‹ Takaisin

Mielessä  |  23.02.2018

Homma haltuun

Ruuhkavuosina paineet kasautuvat helposti, kun to do -listalla ovat työ, koti, perhe ja parisuhde. Ei ihme, jos jaksaminen on koetuksella. Poimi arjenhallintavinkit eri elämäntilanteisiin.

Työterveyspsykologin vastaanotolle saapuu erilaisia ihmisiä: jaksamisen kanssa kamppailevia, kriiseissä painiskelevia ja elämän suuntaa hakevia. Arjen hallinta voi olla hankalaa ja elämäntaidot hukassa, kun vaatimuksia satelee joka suunnasta.

− Työelämässä ja 24/7-yhteiskunnassa korostuu rajattomuus: pitäisi hallita kaikki ja olla aina saatavilla. Ammatillista osaamista on kehitettävä jatkuvasti. Yksityiselämä on kiireistä: on omia ja lasten harrastuksia sekä erilaisia luottamustoimia. Paineita kertyy, miettii työterveyspsykologi Marja Vidgrén.

Tärkeää on pitää itsestään huolta, jotta jaksaisi niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Huolenpito lähtee perustarpeista: terveellisestä ruokavaliosta, säännöllisistä aterioista ja liikunnasta sekä riittävästä levosta ja palautumisesta.

Eritoten asiantuntijaorganisaatioissa kukin paahtaa omia töitään eikä kokemuksia hevin jaeta muiden kanssa. Työuupumuksen riski kasvaa, jos epäkohtia ei oteta esiin ja suostutaan kaikkeen.

Työorientoitunut kantaa usein työnsä kotiin asti. Töitä tehdään iltaisin ja viikonloppuisia tai ne kulkevat ajatuksissa mukana. Illalla vastattu puhelu tai meili saattaa jäädä mietityttämään.

− Työt pitäisi suunnitella niin, että ne pystyy hoitamaan työajalla. Työnantaja voisi kannustaa, ettei kännykkään ja sähköposteihin vastata työajan ulkopuolella. Vaihtoehtona on kaksi puhelinta: toisella hoidetaan töitä, toisella siviilielämää. Asian ratkaisu löytyy yleensä korvien välistä.

Jos työpäivä pitenee työpaikalla tai jatkuu kotona, yksityiselämä kärsii. Töitä tekevä aikuinen ei ole läsnä perhearjessa eikä pysty vaalimaan sosiaalisia suhteitaan, ei edes parisuhdettaan.

Vidgrénin mukaan kaikilla on jokin oma juttu, joka katoaa kiireen keskellä mutta auttaisi palautumisessa. Vapaalla joku lukee, toinen kävelee, kolmas heittäytyy laakereilleen.

− On turhaa tuntea syyllisyyttä siitä, ettei tee yhtään mitään. Päätä pääsee nollaamaan, kun ei suunnittele liiaksi, on vain. Hiljaisista hetkistä kannattaa nauttia.

Lisää tietoa

Perheellinen, luovu turhasta

Ruuhkavuosia elävän lapsiperheen vapaa-aikakin on täynnä tekemistä: junioreiden harrastukset menevät usein vanhempien oman ajan edelle.

− Stressaannutaan ja nukkumattia kohdellaan kaltoin eikä ehditä palautua. Voisiko jostain luopua? Sopia kuljetusringeistä, jolloin kukin vanhempi vie lapsia harrastuksiin vuorollaan. Kaikkiin koulun luottamustoimiinkaan ei tarvitse suostua, ehdottaa työterveyspsykologi Marja Vidgrén.

Vaikka aikuinen tarkoittaisi hyvää leipomalla yöhön asti pikkuleipiä koulun myyjäisiin tai kiikuttamalla lapsikatrasta treeneihin monta kertaa viikossa, rajansa on tunnistettava. Koko maailmaa ei voi syleillä.

Parisuhdekin vaatii hoitamista: yhteinen aika katoaa, jos kaikessa mennään lasten ehdoilla. Ei ole itsekästä vaalia välillä vain aikuisten keskeistä aikaa.

− Lastenhoitoapua kannattaa kysellä ja mennä pariksi tunniksi vaikka elokuviin. Järjestelyt ja oman ajan suunnittelu koetaan kuitenkin liian työläiksi, vaikka ne olisivat vaivan arvoisia.

Uusperhe tuo ylimääräisen kiemuran suhteisiin. Ei saisi olla niin, että lähivanhempi puurtaa ja etävanhempi on arjesta ulkona. Lapsi reagoi aina muutoksiin, joten ne tulisi tehdä mahdollisimman luonteviksi.

− On hyvä laatia tarkat pelisäännöt ja yhteiset tavat toimia.

