Tärkeä tiedote   |  09.01.2018  Jäitkö ilman migreenilääkettä? Toimi silloin näin!

‹ Takaisin

Mielessä  |  08.12.2016

Ikä vaikuttaa ajokykyyn

Terve ihminen voi ajaa autolla vaikka satavuotiaaksi. Vierivät vuodet tuovat mukanaan kuitenkin monenlaista ajokykyyn vaikuttavaa vaivaa ja lääkitystä.

Sanotaan, että vanhuus ei tule yksin. Ikääntyminen tuo liikenteeseen mukanaan heikentyvät aistit, jotka vaikuttavat ajokykyyn: silmät alkavat jo keski-iässä häikäistyä herkemmin kirkkaista ajovaloista. Reaktiokykykin hidastuu pikkuhiljaa.

– Vuosi vuodelta aivot tarvitsevat enemmän aikaa havaitsemiseen ja päätöksentekoon sekä kaikkeen siihen, mitä ajaessa tehdään, geriatri Hanna-Maria Roitto Laakson geriatrian poliklinikalta kertoo.

Ei ole olemassa laskukaavaa, jolla pystyisi selvittämään, missä tahdissa vuodet ajokykyyn vaikuttavat.

– Se on yhtä yksilöllistä, kun ihminen itsekin on. Normaalin ikääntymisen lisäksi reaktionopeuteen ja suoriutumiseen vaikuttavat kunkin sairaudet ja lääkitykset, Roitto sanoo.

Roiton työpaikalla tehdään muistitutkimuksia, joihin kuuluu rutiininomaisesti myös ajokyvyn arviointia.

– Ikäihmiset eivät ole yleisesti huonoja kuskeja vaan usein maltillisia ja vastuuntuntoisia liikenteessä. Tutkimuksissa on todettu, että he eivät ota turhia riskejä ja aja ylinopeutta. He osaavat kompensoidakin iän tuomia asioita: välttelevät esimerkiksi ajamista huonolla kelillä tai pimeällä.

Lääkitys liikenteessä on kaikenikäisten asia

– Lääkkeet vaikuttavat liikenneturvallisuuteen iästä riippumatta, Roitto toteaa.

Kolmiolääkkeet jo tiedetään, mutta kaikissa ajokykyyn vaikuttavissa lääkkeissä ei ole kolmiota.

– Esimerkiksi diabetekseen määrätty insuliini voi madaltaa sokeriarvoa liikaakin, ja siitä voi seurata tajuttomuus. Hoitotasapaino on siis äärimmäisen tärkeää. Verenpainelääkityksessäkin verenpaine voi laskea liian alhaiseksi ja pulssi hidastua, jos lääkkeen annos on liian korkea. Siitä voi seurata esimerkiksi huimausta.

Roitto kertoo, että ongelma saattaa vanhetessa tulla eteen, vaikka verenpainelääkitys on aloitettu jo työikäisenä.

– Iän mukana verenpaine voi laskea, eikä lääkettä tarvitsisikaan niin paljon. Verenpäinelääkkeitä uusittaessa täytyisi siis tarkistaa, mikä verenpainetaso on.

Unilääkkeiden käyttö on iäkkäiden parissa yleistä. Niihin liittyy salakavala vaara liikenteessä.

– Unilääkkeen vaikutus voi vastata jopa 1,0 promillen humalatilaa ja haitata ajamista vielä kymmenen tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen. Sitä ei siis missään tapauksessa pitäisi ottaa keskellä yötä, Roitto varoittelee.

Jotkut lääkkeet ovat vaikutustavaltaan niin sanottuja antikolinergeja. Ne hidastavat reaktionopeutta ja vaikuttavat muistia heikentävästi. Tällaisia lääkkeitä käytetään esimerkiksi virtsankarkailun tai pitkäaikaisen kivun hoitoon.

– Mitä enemmän näitä lääkkeitä käytetään yhdessä, sitä enemmän ne vaikuttavat muistiin ja reaktiokykyyn. Lääkärin tehtävä on arvioida kokonaislääkitys, mutta olisi hyvä itsekin kysyä vastaanotolla tai apteekin farmaseutilta, vaikuttavatko lääkkeet ajokykyyn, Roitto sanoo.

Muistin sairaudet vaikuttavat eniten ajokykyyn

Sairaudet ja krempat kuuluvat ikääntymiseen. Ajokykyyn vaikuttavia sairauksia ovat muun muassa silmäsairaudet ja Parkinsonin tauti.

– Eniten kuitenkin vaikuttavat aivoverenkiertosairaudet, Alzheimerin tauti ja muut etenevät muistisairaudet, Roitto kertoo.

Ajokortin uusimiseen liittyviä ikätarkastuksia tehdään viiden vuoden välein aina 70. ikävuodesta eteenpäin, kun kyseessä on tavallinen ajokortti. Tarkastuksissa testataan esimerkiksi näkökyky ja muisti. Viisivuotistarkastukset voivat olla monelle ensimmäinen paikka, jossa muistiongelmat tulevat esiin.

– Muistisairauksissa muistin lisäksi häiriintyvät päätöksenteko, tarkkaavaisuus, havainnointi ja harkintakyky. Nämä oireet ovat liikenteessä hankalia, koska ne aiheuttavat usein epärealistisia käsityksiä omasta ajokyvystä.

