Hoidossa | 19.01.2026 | ESSI VAN DER PLOEG | VESA-MATTI JUUTILAINEN
Millaista hoitoa masennukseen?
Depressio on oireyhtymä, johon sairastuu noin viidesosa väestöstä ainakin kerran elämässään. Syvän alakulon ja toivottomuuden alhosta voi päästä ylös psykoterapian ja lääkehoidon avulla.
Masennus on kimppu eriasteisia oireita, jotka tekevät sairastuneen voinnista tukalan. Masentuneen näköala kapenee, ja toivottomuus valtaa alaa. Hän vetäytyy, uupuu ja menettää mielenkiintonsa sellaisiinkin asioihin, jotka ovat aiemmin tuottaneet hänelle mielihyvää. Masentuneen mielessä voi pyöriä itsetuhoisia ajatuksia.
– Kuka vain voi masentua lievästi ja tuntea ajoittaista alakuloa. Mutta kun oireita on paljon ja ne tulevat jäädäkseen sekä vaikeutuvat, puhutaan masennuksesta oireyhtymänä eli depressiona, täsmentää psykiatrian erikoislääkäri, sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta.
Mitä vakavammaksi masennus etenee, sitä enemmän oireita ilmenee.
– Niitä ovat esimerkiksi kyvyttömyys keskittyä, ruokahalun menettäminen ja unihäiriöt. Tällaiset lisäoireet ovat merkki siitä, että masennus vaikuttaa lamaavasti arjen eri toimintoihin. Jos masentunut on käytännössä työkyvytön, on kyse jo vaikeasta masennuksesta.
Masennuksella perinnöllistä taustaa
Masennusoireyhtymä on varsin yleinen sairaus. 5–7 prosenttia suomalaisista potee vuodessa ainakin yhden depressiojakson. Elämänsä aikana masennukseen sairastuu viidesosa väestöstä. Naisilla masennus on noin puolet yleisempää kuin miehillä.
Laukaisevia tekijöitä on lukuisia.
– Kun ihminen sairastuu ensimmäistä kertaa masennukseen, laukaisijana on usein jokin ihmissuhteisiin tai elämäntilanteeseen liittyvä takaisku.
Jos depressiojaksot alkavat toistua, on masennuksen takana todennäköisemmin perinnöllistä taustaa. Tällaiset endogeeniset eli sisäsyntyiset masennusjaksot ovat yleisiä: naisilla masennus uusiutuu geneettisistä syistä noin 40 prosentilla ja miehillä noin 30 prosentilla.
Muitakin masennukselle altistavia tekijöitä tunnetaan.
– Niitä ovat esimerkiksi poikkeavuudet persoonallisuuden rakenteessa. Vaativan, riippuvaisen tai tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden omaava sairastuu masennusoireyhtymään muita todennäköisemmin.
Stressi ja masennus ruokkivat toisiaan
Tunnetuin masennusta selittävä biokemiallinen teoria on niin sanottu monoamiinihypoteesi. Sen mukaan kolmen keskeisen aivojen välittäjäaineen, serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin, aineenvaihdunnan muutokset aiheuttavat masennusta.
– Teoria ei ole kattava, emmekä täysin tiedä, mitkä tekijät vaikuttavat depression kehittymiseen. Yksi taustasyy on stressi, sillä stressi ja masennus ruokkivat toinen toisiaan. Kun aivot välittävät keholle jatkuvasti signaalia stressistä, stressihormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin, eritys kiihtyy.
Ellei stressi pääse välillä laukeamaan ja keho rauhoittumaan, stressikierteessä oleva alkaa tulkita tavallista vähäisemmätkin stressin merkit uhkaavina ja reagoida niihin masennusta ylläpitävällä tavalla.
– Stressihormonit vaikuttavat muun muassa aivojen etuotsalohkon alueella, ja tuolle alueelle paikantuu myös toiminnanohjauksemme. Stressaantuneen ihmisen toimintakyky voi lamaantua tai vaihtoehtoisesti kiihtyä.
Masennus voi siten näkyä myös epätyypillisin oirein.
– Kaikki masennusta sairastavat eivät menetä ruokahaluaan ja yöuniaan, vaan jotkut reagoivat masennukseen esimerkiksi kasvavalla ruokahalulla ja ylenmääräisellä uneliaisuudella.
Terapiassa negatiivinen kierre rikki
Masentuneen on hyvä lähteä lääkäriin mieluummin varhain kuin vasta siinä vaiheessa, kun toimintakyky on jo pahoin notkahtanut. Pirkola kehottaa masentuneen läheisiä olemaan aktiivisia ja houkuttelemaan tätä lääkärin pakeille.
– Toki kaikilla ei ole läheisiä, ja viestini masentuneelle kuuluukin: yksin ei pitäisi jäädä. Ensikosketus auttavaan tahoon voi olla esimerkiksi soitto oman terveysaseman psykiatriselle hoitajalle tai kolmannen sektorin kriisipuhelinnumeroon. Ne eivät kuitenkaan pidemmän päälle korvaa lääkärin tekemää depressiodiagnoosia ja sen pohjalta aloitettua hoitoa.
Masennuksen hoito on usein yhdistelmä psykoterapiaa ja masennuslääkitystä.
– Terapioiden tavoitteena on tunnistaa syitä masennuksen taustalla. Masennukseen liittyy usein tunteiden latistumista ja asioiden tulkinnan vääristymistä. Psykoterapiassa tämä voi muuttua.
