Lapset | 20.09.2023 | TIINA LAANINEN | ISTOCK
Digiarki tasapainoon
Kuinka paljon ruutuaikaa on lapselle sopivasti? Mistä tietää, että kännykkä on nielaissut arjesta liian ison osan? Tarvitseeko lapsi ylipäätään kännykkää?
Hetki, mä katson vielä viestit. Tää peli on just jännässä paikassa, mä pelaan tän loppuun. Tämänkaltaiset kommentit ovat arkea monessa perheessä, kun aikuinen muistuttaa lasta tai nuorta siitä, että päivän ruutuaika on täynnä tai että on aika mennä nukkumaan.
– Sen lisäksi, että mietimme ruutuajan määrää, on aikuisen tärkeä tietää, mitä sisältöjä lapsi tai nuori kännykällä kuluttaa ja kenen seurassa hän sen välityksellä viettää aikaa, sanoo mediakasvatuksen asiantuntija Inka Kiuru Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
Kiuru kannustaa perheitä luomaan digilaitteiden käytölle selkeät pelisäännöt, joihin sitoutuvat niin lapset kuin aikuiset.
1. Liikaa vai sopivasti ruutuaikaa?
» Jos lapsen arkeen kuuluu liikaa digiaikaa, tuloksena voi olla väsymystä, ärtyisyyttä ja keskittymiskyvyn vaikeuksia. Yksi keino tämän välttämiseksi on jättää puhelin perheen yhdessä sopimaan paikkaan nukkumaan mennessä. Näin lapsi ei tule roikkuneeksi ruudulla omin päin liian myöhään, eivätkä sen mahdolliset piippaukset vaikeuta nukahtamista.
Puhelimen käyttäminen ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa myös unen laatuun. Kiuru suosittelee sekä kännykän, television että tietokoneen sulkemista hyvissä ajoin ennen nukkumaan menemistä.
– Monet pelit ja somesisällöt on rakennettu niin, että ne ylläpitävät vireystilaa. Jo pelkästään puhelimen valo vaikuttaa aivoihin ja pitää meitä valveilla.
Liiallinen kännykän käyttö heikentää niin lapsen kuin aikuisen keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Se voi myös vähentää liikuntaa ja sosiaalisia suhteita. Toisinaan myös esimerkiksi lapsen päänsäryn tai kuivien silmien taustalla saattaa yhtenä asiana olla runsas ruutuaika.
– Hyvä nyrkkisääntö on, että jos kännykkä kaventaa arkea tai muuttaa lapsen käytöstä, on digiaikaa syytä vähentää, Kiuru sanoo.
2. Yhteiset pelisäännöt kännykälle
» Pelkästään huono asia kännykkä ei ole. Sen avulla voi opetella uusia asioita ja pitää yhteyttä ystäviin. Valokuvaaminen, videoiden tekeminen tai tubettajan seuraaminen voi olla lapselle tai nuorelle tärkeä harrastus. Perheen yhteinen WhatsApp-ryhmä taas voi lisätä yhteisöllisyyttä ja olla nopein tapa tavoittaa esimerkiksi vanhempi kesken työpäivän.
– On tärkeää, että lapsen arki on monipuolista ja turvallista. Yksi osa sitä on tasapainoinen digiarki, jonka luomiseen auttavat koko perheen yhteiset pelisäännöt, joissa on hyvä olla mahdollisimman johdonmukainen.
Kännykkäsääntöihin voi kuulua esimerkiksi se, että puhelinta ei käytetä liikenteessä. Tai että kukaan perheestä ei katsele puhelinta yhteisten ruokahetkien aikana – ei vaikka kännykät kuinka piippailisivat. Myös se kannattaa sopia, onko kylässä sopivaa käyttää puhelinta ja kuinka varhain aamulla tai myöhään illalla toiselle on korrektia soittaa.
– Vanhempien kannattaa keskustella pelisäännöistä myös esimerkiksi koulun vanhempainillassa. Voidaanko esimerkiksi sopia, että tietyn kellonajan jälkeen lapset eivät enää lähettele viestejä luokkaryhmiin?
Lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen myös aikuiselta ruudutonta aikaa: sitä että aikuinen on läsnä ja keskittyy vain häneen.
– Vanhempi on lapselleen esimerkki. Siksi on hyvä pohtia, miten osoittaa esimerkiksi sen, että lapsen asiat ovat tärkeämpiä kuin kännykän piippaukset.
3. Kuinka paljon on liikaa?
» Kuinka paljon ruutuaikaa sitten on lapselle sopivasti? WHO:n ruutuaikasuosituksen mukaan 2−4-vuotiaille suositellaan ruutuaikaa alle tunti päivässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on linjannut, että kouluikäiselle sopiva ruutuaika on alle kaksi tuntia päivässä.
