‹ Takaisin

Lapset  |  24.09.2020   |  ANNE VENTELÄ   |  ANNA-KAISA JORMANAINEN

ADHD ei ole adjektiivi

Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ja -lääkitys ovat lisääntyneet 2000-luvulla moninkertaisesti. Mistä ADHD:ssa oikeastaan on kyse, mikä sitä aiheuttaa ja miten oireyhtymää hoidetaan?

Tunnetko lapsen, jonka on vaikea kuunnella ohjeita tai pysyä aloillaan? Tavarat saattavat hukkua helposti, koulutehtäviin voi olla vaikea keskittyä tai ehkä lapsi vaipuu ajatuksiinsa tai tekee asioita harkitsematta.

Arkinen levottomuus on lapsiperheissä normaalia. Jos se johtuu väsymyksestä tai liiasta ruutuajasta, voi päivärytmin säätäminen, reipas ulkoilu tai varhaisempi nukkumaanmenoaika auttaa.
Mutta jos keskittymisvaikeudet, impulsiivisuus tai yliaktiivisuus häiritsevät toistuvasti ja eri yhteyksissä tavallista arkea, voi kyse olla ADHD:sta.

Oireyhtymä heikentää toimintakykyä

Suomalaiseen arkipuheeseen on hiipinyt kirjainyhdistelmä, jolla kuvataan vilkasta tai levotonta henkilöä: ”Se on ihan ADHD.”

ADHD ei kuitenkaan ole adjektiivi, vaan toimintakykyä heikentävä neuropsykiatrinen oireyhtymä, jossa aivojen tietyt alueet ja hermoverkot toimivat alitehoisesti eivätkä pysty huolehtimaan siitä, mistä niiden pitäisi, selittää lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anita Puustjärvi. Hän on ADHD:n suomalaista hoitoa linjanneen Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja.

– Aktiivisuuden säätelyn pitäisi olla portaatonta, mutta ADHD:ssa ihminen on usein yliaktiivinen tai aliaktiivinen. Tarkkaavuuden säätelyssäkin on vaikeuksia, Puustjärvi sanoo.

ADHD-oireita on noin 4–7 prosentilla lapsista ja nuorista sekä 2–3 prosentilla aikuisista. Vuonna 2018 lähes 12 000 lasta ja yli 8 000 nuorta sai Kela-korvauksia ADHD-lääkkeistä. Vuodesta 2006 vuoteen 2016 lääkitys viisinkertaistui pojilla ja kuusinkertaistui tytöillä.

Lääkityksen ja diagnoosien lisääntyminen johtunee siitä, että ADHD tunnistetaan paremmin kuin ennen. Lääkkeiden saatavuuskin vaikuttaa: ensimmäinen ADHD-lääke tuli markkinoille Suomessa vuonna 2003. Silti osa ADHD-oireisista jää yhä hoidon ulkopuolelle. Luultavasti tässä joukossa on enemmän tyttöjä kuin poikia.

Mikä ADHD:lle altistaa?

Neuropsykiatrisia häiriöitä, myös ADHD:ta, esiintyy enemmän pojilla kuin tytöillä. Tarkkaa syytä ei tiedetä. Aikuisilla ero on pienempi kuin lapsilla. Osa sukupuolierosta saattaa selittyä sillä, että oireita ei osata tytöillä tunnistaa yhtä hyvin kuin pojilla.

– Pojilla yliaktiivisuus on usein näkyvämpää, esimerkiksi juoksentelua, kun taas tytöt voivat vaikkapa piirrellä, näpräillä tai olla puheliaita, sanoo Puustjärvi.

ADHD:n tarkkaamattomuuspainotteinen ilmenemismuoto ADD on vaikeampi tunnistaa kuin muoto, johon liittyy yliaktiivisuutta. Lapsi voi vaipua omiin ajatuksiinsa eikä esimerkiksi pysty seuraamaan opetusta. Tällainen lapsi ei herätä yhtä paljon huomiota kuin esimerkiksi levottomasti liikehtivä tai impulsiivisesti toimiva ikätoveri.

