”Sydänsiirto antoi uuden elämän”

Andrea Magni sai sydänsiirron 45-vuotiaana. Se oli viimeinen hoitokeino vaikeaan sydämen vajaatoimintaan ja muutti Magnin elämän. Ei ennalleen, mutta sairausaikaa paremmaksi, Magni sanoo.

Puhelu tuli keskiyöllä: Andrea Magnille oli vihdoin löytynyt sydän.

Oli elokuu 2022. Tuolloin 45-vuotias Magni oli odottanut elinsiirtoa yhdeksän kuukauden ajan. Hänellä oli diagnosoitu lievä hypertrofinen kardiomyopatia lähes 20 vuotta aikaisemmin.

Sairaus oli pysynyt hallinnassa lääkityksellä, mutta vuonna 2013 Magnin vointi oli alkanut heikentyä. Hengenahdistus, sydämen tykyttely ja väsymys olivat lisääntyneet, kunnes kaksi vuotta myöhemmin diagnoosi oli muuttunut: Magnilla olikin synnynnäinen trabekuloiva kardiomyopatia, etenevä sairaus, joka oli aiheuttanut sydämen vajaatoiminnan.

– Se oli aika kova isku noin nuorena. Sydämen vajaatoimintaa voi hoitaa, mutta ainoa parannuskeino on sydämensiirto.

Talvella 2021 Magnin kunto oli käynyt niin heikoksi, että hän oli päässyt elinsiirtolistalle. Kesällä 2022 tehdyssä kontrollissa oli vielä sanottu, että siirteen saamisessa voisi mennä parikin vuotta.

Kunnes sitten, elokuisena yönä kaksi viikkoa myöhemmin, puhelin soi. Magnin oli lähdettävä heti Meilahden sairaalaan.

– Siinä vaiheessa ajattelin, että en ole valmis tähän. Se oli yllättävää, koska olin sairastanut pitkään ja minulla oli ollut paljon aikaa sopeutua ajatukseen.

Sydänsiirto on viimeinen hoitokeino

Kaikki Suomen elinsiirrot tehdään Meilahden sairaalassa Helsingissä. Sydänsiirtoja tehdään vuosittain keskimäärin 20, kertoo kardiologi, osastonylilääkäri Markku Pentikäinen HUS Sydän- ja keuhkokeskuksesta.

Sydänsiirto on viimeinen hoitokeino sydämen vajaatoimintaan. Sitä voidaan harkita, jos lääkitys, laitehoito tai muut toimenpiteet eivät enää auta.

– Yleensä tässä vaiheessa potilaalla on jo käytössä maksimaalinen lääkehoito ja osalla vajaatoimintatahdistin. Mahdollisen sepelvaltimotaudin vuoksi on voitu tehdä pallolaajennus tai ohitusleikkaus, tai jos vajaatoiminta johtuu läppäviasta, sitä on voitu hoitaa toimenpiteellä, Pentikäinen kertoo.

Nykyään edennyttä sydämen vajaatoimintaa voidaan Pentikäisen mukaan hoitaa myös sydämen vasemman kammion apupumpulla, jonka avulla moni pystyy elämään aika normaalia elämää. Nuoremmilla potilailla apupumppu toimii siltahoitona elinsiirtojonossa, iäkkäillä potilailla se voi korvata sydänsiirron kokonaan.

Kun Magni siirtyi elinsiirtolistalle, hänellä oli jo vuosien ajan ollut käytössä sydämentahdistin. Se oli auttanut oireisiin jonkin aikaa.

– Hiljalleen kuitenkin lista asioista, joita en enää jaksanut tehdä, piteni ja piteni. Tein töitä pari tuntia päivässä. Sen lisäksi jaksoin tehdä suunnilleen yhden asian päivässä, ehkä käydä kaupassa tai kävelyllä.

Liiasta ponnistelusta seurasi paitsi väsymystä myös rytmihäiriöitä. Niiden vuoksi hän joutui toistuvasti sairaalahoitoon.

– Kerran sydämeni jopa pysähtyi, mutta iskevä tahdistin pelasti elämäni.

Uusi sydän on mullistanut Magnin elämän. Silti siihen liittyy myös surua. ”Todennäköisesti sain sydämeni nuorelta mieheltä, joka kuoli ennen aikojaan. Hänen perheensä varmasti suree edelleen. Sen tiedon kanssa ei ole helppo elää.”

Yleiskunnon ylläpitäminen on tärkeää

Elinsiirtojonoon pääsy ei vielä ole tae siitä, että operaatio toteutuu. Jos esimerkiksi yleiskunto heikkenee, potilaalle kertyy merkittävästi ylipainoa tai vajaatoiminta aiheuttaa oheissairauksia, kuten vaikea-asteista maksan tai munuaisten vajaatoimintaa, ei operaatiota voi tehdä.