– Alle 2-vuotias ei tarvitse digilaitteita. Hänelle on ruutuja enemmän hyötyä kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja liikunnasta, jotka auttavat kielen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä motoriikan kehittymistä.
Toisaalta kännykkä on osa lapsen arkea. Sen avulla pidetään yllä sosiaalisia suhteita ja tunnetaan, että kuulutaan porukkaan. Yksinäiselle lapselle se voi olla tärkeä keino löytää kavereita.
– Koululaisen ruutuaikaa ei kannata rajoittaa rajoittamisen ilosta. Välillä voi vaikkapa pelata tai katsella videoita vain, koska se on hauskaa.
4. Katse sisältöihin, ei pelkkään ruutuaikaan
» Aikuisen ei kannata tuudittautua pelkkään ruudulla vietettyyn aikaan. Vähintään yhtä tärkeää on tietää, mitä sisältöjä lapsi kännykällä kuluttaa. Kun lapsi ottaa käyttöön esimerkiksi uuden pelin tai somesovelluksen, on siihen hyvä tutustua aikuisen kanssa. Samalla lapsen mediataidot kehittyvät.
– Lapsen kanssa on tärkeä keskustella, miten esimerkiksi somessa on hyvä toimia, jos kohtaa kiusaamista, häirintää tai aikuisen epäasiallista lähestymistä.
Kiurun mukaan etenkin kännykän käytön alkuvaiheessa käyttökelpoinen tuki voi olla Screen Timen kaltaiset palvelut, joiden avulla aikuinen voi rajata sekä lapsen kännykällä käyttämää aikaa että sisältöjä.
Hyvä tapa tukea lapsen ja nuorten turvallista median käyttöä on noudattaa televisio-ohjelmien, elokuvien ja pelien ikärajoja. Tämän lisäksi Kiuru painottaa oman lapsen tuntemisen tärkeyttä. Pelissä voi olla esimerkiksi seitsemän vuoden ikäsuositus. Se tarkoittaa sitä, että pelissä ei pitäisi olla aineksia, jotka haittaavat tämän ikäisen lapsen kehitystä tai kasvua.
– Peli voi silti vaikuttaa eri lapsiin eri tavalla. Siinä missä yhteen tunnin pelaamisella ei juuri ole vaikutusta, toinen voi olla ylikierroksella pitkän aikaa pelaamisen jälkeen.
5. Ole valmis keskustelemaan
» Lapsi oppii digitaitoja yhdessä aikuisten kanssa. Siinä missä sovellusta voi oppia käyttämään teknisesti nopeasti, esimerkiksi somen turva- ja kaveritaitojen oppiminen vie aikaa.
– Kyseessä on kestävyyslaji, joka vaatii rinnalla kulkemista pitkän aikaa.
Kiurun mukaan lapsen ja nuoren kanssa kannattaa käydä läpi aika ajoin muun muassa, millaisia asioita someen kannattaa laittaa ja ketkä päivitykset näkevät. Hyvä tapa on pysähtyä lapsen viereen ja käyttää kännykkää välillä yhdessä. Tällöin lapsi voi tulla kysyneeksi asioita, jotka ehkä muuten jäisivät kysymättä.
Kiuru muistuttaa, että monet ruutujen sisällöt on tehty mahdollisimman koukuttaviksi, eikä lapsen itsesäätely vielä riitä käytön määrän rajoittamiseen. Ei vaikka lapsi tietäisi, että nyt ei ole peliaika. Tällöin tarvitaan aikuisen määrätietoisuutta ja jaksamista.
– Joskus voi auttaa se, että kännykkä on äänettömällä tai paikassa, jossa lapsi ei näe sitä kaiken aikaa. Ja se, että kännykän käytöstä puhutaan taas kerran yhdessä.
Vielä teini-ikäinenkin tarvitsee lempeää ohjausta ja on tärkeää, että aikuinen tarjoaa aktiivisesti mahdollisuutta keskustella ruudulla vastaan tulevista asioista.
– Olemalla kiinnostunut lapsesta ja nuoresta pääsee jo pitkälle. Ja pitämällä keskustelukanavat auki.
Asiantuntijana mediakasvatuksen asiantuntija Inka Kiuru Mannerheimin Lastensuojeluliitosta
Jutun lähteenä myös terveyskirjasto.fi, mll.fi/mediakasvatus ja MLL:n julkaisu Lapsi ja media – 7 vinkkiä digiajan kasvattajalle.
Julkaistu Terveydeksi! 3/2023