Muistisairaus niin kuin muukaan sairaus ei itsessään tarkoita, että ajokortin menettää.

– Muistisairauksien eteneminen on hyvin yksilöllistä. Jos sairaus on todettu alkuvaiheessa, kortin voi todennäköisesti vielä pitää.

Ajokyky arvioidaan lääkärissä noin kuuden kuukauden välein. Keskivaikeassa ja vaikeassa muistisairaudessa ajaminen ei enää ole mahdollista, Roitto kertoo ja muistuttaa:

– Jos omassa terveydessään alkaa huomata ajamiseen vaikuttavia muutoksia, on vastuuntuntoista lähteä itse selvittämään asiaa ennen näitä viisivuotistarkastuksia.

Omaa ajokykyä voi arvioida netissä

– Autoa voi ajaa vaikka satavuotiaana, jos on hyvässä kunnossa ja terve, kehittämispäällikkö Antero Lammi Liikenneturvasta sanoo ja mainitsee ikäihmiset varsin turvallisiksi kuskeiksi. Onnettomuusriski lähtee iän myötä kasvamaan keskimäärin vasta 75 ikävuoden kohdalla.

Jos oma ajamiskyky alkaa askarruttaa, on olemassa testejä, jolla ajokykyään voi selvittää – jopa kotona.

– Ikäkuljettajien itsearviointi -verkkopalvelumme löytyy Liikenneturvan nettisivulta. Palvelussa kysellään mahdollisia vaikeuksia tyypillisissä liikennetilanteissa ja esimerkiksi autoon sisään menemisessä ja ulos tulemisessa.

Lammin mukaan ajokyvyn heikkeneminen näyttäytyy aluksi aivan tavallisina käytännön ongelmina.

– Esimerkiksi risteysajossa olo voi olla epävarma ja pieniä kolhuja alkaa tulla vaikkapa parkkipaikalla peruuttaessa. Ja jos reittikin alkaa toistuvasti unohtua, kannattaa tilannetta lähteä selvittelemään.

Lammin mukaan läheisten huolestumisesta kannattaa ottaa vaarin.

– Silloinkin testi on hyvä apu. Sen voi täyttää, vaikka omaisen kanssa yhdessä. Lomakkeen palaute ei ole kovin jyrkkä, koska on kysymys itsearvioinnista. Se kuitenkin antaa ohjeita jatkoon, esimerkiksi jos tulee tarvetta hakeutua ajokyvyn tarkempaan arviointiin, Lammi toteaa.

Lisää tietoa

Ajokortin menetys ei ole maailmanloppu

Autolla ajaminen merkitsee itsenäisyyttä ja vapautta. Siksi ajatus, että ajokortista joutuisi luopumaan, herättää tunteita. Kortin menetys ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita omavaltaisen elämän loppumista.

– Autosta ei tarvitse luopua – esimerkiksi puoliso tai lapset voivat vielä kyydittää sillä. Jos lääkärin tutkimuksissa selviää, että korttia ei enää voikaan uusia, kerromme mikä on taustalla ja pyrimme antamaan vaihtoehtoja liikkumiselle. Esimerkiksi julkisilla välineillä ja taksilla voi kuitenkin edelleen kulkea, geriatri Hanna-Maria Roitto sanoo.

Asia ei Liikenneturvan kehittämispäällikkö Antero Lammin mielestä ole kuitenkaan aivan yksinkertainen.

– Kaupunkitaajamissa voi toki kulkea julkista liikennettä käyttäen, mutta entä ne iäkkäät, jotka asuvat maalla? Heillä ajoluvan menettäminen voi helposti johtaa siihen, ettei voikaan asua omassa kodissaan ja hoitaa asioitaan.

Lammi on oman eläköityvän äitinsä kanssa miettinyt asiaa etukäteen.

– Olemme haarukoineet mahdollisuuksia hänen vanhuusajan asuinpaikastaan. Tärkeää meille on, että lähellä olisi tuttavia ja peruspalvelut. Kun ajokortiton aika koittaa, on helpompaa sitten selvitä.

Maalla asuvien olisikin hyvä ottaa selvää oman asuinpaikkansa palveluista, joukkoliikenteestä, kauppa-auton liikkumisesta sekä läheisistä naapureista ja sukulaisista, jotka voisivat auttaa.

– Onneksi on olemassa erilaisia palveluliikennemuotoja jo nyt, esimerkiksi kunnallinen taksipalvelu, Lammi toteaa.

Hän luottaa siihen, että tulevaisuus tuo tullessaan muitakin ajokortitonta liikkumista helpottavia palveluita.

– Odotan ratkaisua ikäihmisten liikkumiseen myös verkkopalveluilta, joissa ihmiset järjestävät kimppakyytejä ja jakavat kyytejä vapaaehtoisesti sekä omistavat autoja yhdessä.

Arvioi autoilusi turvallisuutta Ikäkuljettajan itsearviointi -testillä osoitteessa liikenneturva.fi > 

Teksti Arja Krank, kuvitus Mirkka Eskonen
Asiantuntijoina geriatri Hanna-Maria Roitto, HUS ja kehittämispäällikkö Antero Lammi, Liikenneturva

Julkaistu Terveydeksi! 4/2016