Ihonhoito | 23.09.2014

Pieni haava hoituu kotona

Pikkuhaavat paranevat yleensä kotikonstein. Lääkekaapissa on hyvä pitää laastareita ja sidetarvikkeita. Haavan puhdistamiseen riittää useimmiten juomakelpoinen vesi.

Keittiöveitsistä, paperinreunoista ja neuloista aiheutuvat vammat ovat yleensä pieniä, varsin harmittomia viilto- ja pistohaavoja. Ennen sitomista haava puhdistetaan huuhtelemalla tai liottamalla. Siihen käy nykyisten ensiapuohjeiden mukaan haalea, juomakelpoinen vesi. Pikkukivet ja roskat voi nyppiä pois puhtailla pinseteillä.

– Hanaveden lisäksi myös järvi- ja merivesi ovat Suomessa riittävän puhtaita haavanhoitoon. Tarvittaessa voi käyttää saippuaa, neuvoo SPR:n ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne.

Asfaltti-ihottumasta puhutaan, kun ihon pinta repeää esimerkiksi kaatuessa. Vamma voi olla kipeä, mutta sekin paranee yleensä pesun jälkeen itsekseen.

Desinfiointiaineista ja haavapyyhkeistä on Myllyrinteen mukaan hyötyä retkillä ja ulkomaanmatkoilla, kun puhdasta vettä ei ole saatavilla. Antibioottivoiteet ja -jauheet on puolestaan tarkoitettu tulehtuneen haavan hoitoon, eikä niitä kannata käyttää vain varmuuden vuoksi.

Antibiootit voivat aiheuttaa allergisia oireita sekä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen muodostumista.

– Jos haava tuntuu sykkivän ja sen ympäristö alkaa punoittaa, siihen voi sivellä desinfioivaa voidetta, Myllyrinne kertoo.

Laastari vai sidetaitos?

Kun haava on huuhdeltu, sen annetaan kuivua tai se kuivataan varovasti. Haavan voi antaa hetken aikaa vuotaa, sillä likaa poistuu veren ja kudosnesteen mukana.

Seuraavaksi verenvuoto tyrehdytetään ja haava suojataan epäpuhtauksilta laastarilla tai sidetarvikkeilla.

– Lääkekaapissa on hyvä olla viiltohaavojen varalta haavateippiä, jolla nivotaan haavan reunat yhteen, Myllyrinne sanoo.

Paria senttimetriä isompiin haavoihin kannattaa varautua sidetaitoksilla, jotka kiinnitetään paikoilleen joustositeellä tai ihoteipillä. Jos verenvuoto on runsasta, haavaa painetaan 5–10 minuuttia sidetaitoksella tai puhtaalla kankaalla.

Varsinkin kuumalla säällä on tärkeää, että side tai laastari hengittää – ilmatiivis laastari lisää tulehdusriskiä. Jos haavasta vuotaa eritettä, se huuhdellaan pari kertaa päivässä ja vaihdetaan sidos samalla.

Apteekista saatavat hydrokolloidilevyt, rasvasidokset ja silikoniverkot käyvät peittositeiksi silloin, kun haava ei ole tulehtunut. Tällaiset kosteat sidokset eivät tartu haavaan ja ehkäisevät sen reunojen repeämistä sidosta vaihdettaessa. Ne sopivat myös palovammoihin ja hiertymiin, joista pienimmät eivät tosin vaadi mitään sidosta.

Myynnissä on nykyään myös neste- ja geelilaastareita, hopealaastareita ja monia muita erikoistuotteita. Niiden käytöstä saa lisätietoa apteekista tai terveyskeskuksesta.

Lääkäri poistaa tikut ja naulat

Lääkäriin on syytä mennä silloin, kun haavaan jää tikkuja, lasinsiruja tai muuta sellaista ainesta, joka ei lähde huuhtelemalla tai pinseteillä. Vierasesineitä ei pidä repiä irti väkisin.

– Lääkäri arvioi, kuinka esimerkiksi naula saadaan jalkapohjasta ilman lisävaurioita. Tällaiseen vammaan liittyy myös jäykkäkouristuksen riski, ellei rokotus ole voimassa, Myllyrinne sanoo.

Jos viiltohaava on näkyvällä paikalla, se kannattaa ompeluttaa lääkärillä. Ompelemalla vältetään pysyvä arpi, joka voi näyttää peilissä ikävältä. Kun ompelu on tarpeen, se pitää tehdä kuuden tunnin kuluessa.

Myllyrinne kertoo nyrkkisääntönä, että jos haava näyttää isolta eikä sen paranemisesta kotikonstein ole varmuutta, lääkäriin kannattaa hakeutua.

Lisää tietoa

Diabeetikon haavat syytä hoitaa hyvin

Diabetekseen liittyy usein lisäsairauksia, joiden vuoksi pienikin haava saattaa aiheuttaa isoja ongelmia. Niin sanotun riskijalkaisen diabeetikon haava voi väärin hoidettuna johtaa jopa amputaatioon.

Lääkäri tai hoitaja tekee diabeetikolle kerran vuodessa arvion, jossa selvitetään jalkojen hermoston ja verenkierron tilaa. Jos niihin liittyviä ongelmia on kehittynyt, puhutaan riskijalasta. Diabetesliiton jalkojenhoitajan Jaana Huhtasen mukaan tyypillinen hermosto-ongelma on tunnottomuus, joka vaikeuttaa haavan tunnistamista ja sen vakavuuden arvioimista. Verenkierron häiriöt puolestaan haittaavat haavojen paranemista ja pahentavat tulehduksia. Korkea verensokeri heikentää vastustuskykyä tulehduksille.

Monet terveille sopivat paikallishoitotuotteet eivät sovi riskijalkaisille.

– Rakkolaastari on kielletty hoito riskijalan hiertymiin ja halkeamiin. Se hauduttaa haavaa, estää sitä hengittämästä sekä poistaa kivun, joka on tärkeä viesti keholle. On parempi poistaa käytöstä ne kengät, jotka aiheuttavat rakkoja. Paljain jaloin kävelemistä ei suositella, koska se aiheuttaa ihon halkeilemista ja kuivumista, Huhtanen sanoo.

– En käyttäisi ihovaurioiden kotihoidossa myöskään esimerkiksi hopealaastareita. Hopeatuotteet on tarkoitettu tulehdusvaiheen hoitoon, ei ennaltaehkäisyyn, ja niiden tarpeen arvioi lääkäri tai hoitaja.

Paikallishoitotuotteiksi Huhtanen suosittelee ihoon tarttumattomia sidoksia.

– Hiertymän päälle kannattaa vesipesun jälkeen panna esimerkiksi hydrogeeli, joka peitetään polyuretaanivaahtolevyllä. Diabeetikolle on toivottavasti hoitopaikassa kerrottu, keneen otetaan yhteyttä, jollei haava parane omahoidolla.

Huhtanen huomauttaa, että pelkkä diabetes ei sinällään vaadi erityistoimenpiteitä. Jos riskijalka ei ole ongelmana, diabeetikon haavat ja hiertymät yleensä paranevat kuten muidenkin.

Teksti Jaakko Kilpeläinen
Asiantuntijana SPR:n ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne ja Diabetesliiton jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen

Julkaistu Terveydeksi! 2/2011