Mielessä | 15.12.2025 | KRISTA KORPELA-KOSONEN | GETTY IMAGES
Resilienssi auttaa selviytymään
Hankalia asioita tapahtuu, mutta voimme kaikesta huolimatta selviytyä niistä. Resilienssi eli kyky selviytyä haasteista ja vastoinkäymisistä kehittyy läpi elämän.
Elämä ei aina suju suunnitellun käsikirjoituksen mukaan. Vastaan tulee väistämättä myös yllättäviä ja haastavia tilanteita, joissa ihmisen sopeutumis- ja selviytymiskyky punnitaan. Tätä sopeutumis- ja selviytymiskykyä tarkoitetaan, kun puhutaan resilienssistä.
Psykoterapeutti ja työnohjaaja Krisse Lipponen sanoo, että haasteiden ja vastoinkäymisten hyväksyminen osaksi elämää on tärkeä osa resilienssiä. Sitä tarvitaan, kun joutuu kohtamaan esimerkiksi irtisanomisen töistä, avioeron tai vakavan sairastumisen.
– Resilienssi perustuu ymmärrykseen siitä, että hankalia asioita tapahtuu, mutta voimme kaikesta huolimatta selviytyä niistä. Jos oletamme, että elämä on pelkkiä hyviä hetkiä, kykymme selvitä vastoinkäymisistä vaikeutuu, Lipponen kuvailee.
Resilienssiä tarvitaan kuitenkin myös elämän myönteisissä muutostilanteissa. Esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muutto ja uudessa työssä aloittaminen ovat elämänmuutoksia, joissa vaaditaan sopeutumiskykyä.
– Resilienssi on ihmiselle tärkeä voimavara ja aivan keskeinen osa elinvoimaamme, Lipponen sanoo.
1. Resilienssi rakentuu läpi elämän
Resilienssi on osittain synnynnäistä, mutta se muuttuu ja muovautuu koko elämän ajan. Se on jatkuvasti kehittyvä ominaisuus, joka vahvistuu elämänkokemusten karttuessa.
Pieni lapsi harjoittelee resilienssiä esimerkiksi päiväkodin pihalla, kun joku toinen ehtii ensimmäisenä keinumaan. Pettymys ja harmi oman vuoron odottamisesta täytyy kohdata. Iän ja kokemuksen myötä kohdatut haasteet suurenevat.
Avoimuus uusien taitojen opettelulle on hyvä keino kasvattaa resilienssiä.
– Resilienssi vahvistuu, kun huomaa olevansa kyvykäs ottamaan haltuun uusia asioita ja oppimaan uusia kokonaisuuksia, Lipponen vakuuttaa.
Monet hyvin arkisiltakin tuntuvat asiat tukevat resilienssiä, kuten vaikkapa se, että pyrkii pitämään kiinni säännöllisestä päivärytmistä.
– Erityisesti haastavissa tilanteissa arjen rytmissä kiinni pysyminen on ihmiselle jo aikaansaamisen kokemus, joka vahvistaa resilienssiä.
2. Pitääkö pärjätä yksin?
Resilienssistä puhutaan usein yksilöllisenä ominaisuutena, mutta se rakentuu ja vahvistuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa.
Resilienssiltään vahvaakaan ihmistä ei ole tarkoitettu pärjäämään yksin, vaan kyky pyytää ja vastaanottaa apua on oleellinen osa resilienssiä. Tukea voivat antaa esimerkiksi ystävät, perhe, työyhteisö, naapurit tai ammattilaiset.
Lipposen mukaan meillä suomalaisilla on ehkä jonkinlainen yksin selviämisen ideaali, mutta sinnikäs sisukkuus ei välttämättä ole järkevää ja terveellistä.
– Paljon viisaampaa on pyytää kaveri avuksi, sillä meidät ihmiset on luotu selviytymään yhdessä. Maailma on rakentunut niin, että tarvitsemme koko ajan toisiamme.