Potilaalle annetaan terapiassa avaimia katsoa tulevaisuuttaan uudesta näkövinkkelistä.
– Masentunut kokee olevansa huono ja merkityksetön. Tätä käsitystä on tarpeen haastaa ja hakea sille vaihtoehtoja. Kun itsekriittisten ajatusten kehä saadaan rikki, tervehtyminen on mahdollista.
Terapiaan voi olla paikoin vaikea päästä, mutta tilanne on muuttumassa, vakuuttaa psykiatri.
– Nykyisillä sotealueilla pyritään siihen, että terveyskeskuksessa olisi saatavilla joko psykologin tai psykiatrin tarjoamaa konsultaatiota, jossa katsottaisiin, millaisesta avusta masentunut parhaiten hyötyisi.
Lääkitys vaikuttaa välittäjäaineisiin
Terapian lisäksi masennusta hoidetaan lääkityksellä. Yleisimmin käytettyjä masennuslääkkeitä ovat selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet. Käytössä on myös serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä eli SNRI-lääkkeitä, uudempia masennuslääketyyppejä sekä vanhempia, trisyklisiä masennuslääkkeitä.
– Esimerkiksi SSRI-lääkkeet muuttavat yhden aivojen välittäjäaineen, serotoniinin, aineenvaihduntaa keskushermostossa tavoilla, joiden tiedetään helpottavan masennustiloja. Serotoniini säätelee muun muassa mielialaa, unta ja ruokahalua – asioita, jotka depressiossa ovat häiriintyneet.
Masennuslääkkeillä vaikutetaan toisin sanoen suoraan aivosolujen välillä kulkevaan tiedonkulkuun.
– Kun näin tapahtuu, masennuksen oireet voivat lievittyä ja masentuneelle avautuu väylä katsoa tilannettaan ilman depression synnyttämää mustaa harsoa. Lääkitys tehostaa terapian vaikutusta, ja hyvän kierre pääsee alkuun.
Sähköhoidosta apua
Serotoniinivaikutteisista lääkkeistä jonkinlaisen vasteen saa arviolta kaksi kolmasosaa potilaista. Kolmasosalle lääkkeet eivät vaikuta toivotulla tavalla.
– Mitä enemmän depression taustalla on perinnöllisiä, endogeenisiä taustatekijöitä, sitä paremmin masennuslääkkeiden voidaan olettaa vaikuttavan. Jos masennus on enemmän potilaan vastoinkäymisiin liittyvä tila, sitä keskeisempää on yrittää vaikuttaa näihin juurisyihin.
Depression lääkehoidon ei kuitenkaan kannattaisi antaa kyykähtää ensimmäiselle aidalle, vaikka vaste ei olisi heti toivotunlainen, psykiatri kannustaa.
– On hyvä kokeilla erilaisia lääkeyhdistelmiä ja katsoa, auttaisiko jokin niistä paremmin kuin yksittäinen lääkevalmiste. Masennuslääkkeen teho tulee yleensä esiin viikkojen kuluttua lääkkeen aloituksesta tai joskus vasta suuremmilla annoksilla.
Joskus tavanomaiset hoitokeinot, kuten masennuslääkitys tai psykoterapia, eivät tehoa depressioon. Muitakin hoitoja on.
– ECT eli elektrokonvulsiivinen hoito on perinteinen sähköhoitomuoto etenkin vaikeaan masennukseen. Sen ohella käytetään uudempaa tasavirtastimulaatiohoitoa tai TMS:ää eli transkraniaalista magneettistimulaatiohoitoa. Sähköhoidot sekä magneettistimulaatiohoito tuovat vasteen tutkimusten mukaan noin 30 prosentille potilaista, joilla muu hoito ei ole auttanut.
Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet
- Trisykliset masennuslääkkeet otettiin käyttöön 1950-luvulla. Niitä ovat muun muassa amitriptyliini sekä nortriptyliini. Ne vaikuttavat hermosolujen välittäjäaineiden toimintaan. Teho voi olla yhtä hyvä kuin uudemmilla masennuslääkkeillä, mutta sivuvaikutuksia on enemmän.
- SSRI-lääkkeet vaikuttavat serotoniinin aineenvaihduntaan keskushermostossa. Näitä lääkkeitä ovat essitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, sertraliini ja sitalopraami.
- SNRI-lääkkeet duloksetiini ja venlafaksiini estävät sekä serotoniinin että noradrenaliinin takaisinottoa.
- NaSSA-lääkkeitä ovat mianseriini ja mirtatsapiini. Nekin vaikuttavat noradrenaliinin ja serotoniinin aineenvaihduntaan keskushermostossa.
Lisäksi on joukko eri tavoin vaikuttavia lääkevalmisteita, jotka ovat esimerkiksi psykoosilääkkeitä. Yhdistettynä masennuslääkkeeseen psykoosilääke voi tehota toivotulla tavalla etenkin vaikeaan masennukseen.
MIELI ry:n kriisipuhelin 09 2525 0111 vastaa 24/7
Asiantuntijana LT, psykiatrian erikoislääkäri, sosiaalipsykiatrian professori ja depression Käypä hoito -työryhmän jäsen Sami Pirkola Tampereen yliopistosta.
Julkaistu Terveydeksi! 4/2025