ADHD:n syntyyn vaikuttavat ilmeisesti sekä perimä että elinympäristö. Perimän vaikutus on 70–80 prosenttia. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi äidin raskaudenaikainen tupakan, alkoholin tai huumeiden käyttö tai voimakas stressi. Myös sikiöaikainen hapenpuute voi altistaa ADHD:lle.

– Sitä ei tiedetä, miten nykyaikainen hektinen elämäntapa vaikuttaa, mutta on alustavia viitteitä siitä, ettei se ole hyväksi ainakaan lapsen kehityksen varhaisvaiheissa. Vuorovaikutuksen vähyys ja runsas altistuminen nopeatempoisille ärsykkeille, kuten vauhdikkaille videoille, syövät normaalin kehityksen eväitä, sanoo Puustjärvi.

Hoitamaton ADHD altistaa epäonnistumisen kokemuksille ja voi heikentää itsetuntoa ja elämänlaatua. Oppimisvaikeudet voivat hankaloittaa koulusta ja opinnoista suoriutumista, ja kaverisuhteiden ylläpitäminen voi olla impulsiivisella tai vilkkaalla lapsella vaikeaa. Jos tuki on riittämätöntä, vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia. ADHD linkittyy suurempaan päihdeongelmariskiin, psykiatrisiin sairauksiin ja syrjäytymisriskiin.

– ADHD-diagnoosin saaneen lapsen kohtalo ei silti ole sinetöity. Hoidon tavoitteena on auttaa estämään näiden riskien toteutumista, sanoo Puustjärvi.

ADD eli ADHD:n tarkkaamattomuuspainotteinen ilmenemismuoto on vaikeampi tunnistaa kuin muoto, johon liittyy yliaktiivisuutta. ADD-lapsi vaipuu usein omiin ajatuksiinsa eikä esimerkiksi pysty seuraamaan opetusta. Kuva: Ingimage

Hoito on yhteispeliä

Jos lapsi on levoton, vilkas tai toisaalta aliaktiivinen, on koulussa tai varhaiskasvatuksessa pedagogisen arvion paikka. Tukitoimiin ei tarvita ADHD-diagnoosia.

Diagnosoidun ADHD:n hoito on yhteispeliä lapsen, vanhempien ja varhaiskasvatuksen tai koulun kanssa. Oireiden hallinnan lisäksi on tärkeää tukea lapsen ja aikuisten välistä vuorovaikutusta sekä muokata lapsen toimintaympäristöä.

Esimerkiksi oppimistilanteissa lapsi voi tarvita häiriötekijöiden karsimista ja etäisyyttä kilpaileviin houkutuksiin. Apukeinot, kuten jumppapallolla istuminen tai sormeiluesineen käyttäminen voivat auttaa ylläpitämään vireystasoa.

Tarpeen mukaan opetellaan myös ajanhallintakeinoja tai uusia taitoja, kuten tekemisen jakamista pienempiin kokonaisuuksiin. Monilla lapsilla on myös esimerkiksi puheen ja kielen kehityksen häiriöitä tai hieno- ja karkea­motoriikan tai aistitiedon käsittelyn ongelmia, joihin tarvitaan tukea.

Vanhemmille on omia tukimuotojaan, kuten ryhmämuotoista vanhempainohjausta.

– Kun arjessa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, saattaa vuorovaikutus muuttua negatiiviseksi. Tämä voi lisätä ongelmallista käyttäytymistä. Siksi arjessa pitäisi huomata hyvä ja muokata ympäristöä niin, että se tukee lasta onnistumaan, Puustjärvi sanoo.

Vanhemman ei tarvitse kamppailla lapsen oireyhtymän kanssa yksin.

– Jos lapsi sairastuu diabetekseen, ei kukaan oleta, että vanhempi osaa automaattisesti annostella insuliinin. Myös ADHD:ssa vanhemmalla on oikeus pyytää apua ja saada ohjausta, vinkkejä ja neuvoja.