3. Ota mallia aikaisemmin koetusta
Monet elämän eteen tuomat haasteet menevät ohi aikanaan. Silloin ihminen saa tärkeän kokemuksen siitä, että hänellä on taitoa ja kykyä selviytyä.
Lipponen kannustaakin jokaista tutkiskelemaan omia resilienssijuuriaan. Millaisia haasteita olen aikaisemmin kohdannut ja miten olen niistä selvinnyt? Voiko samoista keinoista olla hyötyä myös nyt?
– Omia selviytymisen keinoja kannattaa tehdä tällä tavoin itselle näkyväksi, sillä se auttaa huomaamaan, että usein yllättävän pienistäkin asioista voi olla apua, Lipponen rohkaisee.
Toisinaan vaikeudet eivät hellitä edes ajan kuluessa. Resilienssi auttaa kuitenkin sopeutumaan tilanteeseen ja pärjäämään esimerkiksi kroonisen sairauden kanssa.
– Kun pysähtyy miettimään kaikkea elämässä kohdattua, voi huomata, että tapahtuneet vaikeudet ovat totta. Mutta yhtä totta on myös se, että monien vaikeuksien kanssa oppii elämään.
4. Mennyt auttaa kohtaamaan tulevaa
Eletty elämä vahvistaa resilienssiä, sillä mennyt auttaa kohtaamaan tulevaa. Ikääntymisen myötä resilienssi useimmiten vahvistuu.
– Mitä vanhemmaksi elät, sitä enemmän ehdit kohdata hankaluuksia, mutta sitä enemmän saat myös kokemuksia, että vaikeuksista voi selvitä.
Monet ihmiset saavat energiaa siitä, että itseään voi jatkuvasti haastaa kokeilemaan uusia asioita. Ikääntyessä tietynlainen turvallisuushakuisuus saattaa kuitenkin lisääntyä. Lipposen mukaan se voi olla hyvä toimintamalli tilanteessa, jossa huomaa, että omat voimat ja kyvyt eivät ole enää nuoruuden tasolla.
– Voi olla ihan järkevää suuntautua niihin asioihin, joita jo osaa ja kohdentaa resilienssiä niihin väistämättömiin muutoksiin ja haasteisiin, joita elämä tarjoilee joka tapauksessa.
Joskus tuttuihin rutiineihin turvautuminen voi kuitenkin mennä niin pitkälle, ettei omia voimavaroja tule käyttäneeksi oikein mihinkään. Tätä kannattaa Lipposen mukaan yrittää välttää, sillä elämänenergia lisääntyy parhaiten sitä käyttämällä.
5. Entä jos resilienssi ei riitä?
Jokaisen ihmisen kestokyvyllä on rajansa. Joskus haasteet voivat tuntua niin hankalilta tai niitä voi olla niin paljon, että liika on yksinkertaisesti liikaa.
– Silloin vaikeudet eivät enää kasvatakaan resilienssiä, vaan otat siipeesi, Lipponen kuvaa.
Tällaisissa tilanteissa muilta ihmisiltä saadun tuen ja avun merkitys korostuu. Lipponen kertoo, että erityisen hankalista vaikeuksista selviämiseen viitataan joskus jakkaran neljän jalan -mallilla. Kolme jaloista liittyy tapahtuman ja ihmisen piirteisiin ja ominaisuuksiin. Neljäs eli viimeinen jalka on ympäristö. Ihmissuhteet voivat vaikuttaa hyvinkin merkittävästi siihen, miten ihminen selviää haastavissa tilanteissa.
– Se ei aina tarkoita edes varsinaista avun pyytämistä, vaan ylipäätään kokemusta siitä, että tuo toinen ihminen on puolellani ja ymmärtää minua. Esimerkiksi sairautta kukaan ei pysty toiselta poistamaan, mutta jo yhteinen keskustelu ja kahvihetki voi siinä hetkessä auttaa jaksamaan.
Asiantuntijana psykoterapeutti ja työnohjaaja Krisse Lipponen
Julkaistu Terveydeksi! 4/2025