Deittailija, höllää kriteerejä

Ajan ilmiönä on sinkkuus joko valintana tai tahtomatta. Opiskelut vievät vuosia, ja työpaikan pitäisi ensin vakiintua, ennen kuin uskaltaa asettautua aloilleen siviilissä.

Koulutettu kolmekymppinen joutuu kamppailemaan: työnsaanti on epävarmaa tai jos työtä on saanut, sen pitäminen vaatii joustavuutta. Liikaakaan ei saisi joustaa, se aiheuttaa turhia paineita. Määräaikaisuuksia on paljon, sekin stressaa.

− Etenkin naisilla on perheenperustamispaineita. Kumppani puuttuu ja taloudellista syistä lasta ei haluta hankkia yksin, pohtii työterveyspsykologi Marja Vidgrén.

Epätoivon seurauksena voi olla jopa pakkomielteinen parinhaku digiväylien kautta. Elämän nopeutunut rytmi heijastuu kumppanin etsintään: treffitapaamisia haalitaan ja ihmisiä rankataan ulkonäön perusteella.

− Jos hakemalla hakee tiukin kriteerein, on pienempi todennäköisyys löytää se oikea. Kun parinhaku vie ajan kaikelta muulta, elämänhallinnan tunne katoaa. Esimerkiksi harrastukset olisi hyvä tapa tutustua ihmisiin, aina ei Tinder ole se oikea kanava.

Irtisanottu, anna itsellesi armoa

Elämän kriiseiltä ei voi välttyä. Sairastuminen, läheisen menettäminen, avioero tai irtisanominen vaikuttaa.

− Kriiseissä tärkeintä on pitää itsestä huolta: syödä, nukkua ja vaalia sosiaalisia suhteita. Voi myös hakea vertaistukea tai turvautua ammattiauttajaan, muistuttaa työterveyspsykologi Marja Vidgrén.

Monelle irtisanominen on häpeällinen asia: ajatellaan, että se on oma vika. Kuitenkaan tänä päivänä ei missään työpaikassa ole turvassa. Itsensä syyttely ei kannata, se johtaa vain kielteiseen kierteeseen.

− Pitkän työuran jälkeen irtisanominen on sokki: ihminen joutuu tyhjän päälle, eikä hänellä välttämättä ole tietoa, mitä pitäisi tehdä ja mihin ottaa yhteyttä. Pelko tulevasta ahdistaa: pärjäänkö vai joudunko luopumaan jostakin. Tarvitaan joku näyttämään suuntaa.

Irtisanotun olisi hyvä antaa itselleen aikaa, tapahtunutta on hyvä työstää rauhassa.

− Heti kun jaksaa, kannattaa verkostoitua ja paukuttaa viidakkorumpua. Erakoituessa jää helposti yhteiskunnan ulkopuolelle varsinkin, jos sosiaaliset suhteet liittyvät vain työhön.

Nykyään voi käyttää työterveyshuollon palveluja puoli vuotta irtisanomisen jälkeen. Siinä ajassa pystyy jo suuntaamaan ajatuksensa tulevaisuuteen.

Karista somestressi

Sosiaalinen media houkuttelee poseeraukseen: kaiken on näytettävä hyvältä Facessa, Instassa ja muissa verkkoviestintäympäristöissä. Somessa kerskailu on kuitenkin paradoksi: jokainen tietää, ettei kyse ole todellisuudesta. Kukaan ei juokse puolimaratonia ja matkustele jatkuvasti, eikä kenenkään koti ole aina tiptop.

Some on peliä, jota on osattava pelata tietyllä asenteella. Suodatinta kannattaa käyttää sekä toisten päivitysten tulkitsemisessa että omien asioiden jakamisessa.

Tykkäyksistäkin voi tulla riippuvaiseksi. Hyväksyntää, positiivista palautetta ja myönteisiä tunteita kannattaa etsiä myös somen ulkopuolelta.

Jos seurustelusuhde katkeaa, kumppanin touhujen seuraaminen Facebookissa voi olla jopa masokistista: jos hän kertoo uudesta suhteestaan, siitä seuraa vain pahaa mieltä.

Olisikin hyvä miettiä, mihin sosiaalista mediaa tarvitsee ja mitä tarkoitusta se palvelee. Jos somesta saa vain negatiivisia fiiliksiä ja surkeaa luuserioloa, miksi antaa sen tapahtua?

Sosiaalisella medialla on hyvätkin puolensa: voi pitää yhteyttä kaukana oleviin läheisiin, kertoa kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia. Mutta jos some aiheuttaa pahaa oloa tai syö aikaa muutenkin kiireisestä arjesta, voisiko jotain tehdä toisin?

Asiantuntijana työterveyspsykologi MarjaVidgrén

Teksti: Tarja Västilä
Kuvat: iStockphoto
Asiantuntijana työterveyspsykologi Marja Vidgrén, Terveystalo

Julkaistu: Terveydeksi 1/2018