Lääkityksen tarve arvioidaan

Psykososiaalinen hoito voi riittää lievien ADHD-oireiden hallitsemiseen. Alle 6-vuo­tiailla lääkehoito on harvinaista ja vaatii aina erikoissairaanhoidon arvion, mutta tätä vanhemmilla lääkityksen tarve tulee arvioida osana hoidon kokonaisuutta.

– Jos psykososiaalinen hoito ei riitä tai ­oireet ovat vaikeat, tehdään lääkehoitokokeilu. Toisinaan lääkitys aloitetaan jo alkuvaiheessa, jotta vaikeaoireinen lapsi pystyy osallistumaan ­esimerkiksi tarpeelliseksi arvioituun puhe-, toiminta- tai psykoterapiaan ja hyötyy siitä ­paremmin.

ADHD:ta hoidetaan nopeavaikutteisilla stimulanteilla, kuten metyylifenidaatilla, sekä pitkävaikutteisilla atomoksetiinilla ja guanfasiinilla. Hoito aloitetaan yleensä stimulanteilla. Lääkkeen vaikutus kestää valmisteesta riippuen 4–12 tuntia, ja kun annos on kohdallaan, voidaan vaikutus nähdä ensimmäisestä päivästä lähtien, kertoo Puustjärvi.

– ADHD-lääkkeet toimivat vähän kuin silmälasit. Kun lääkettä on elimistössä, oireet lievittyvät ja toimintakyky kohenee. Kun vaikutus lakkaa, oireet palaavat. Stimulantit ovat nopeavaikutteisia ja niitä voi käyttää esimerkiksi koulupäivisin, jos oireet haittaavat pääosin silloin. Yleensä lääkettä kuitenkin käytetään päivittäin.

Pitkävaikutteiseen atomoksetiiniin tai guanfasiiniin siirrytään, jos sopivaa stimulanttia ei löydy.

– Näiden vaikutus kasvaa vähitellen muutamassa viikossa. Lääkkeitä käytetään säännöllisesti, ja kun annostus on kohdillaan, niistä saa tasaisen vaikutuksen ympäri vuorokauden. Pitkävaikutteiset lääkkeet voidaan myös yhdistää stimulantteihin.

Metyylifenidaatista saa peruskorvauksen automaattisesti, mutta muille lääkkeille se myönnetään lääkärinlausunnon perusteella.

Psykoedukaatio eli koulutuksellinen terapia, tarvittavat muut terapiat ja mahdollinen lääkitys yhdessä tukevat lasta elämään mahdollisimman normaalia elämää ADHD-diagnoosin kanssa.

– Perimä vaikuttaa siihen, millainen kovalevy tai ohjelmisto ihmiseen asennetaan, mutta elinympäristö ja esimerkiksi vanhempien rooli määrittävät sitä, miten lapsi oppii käyttämään saamaansa ohjelmistoa, Puustjärvi sanoo.

**

ADHD:lla on kolme ilmenemismuotoa

* ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on neurobiologinen häiriö. Sen ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.

* ADHD:sta on kolme eri ilmenemismuotoa: tarkkaamattomuuspainotteinen muoto (ADD), yhdistetty muoto ja yliaktiivisuus-impulsiivisuuspainotteinen muoto.

* Tarkkaamattomuuspainotteisessa muodossa (ADD) oireet painottuvat tarkkaavuuden säätelyn ongelmiin, mutta yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta ei juuri esiinny.

* Yhdistetyn muodon ADHD:ssa on kaikkia ydinoireita, eli yliaktiivisuutta, impulsiivisuutta ja tarkkaavuuden säätelyn vaikeutta.
Yliaktiivisuus-impulsiivisuustyyppi on harvinaisin. Sitä esiintyy useimmiten alle kouluikäisillä.

Apteekki

APTEEKKIHAKU