– Tämän vuoksi elinsiirtoa odottavan tulee yrittää pitää huolta hyvästä yleiskunnosta ja ravitsemustilasta, Pentikäinen sanoo.

– Tämä voi olla hankalaa, kun kunto on siirtojonossa jo heikko. Kuitenkin terveelliset elämäntavat tukevat painonhallintaa ja hyvä kunto edistää kuntoutumista rankasta leikkauksesta, johon yleensä liittyy pitkä tehohoitojakso.

Magnille tehty operaatio kesti yli kahdeksan tuntia. Sen jälkeen hän oli tehohoidossa kolme päivää ja osastohoidossa kaksi viikkoa, mikä Pentikäisen mukaan on erittäin lyhyt sairaalahoitojakso sydänsiirron jälkeen.

– Muistan ensimmäisiltä päiviltä aika vähän, mutta mieleen on jäänyt, että jo teho-osastolla minun piti nousta hetkeksi sängystä. Fysioterapia alkoi saman tien.

Siirteen toimintaa seurataan tiiviisti

Kaikkiin elinsiirtoihin liittyy riski siitä, että kehon puolustusjärjestelmä alkaa hylkiä uutta elintä. Sen vuoksi elinsiirtoa seuraa elinikäinen hyljinnänestolääkitys, joka heikentää puolustuskykyä myös taudinaiheuttajia vastaan.

– Leikkausta seuraavina kuukausina potilaiden pitää suojautua infektioilta tavallista paremmin, ja lisäksi käytetään niiltä suojaavia lääkkeitä, Pentikäinen kertoo.

Siirteen toimintaa seurataan hyljinnän poissulkemiseksi ultraäänikuvauksilla ja sydämen koepaloilla. Niitä tehdään alkuun kahden viikon välein, sitten ensimmäisen vuoden loppuun saakka kuukauden tai kahden välein.

Pentikäinen kuvaa kontrolleja vaativiksi.

– Kuitenkin on mahdollista, että tulevaisuudessa hyljintää voidaan arvioida esimerkiksi magneetti- tai dna-tutkimuksilla, hän kertoo.

Toipuminen vaatii aikaa

Uuden sydämen myötä Magni sai uuden elämän.

– Ennen siirtoa koko perheeni elämä oli pysähtynyt. En jaksanut tehdä mitään, emmekä voineet suunnitella elämäämme eteenpäin.

Magnin kunto alkoi kohentua jo leikkausta seuranneen osastohoidon aikana. Ensin hän käveli rollaattorilla, sitten nousi jo kuntopyörän selkään. Puolitoista vuotta leikkauksen jälkeen Magni elää verrattaen aktiivista lapsiperheen elämää, johon kuuluvat myös uudet opinnot.

– Opiskelen käsikirjoittamista, mitä olen aina halunnut tehdä. Nyt on sen aika.

On päiviä, joina sydänsiirto ei käy mielessäkään. Tästä Magni on kiitollinen. Kuitenkaan toipuminen sydänsiirrosta ei ole ollut mutkatonta. Magni kertoo kärsivänsä nykyään aivosumusta ja muistiongelmista, jollaisia hänellä ei ennen sydänsiirtoa ollut.

– Tiedän myös, että elinsiirron jälkeen voi tulla masennusta, ja siirrosta toipuminen henkisesti voi vaatia aikaa. Siksi jokaisen kannattaisi miettiä, mitä elinsiirrolta oikeasti odottaa.

– Itse mietin monesti, saanko sen myötä elämäni takaisin. Nyt tiedän, että en saanut. Mutta sain paremman elämän kuin mitä minulla sairaana oli.

5 faktaa sydänsiirroista

Sydänsiirron ennuste on hyvä.
Sydänsiirtoja tehdään Suomessa vuosittain 10–30. Viiden vuoden seurannassa 85 prosenttia potilaista on elossa.
Esteitä siirrolle ovat muun muassa syöpä, komplisoitunut diabetes, vaikeahoitoinen reuma, merkittävä ylipaino, tupakointi tai päihteiden käyttö ja yli 70 vuoden ikä.
Elimistö voi hylkiä siirrännäistä. Tätä kontrolloidaan erityisen tiiviisti ensimmäisen vuoden ajan koepaloilla ja ultraäänitutkimuksilla. Tämänkin jälkeen tilannetta seurataan.
Elinsiirtoa seuraa elinikäinen hyljinnänestolääkitys. Se heikentää vastustuskykyä ja altistaa esimerkiksi osteoporoosille sekä korkealle verenpaineelle ja kolesterolille. Tämän vuoksi terveet elämäntavat ovat tärkeitä.

Asiantuntijana osastonylilääkäri, kardiologi Markku Pentikäinen, HUS Sydän- ja keuhkokeskus

Julkaistu Terveydeksi! 1/2024

Lue lisää:

Elämää infarktin jälkeen

Eteisvärinä kuriin ablaatiolla

Salakavala munuaistauti