkottaa halaamaan ja hymyilee lämpimästi. Hän ei pelkää kuolemaa, päinvastoin, kuolema on tervetullut. Hän juttelee mielellään, ei valita mistään. Hän ei ole ahdistunut eikä siirrä ahdistusta kenellekään.
Toinen tarina ei ole näin onnellinen. Potilas on saanut diagnoosin sairaudesta, joka johtaa kuolemaan, eikä hoitoa ole. Hän ei kuitenkaan hyväksy tilannetta. Ehkä diagnoosi on väärä, tapahtuuhan sellaistakin? Ehkä jostakin luontaistuotteesta olisi sittenkin apua? Läheisilleen hän vakuuttaa, että hän vielä paranee.
Harva lähtee näinä päivinä saappaat jalassa. Monelle kuoleman odotus on pitkä – vieläpä siten, että tiedämme kuolevamme. Hieman kuin odottaisi kuolemantuomion toimeksipanoa sellissä, mutta aikaa ei ole päätetty. Ei muuta tehtävää kuin odottaa, miettiä elämäänsä, miettiä, mitä on edessä. Ei ihme, jos ahdistaa.
Kun olen seurannut näitä kahta tarinaa, mieleeni on tullut elokuva Lucky. Lucky on yhdeksänkymppinen mies, joka elää omaa rutiinien täyttämää elämäänsä amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Eräänä päivänä Lucky pyörtyy ja tajuaa, että jonain päivänä hänenkin aikansa päättyy. Lucky on tämän ajatuksen kanssa hieman hukassa ja hän alkaa kovasti miettiä elämäänsä.
Eräänä päivänä Lucky tapaa kahvilassa sotaveteraanin, ja he alkavat jutella. Mies kertoo tarinan siitä, kuinka amerikkalaiset sodan aikana nousivat japanilaiselle saarelle. Saarelaiset olivat kauhuissaan ja osa heistä heittäytyi jyrkänteeltä alas, koska he pelkäsivät, että amerikkalaiset tappavat heidät. Keskellä kaikkea kaaosta ja sekasortoa kertoja näkee pienen tytön, joka tuijottaa miestä ja hymyilee hänelle aurinkoista ja onnellista hymyä.
Kertoja on hämillään ja sanoo ajatelleensa, että ainakin joku on iloinen heidät nähdessään. Hänen toverinsa kuitenkin kertoo, ettei kyse ole siitä. Tyttö on buddhalainen ja he uskovat, että kuolema on kohdattava hymyillen. Tyttö luulee siis kuolevansa ja siksi hän hymyilee.
Myöhemmin samana iltana Lucky istuu baarissa ja pitää siellä puheen. Lucky on ateisti eikä usko, että kuoleman jälkeen on mitään. "Pelkkää ei-mitään", hän sanoo. Luckylta kysytään, mitä ihminen voi tehdä tuollaisen tyhjyyden edessä. "Hymyillä”, Lucky vastaa. "Vain hymyillä."
80-vuotias on selvästi ymmärtänyt, mitä Lucky yrittää kertoa. Toivon, että omana aikanani muistan tämän opetuksen ja minäkin muistan hymyillä.
Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
Julkaistu Terveydeksi! 3/2023
